Ruma

Lähde!

Tämä olisi varmasti hyvä vaihtoehto, jos se olisi mahdollista. Ei kuitenkaan ehkä kohdallani valitettavasti ollenkaan realistisin vaihtoehto. Lisäksi en halua paeta itseäni muualle tai lähteä etsimään itseäni muulta maailmasta. Pidän suomesta, pidän monista asioista täällä. Mutta tämän lähtemisen toki voisi toteuttaa muutenkin. Olen miettinyt sellaista henkistä lähtemistä tilanteesta ja ajatusmalleista, mikä tietenkin tarkoittaisi, että minulla ei olisi enää tätä ongelmaa lähettyvillä, koska jättäisin sen. Se on vaan niin vaikeaa. Helposti repsahtaa. Haluaisin kasvattaa itselleni jonkun suodattimen, joka sanoo mitä minun pitäää hyväksyä, mitä harkita ja mitä ei tarvitse edes prosessoida. En osaa jättää muiden mielipidettä omaan arvoonsa. Ja varsinkaan läheisten.

tms paikkaan missä on todella kirjavaa porukkaa. Lyhytkin irtiotto on hyvästä.

Lähde!

Mutta tämän lähtemisen toki voisi toteuttaa muutenkin. Olen miettinyt sellaista henkistä lähtemistä tilanteesta ja ajatusmalleista, mikä tietenkin tarkoittaisi, että minulla ei olisi enää tätä ongelmaa lähettyvillä, koska jättäisin sen. Se on vaan niin vaikeaa.

Sori, että puhun suoraan, mut tommonen "henkinen lähteminen" ei ole vaan vaikeaa. Sen mahdotonta. Ei olis ikinä onnistunut multa. Se vaatisi, että kaikki ne ihmiset, ne "peilit" joista itseäsi tarkastelet, muuttuisivat myös, ohjatusti ja rakentavasti. Ja tällaista ei ikinä tapahdu.

En tarkoittanut, että muutat ulkomaille. En minäkään siellä vuosikausia ole ollut, vaan muutamia kuukausia kerrallaan. Se riittää, koska se rikkoo sen usvan jossa nyt elät, pääset pois sieltä suonsilmästä, johon olet uponnut, mut jonne jäät lillumaan yhä uudestaan, koska niinsanotusti "repsahdat". Kun sä istut siellä kotonasi, on kaikki aina samanlaista. Tiedät miltä ruoka maistuu jo ennen kuin ole maistanut sitä, tiedät mitä mikäkin ääni ympäristössäsi merkitsee. Miten sun ajatukset voi muuttua, jos kaikki on yhtä arkea, aina samanlaista? Sä tarvitset, hyvä nainen, sellaisia elämyksiä, ettet voi hyvien aikeiden päätteeksi istahtaa tutulle sohvalle ja loksahtaa siihen samaan rooliin huomaamatta.

Tietenkin, jos lähteminen ei ole sulle mahdollista, niin sitten ei. Itse tiedät parhaiten. Mut on se hiton sääli, jollei aikuinen, itsenäinen nainen saa tän ainoan elämänsä aikana edes _yhden ainoan kerran_ tilata taksia, hypätä lentokoneeseen ja haistattaa pitkät kaikelle mikä mieltä painaa.

tms paikkaan missä on todella kirjavaa porukkaa. Lyhytkin irtiotto on hyvästä.

Jos olisi rahaa tämmöiseen, niin luultavasti olisin jo tehnyt niin. Lähtö on käynyt mielessä useammankin kerran. Tavalla tai toisella. Tällä hetkellä matkustelut ulkomaille eivät ole mahdollisia.

nut, että vaatteilla voi tehdä valtavasti, jos löytää oman tyylinsä. Eli ihan oikeastikin ruma ihminen voi muuttua hauskan ja persoonallisen näköiseksi, jos pukeutuu hauskasti väreillä leikitelleen. Mutta tämä vaatii siis silmää ja ehkä myös rahaa, koska laatuun kannattaa panostaa. Mutta jos luulet, ettei sinulla ole silmää, niin käy jollain konsultilla ja löydä oma tyylisi. Sitten on tietysti hiusten hyvä ja kasvoihin sopiva malli ja sitten terveet elämäntavat. Terveellinen ruokavalio ja reipas ulkoilu tekevät hyvän olon ja silloin tuntee itsensä kauniimmaksi. Myös itsevarma olemus kaunistaa.

ei kyllä ole koskaan auttaneet ulkomailla oleilut. Onhan sitä siellä ollessaan aina erilainen kuin kotona, mutta kun palaa, niin hetkessä tuntuu taas ihan samalta kuin aina ennenkin.

Mut on se hiton sääli, jollei aikuinen, itsenäinen nainen saa tän ainoan elämänsä aikana edes _yhden ainoan kerran_ tilata taksia, hypätä lentokoneeseen ja haistattaa pitkät kaikelle mikä mieltä painaa.

Tämä saa minut lähes hymyilemään. Joku angstaa mun puolesta ja pakkaa jo laukkuani. Mielikuvaharjoitteluna tämä on erittäin piristävä juttu. Kuvittelen tilaavani taksin ovelle, raahaan kamat takapaksiin, meen lentokentälle ja lennän pois.

Tiedän kyllä miten mahdotonta on se oman ajattelun muuttaminen, kun ympäristö ei muutu, mutta mun tilanne on se, että ympäristö ainakin yrittää jo muuttua, mutta minä olen jäänyt kiinni menneeseen. Luottamuspula taitaa olla valtava. Olen oppinut varautumaan pahimpaan.

No niin, enpä halua vain valittaa omaa oloani. On kiva kuulla muiden kokemuksia siitä miten ovat itse selvinneet itsetunnon kolauksista ja ahdistuksesta. Ja varmasti tämä matkustelu on antoisaa, kun se on mahdollista.

niin sisäisen kuin ulkoisen ulkomuotoni suhteen. Mutta paradoksaalista tässä on se, että olen kovin monen kuullut kehuvan ulkonäköni. Olen kait nätti ja viehättävä ynnä muuta. Se ei auta. Päinvastoin lisää sitä pahan olon tunnetta. Kun muka "pitäisi" olla kaunis mutta tuntee itsensä maailam rumimmaksi. Saan näitä itseinhokohtauksia erityisesti, kun liikun kaupungilla ja sorrun vertaaman itseäni muihin. Sekalaista porukkaahan siellä näkee mutta ehkä onnistun bongaamaan ne kauneimmat joihin itseäni vertaan. Pakkomielteitä kehitän ulkonäöstäni alinomaa. Viimeisimpänä hampaat, jotka mielestäni ovat rumat ja töröttävät. Oikeasti ovatkin, mutta en enää edes kehtaa jutella ihmisille, kun kuvittelen heidän vain katselevan hampaitani. Huoh..

mutta ihmettelen sitä että pyydät neuvoja, ja jokaisen tyrmäät kuitenkin suoralta kädeltä. Luin ketjun läpi ja moneen ehdotukseen tunnuit suhtautuvan niin kuin ne olisi tarkoitettu loukkauksiksi, siis äärimmäisen puolustuskannalla tunnut olevan. Ettet vain pura negatiivisia tuntojasi olemalla negatiivinen kaikkea ja kaikkia kohtaan?



Kaipaat siis muutosta, mutta tähän mennessä olet tyrmännyt kosmetiikan (ymmärrän jos on ihotauti), kampaajan (rahanpuute), maiseman vaihtamisen ja myös liikunnan ja ruokavalion (et halua mukaan "kilpajuoksuun"). Miten muutos on mahdollista toteuttaa jos et halua tehdä mitään sen eteen?



Entä jos et suhtautuisi ainakaan liikuntaan ja ruokavalioon kuin johonkin mörköön joka riistää sinulta minuutesi? Ne kun voisivat auttaa ongelmaasi sekä suoraan että välillisesti. Ei kukaan ole ehdottanut että aloitat nälkälakon ja alat fitness-friikiksi. Mutta edes puoli tuntia kävelyä illassa + lisää hedelmiä ja kasviksia olisi riittävä muutos. Ja suurin muutos tässä olisi mielialaasi, ei ulkonäköösi (et siis joudu muuttamaan itseäsi miellyttääksesi muiden silmää).



Vähän valoisampi elämänasenne on mielestäni ainoa tarvitsemasi "kaunistus". Otan osaa jos sinulla on ollut elämässäsi kovaa, mutta on sinusta itsestäsi kiinni jäätkö piehtaroimaan siinä vai nousetko jaloillesi. Valitse oikein :)

mieleeni, että Kiira Korpi sanoi eräässä lehdessä, että ulkonäkö on vain pintaa ja tärkeintä on se, mitä on ihon alla. Mietin vain, että olisikohan hän samaa mieltä, mikäli näyttäisi vaikkapa tältä



http://aikapommi.files.wordpress.com/2008/01/happo.jpg

Miten muutos on mahdollista toteuttaa jos et halua tehdä mitään sen eteen?[\i]

Oletpas sinä. Minä haluan muutosta, mutta kuten sanoin, se on vaikeaa.

Entä jos et suhtautuisi ainakaan liikuntaan ja ruokavalioon kuin johonkin mörköön joka riistää sinulta minuutesi?

Harrastan liikuntaa ja syön terveellistä ruokaa. Ehkä voisin karsia makeisista, mutta sitäkin olen tehnyt jo. Olen raskaana, joten en voi lähteä matkustelemaan suin päin. En suhtaudu muiden ratkaisuihin loukkauksena. Esimerkiksi matkustaminen kuulosti todella hyvältä. Se ei vaan ole se mitä voin tehdä. Ja tehtäväni ei olekaan tuomita muiden ajatuksia. Oikeastaan haluaisin kuulla miten muut ovat selvinneet ja joskus sitten kommentoin jotain asiaan liittyvää.

Vähän valoisampi elämänasenne on mielestäni ainoa tarvitsemasi "kaunistus". Otan osaa jos sinulla on ollut elämässäsi kovaa, mutta on sinusta itsestäsi kiinni jäätkö piehtaroimaan siinä vai nousetko jaloillesi.

Olen iloinen puolestasi, että olet saavuttanut pisteen, jossa sinun on helppo sanoa näin. Tiedän itsekin, että pahassa olossa piehtarointi ei ole hyvästä kellekään, mutta jos luet tuolta ylempää, niin jaan tosiaan elämäni ihmisen kanssa joka on loukannut minua suhteellisen kovasti, enkä kaikkea ole tänne edes sanonut. Vaikka hän on tajunnut asian. Ei se tarkoita, että minun olisi vain helppo jättää asia sikseen. Toivon mukaan et ole joutunut kokemaan samaa, vaikka se on varmasti helpoin keino, jolla todella voisit ymmärtää miltä minusta tuntuu. Ei varmasti ainoa. Luultavasti psykologit ymmärtävät ihmisen jumiutumista paremmin, vaikka eivät itse olisikaan joutuneet ahdinkoon. Jos kyse olisi vain valinnasta

Valitse oikein :)

niin minä varmaankin olisin onneni kukkuloilla. Lisäksi olen näennäisesti antanut anteeksi, mutta huomaan, että kyse ei ole vain siitä. Minuun on jäänyt jotain pahasti vinoon. Ehkä tosiaan vain keskusteluapu ammattiauttajan kanssa voi avata niitä lukkoja paremmin. Jotenkin minulle tuli vain tarve hakea kontaktia muihin ihmisiin, jotka olisivat kokeneet saman tai vastaavaa.

En usko, että haluat loukata, mutta koen, että et ehkä tilanteestasi (kokemusta voi varmaan olla) johtuen (huom. tarkoitukseni ei myöskään ole loukata) et osaa nähdä tilannettani minun näkökulmasta, vaan näet minut ainoastaan piehtaroimassa itsesäälissä. Voihan olla, että olet itse päässyt omien traumojesi yli ja tiedät, että se onnistuu, mutta minä en ole siinä pisteessä ja avain siihen tietoon on vain sinulla.

mieleeni, että Kiira Korpi sanoi eräässä lehdessä, että ulkonäkö on vain pintaa ja tärkeintä on se, mitä on ihon alla. Mietin vain, että olisikohan hän samaa mieltä, mikäli näyttäisi vaikkapa tältä

<a href="http://aikapommi.files.wordpress.com/2008/01/happo.jpg" alt="http://aikapommi.files.wordpress.com/2008/01/happo.jpg">http://aikapommi.files.wordpress.com/2008/01/happo.jpg</a&gt;

Niin, tämä on juuri se asia, että optimistisia ajatuksia on helpompi pitää yllä, kun on itse selvillä vesillä. Valinnan vapauteen on myös helpompi uskoa, jos on itsellä varaa valita.

Onhan se totta, että Kiira Korpi on varmasti muutekin kuin ulkonäöltään kaunis. Onnekas ihminen.

Lapsethan usein miettivät, miten epistä on, kun muilla on sitä ja tätä eikä heillä yhtään mitään. Ja vaikka kuinka osoittelet, että onhan sulla sitä ja tätä ja ihan samaakin, niin ei mene perille.



Jos sinulle on kaksi ihmistä sanonut rumasti ulkonäöstäsi niin mitä sitten? Luuletko, ettei muut ole saaneet kuulla vastaavaa? Normaalisti sitä tietysti pahoittaa mielensä, mutta pääsee sitiä kyllä sitten yli.



Minusta sinulla on vakava itsetunto-ongelma ja olet ehkä masentunut. Tarvitset kiireesti apua, joten ota yhteyttä johonkin terapeuttiin. Ei tuollainen itseään toisiin vertaaminen ole tervettä, varsinkaan kun ei halua tehdä sille mitään.



Mene kerran ajan kanssa vaikka uimahalliin, esim. Helsingin Yrjönkadun halliin, joka on ympäristönä aivan ihana. Istu siellä ylemmässä kerroksessa ja katsele naisia. Huomaat varmasti, että siellä on kauniimpia kuin sinä, kyllä, mutta takuulla on samanlaisia kuin sinä ja vielä mielestäsi rumempiakin. Eli oikeasti, jos vertaa aina niihin itseään kauniimpiin, ei koskaan voi olla tyytyväinen.



Ei valittaminen kannata. Pitää tehdä jotain. Jos ei pysty itse, sitten haetaan apua.

mieleen tuli sama ajatus. Mikään neuvo ei tunnu oikealta. Kuten huomaat Ap, ei monikaan ihminen tällä palstallakaan murjonut itsetuntoasi, vaan yritti auttaa. Ongelma on nyt pahasti sinun tuntemuksissasi! On varmaan raastavaa kaiken kokemasi jälkeen luotaa ihmisten hyvyyteen tai siihen etteivät kaikki ajattele sinua rumana, mutta siihen tarvitaan sinun sisäistä muutostasi.

Eihän muu auta.

Vaikka olisit tosi kaunis ja hyvännäköinen, ei se tarkoita että saat kavereita jos suhtaudut kaikkeen niin, että tyrmäät jokaisen yriryksen lähestyä.



Kerroit itsekin, että et enää välitä vaatteista ja ulkonäkösi kohentamisesta, kun kaikki haukkuvat kuitenkin. Ja kerroit olevasi negatiivisesti suuntautunut ja katkera. Vaikka on vaikea tietää syy ja seuraus juuri nyt, niin olen varma että ellet huolehdi mistään ulkonäköön liittyvästä ja olet katkera ja negatiivinen, niin kauneus ei auttaisi silloin mitään.

Mutta osaako kukaan sanoa, mikä tähän asiaan auttaa. En pidä ajatuksesta, että unohtaisin ulkonäköni ja keskittyisin muihin asioihin. Haluaisin minäkin tuntea itseni kauniiksi, myös ulkoisesti.





Mutta minä ainakin yritin omalta osaltani tuoda sinulle toivoa ja rohkaisua siltä pohjalta mitä aloituksessasi kysyit. Ja koen että monet muutkin ovat halunneet sinulle hyvää.

Olisihan ollut kurjaa jos olisimmekin vastanneet sinulle, että ei mikään auta, ole loppuikäsi sellainen kuin nyt.

Moni halusi omin esimerkein osoittaa, että vaikeuksista voi selvitä.

Lapsethan usein miettivät, miten epistä on, kun muilla on sitä ja tätä eikä heillä yhtään mitään. Ja vaikka kuinka osoittelet, että onhan sulla sitä ja tätä ja ihan samaakin, niin ei mene perille.[\i]

En ole sanonut että on epistä. En toivo, että ketään olisi hakattu tai haukuttu, jos itse olisi kokenut sellaista. Miten se minua auttaisi.

Jos sinulle on kaksi ihmistä sanonut rumasti ulkonäöstäsi niin mitä sitten?

Onneksi et tiedä miten minua on haukuttu tai kohdeltu. En sanoisi sitä rumaksi vaan törkeäksi. Taidat itse hyväksyä haukkumisen. Mitä sitten?? Sanotko näin todella ihmisille, jos he ovat kokeneet kovia. Vähättely on tuskin paras apu.

Luuletko, ettei muut ole saaneet kuulla vastaavaa? Normaalisti sitä tietysti pahoittaa mielensä, mutta pääsee sitiä kyllä sitten yli.

Luulen, että naisia haukutaan ja hakataankin henkihieveriin päivittäin. Jotkut heistä pahoittavat vaan mielensä, toiset traumatisoituvat iäksi. Miksi vähättelet edelleen?

Minusta sinulla on vakava itsetunto-ongelma ja olet ehkä masentunut. Tarvitset kiireesti apua, joten ota yhteyttä johonkin terapeuttiin. Ei tuollainen itseään toisiin vertaaminen ole tervettä, varsinkaan kun ei halua tehdä sille mitään.

Olen jo sanonut monin eri tavoin, että minulla on itsetunto-ongelma. Ja tarvitsen apua. Ja tapa jolla vertailen itseäni toisiin ei ole tervettä. Haluan nimen omaan asialle muutosta. Onko sinulla jotain uutta kerrottavaa? Totta puhuen tiedän, että täältä sitä apua en saa. Täällä on vain harvoja joiden kommentteja kannattaisi edes kommentoida. Mutta niitä harvoja minusta olisi kiva kuulla.

Ei valittaminen kannata. Pitää tehdä jotain. Jos ei pysty itse, sitten haetaan apua.

Näin minä yritän. Minusta tuntuu, että olet vihainen siitä, että kirjoitin tänne tuntemuksiani ja tuhlaan kallista aikaasi. Jouduithan kommentoimaan näin tyhmälle ihmiselle, että miten pitää elää. Tämä oli viestisi minulle. Ei millään pahalla. En loukkaannu, mutta ihmettelen, miksi kulutit aikaasi.

jos isä moitii tyttöä, tuntee hän YLEENSÄ olonsa muita huonommaksi aikuisenakin...

Mutta niitä harvoja minusta olisi kiva kuulla.





Kertoisitko mitkä tämän palstan kommentit ovat tuntuneet sinusta sopivilta ja miksi?

Anteeksi jo etukäteen, mutta lukemani mukaan, et ole valmis tai et pysty muuttamaan mitään.



Tämän lyhyen ja pintapuolisen viestinvaihdon jälkeen, minusta tuntuu että emme tulisi toimeen kovin hyvin, kun kaikessa tuntuu olevan jokin vialla. ja tämä ei todellakaan liity ulkonäköön!

"En ole sanonut että on epistä. En toivo, että ketään olisi hakattu tai haukuttu, jos itse olisi kokenut sellaista. Miten se minua auttaisi."



Et käyttänyt sanaa epistä, mutta kerroit olevasi kateellinen ja katkera niille, jotka ovat paremman näköisiä kuin sinä. Se on sama asia. En tarkoittanut tietenkään, että toivoisit muille samaa kokemusta kuin sinulle vaan nimenomaan sitä, että toivoisit olevasi kaunis ja saavasi edes joskus myönteistä huomiota ulkonäöstäsi.



"Onneksi et tiedä miten minua on haukuttu tai kohdeltu. En sanoisi sitä rumaksi vaan törkeäksi. Taidat itse hyväksyä haukkumisen. Mitä sitten?? Sanotko näin todella ihmisille, jos he ovat kokeneet kovia. Vähättely on tuskin paras apu."



En voi tietysti tietää, miten sinua on haukuttu tai kohdeltu, kommentoin sen tiedon mukaan, mitä täällä annat. Ja kerroit, että kerran poikaystäväsi on kertonut, mitä sinussa on vikaa ja kerran miehesi suutuspäissään. Se on kaksi kertaa. En tietenkään hyväksy haukkumista, se on väärin, mutta se ei poista sitä maailmasta. Jokainen joutuu sitä jossain vaiheessa sietämään, se on fakta. Miten siihen suhtautuu, sen päättää itse.



"Luulen, että naisia haukutaan ja hakataankin henkihieveriin päivittäin. Jotkut heistä pahoittavat vaan mielensä, toiset traumatisoituvat iäksi. Miksi vähättelet edelleen?"



Naisia varmasti haukutaan ja hakataan ja se on väärin. Sitä ei pidä hyväksyä. Hakkaamisesta et ole tätä ennen puhunut mitään ja se on jo toinen juttu. Jos sinuun kohdistuu väkivaltaa, sitä suuremmalla syyllä sinun on haettava apua ja jätettävä miehesi, jos sitä tapahtuu tässä suhteessasi. En vähättele, mutta minua ärsyttää se, ettet hae apua ammattiauttajalta, vaikka sitä näytät tarvitsevan.



"Olen jo sanonut monin eri tavoin, että minulla on itsetunto-ongelma. Ja tarvitsen apua. Ja tapa jolla vertailen itseäni toisiin ei ole tervettä. Haluan nimen omaan asialle muutosta. Onko sinulla jotain uutta kerrottavaa? Totta puhuen tiedän, että täältä sitä apua en saa. Täällä on vain harvoja joiden kommentteja kannattaisi edes kommentoida. Mutta niitä harvoja minusta olisi kiva kuulla."



Sanot, ettet oleta täältä apua saavasi, eivätkä mitkään neuvot näytä kelpaavankaan. Ihmettelen, miksi tänne oikeastaan kirjoitit? Haluatko olla uhri ja saada sympatiaa? Haluatko vahvistaa sitä tuntemustasi, että kaikki vain vähättelevät ja haluavat sinulle pahaa? Vai haluatko oikeasti uskoa, että ihmiset täällä haluavat auttaa, avata silmäsi sille, mitä voisit itse tehdä, jotta voisit paremmin. Ei kukaan voi heilauttaa taikasauvaa ja tehdä sinua onnelliseksi.



"Minusta tuntuu, että olet vihainen siitä, että kirjoitin tänne tuntemuksiani ja tuhlaan kallista aikaasi. Jouduithan kommentoimaan näin tyhmälle ihmiselle, että miten pitää elää. Tämä oli viestisi minulle. Ei millään pahalla. En loukkaannu, mutta ihmettelen, miksi kulutit aikaasi."



No nyt sitten heittäydyt marttyyriksi. Ei, minä en ole vihainen, että kirjoitit tänne tuntemuksiasi. Minua ärsyttää, ettet ota neuvoista vaarin vaan haluat pysyä uhrina. Aikaani käytän oman päätökseni mukaan mihin haluan.