Lue keskustelun säännöt.
Miksi useat nuoret uskovaiset ovat..
30.09.2009 |
.. niin ylpeän oloisia?
Joo yleistystä on, mutta tapaan päivittäin nuoria aikuisia, jotka ovat erittäin uskonnollisia, osa lestadiolaisia, osa muita vastaavia lahkolaisia, ja kävelevät nenä pystyssä, ovat olevinaan niin erinomaisia kaikessa ja tietäväisiä.
Kovin itsekkään oloista porukkaa, minä olen hyvä ja sinä syntinen.
En halua tässä yhtään uskontoa morkata!
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (16)
ja katsella kun syntiset vaeltavat pääkumarassa oikopäätä helvettiin.
Minä siinä sivussa huomautan että olisitte kuunnelleet.
Ystäväni vieressä eivät ole niin hienotunteisia vaan räkivät helvettiin menijöiden päälle ja pilkkaavat heitä saatanan lellikeiksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen uskovainen. Yksilöisitkö vähän tarkemmin mitä tarkoita ylpeän oloisella?
Vain erittäin tyytyväinen jos näen jonkun tulevan uskoon tai pysyvän uskossa vaikeuksista huolimatta.
Se että joku ei usko Jeesukseen, ei tee minusta yhtään ylpeämpää vaan päin vastoin surullisemman.
On aika vaikea olla uskossa, kuten raamatussa siitä kerrotaankin.
Luovuttaminen "taivas paikasta" ei ole mitenkään hyvä asia, mutta asianhan voi aina korjata vai mitä?;)
Siunausta!
Vaikea sanoa. Ei kenenkään uskovaisen pitäisi olla ylpeä, ei usko ole omaa ansiota tai saavutusta.
Voisiko olla niin tässäkin tapauksessa (kuten usein muutenkin) että ujous, epävarmuus tai hiljaisuus käsitetään ylpeydeksi? Että jos ei ole suuna päänä tekemässä tuttavuutta tai aina juttelemassa asioista, toiset voivat pitää ylpeänä vaikkei oikeasti kyse olisi ollenkaan siitä. Pikemminkin kyse voi olla siitä, ettei koeta olevan paljon yhteistä elämässä ja esim. vapaa-ajan viettotavoissa.
Itse ainakin olen monesti ollut vain hiljaa seurassa, kun opiskelukaverit on vertailleet viikonloppukännejään tai keskustelleet jostain tv-ohjelmasta. Ei mulla ole ollut puheenaiheeseen mitään sanomista. En tiedä sitten onko joku pitänyt sitä ylpeytenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pätee uskovaisiin, kettutyttöihin, vegaaneihin, pasifisteihin jne. Nuorena kaikki on mustavalkoista ja herkästi sitä sortuu pitämään juuri omaa uskoaan/aatettaan ylivertaisena.
Kun ikää tulee, niin elämä opettaa.
että se on itsetunnon pönkittämistä. Haluavat näyttää, että eivät ole yhtään sen huonompia kuin muutkaan ja että heillä on oikeus elää täällä kuten muillakin. Usein vl-nuoret ovat vähän ylpeän näköisiä.
Itse olen uskovainen mutta en vanhoillinen ja noin sen näkisin. Uskovaisia on kiusattu vähintään ala-asteelta saakka ja itsetunto on välissä aika pohjamudissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi usein käy niin, että sanoitpa mitä hyvänsä, se tulkitaan ylpeydeksi. Tietyistä asioista kun on kiellettyä olla eri mieltä kuin enemmistö. Jos olet eri mieltä, niin olet heti ylpeä, toiset tuomitseva oman edun pönkittäjä.
t. uskis minäkin
Hehän kaikesta varoittelusta huolimatta päättivät pitää lihallisesta elämästä kiinni. Heille ei kelvannut sana. Minusta sellaiselle saa nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on usein idealisti kuten nuoret muutenkin.Ikä tuo mukanaan kokemusta ja tajun siitä, miten on täysin armoa,ett¨ä saa Jumalan oma olla. Oma syntisyys ja raadollisuus paljastuu ihmiselle vasta vähitellen, vanhemmiten. Siinä nöyryyskin yleensä kasvaa. Aika tekee siis tehtävänsä.
tulee siitä varovaisuudesta, kun on pienestä asti kiusattu uskon takia.
Kun kulkee ylpeännäköisenä, ei ole joka jannu jututtamassa ja haukkumassa lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leuka pystyssä/silmät kovana ja jos vähänkin sanoo poikkipuolista sanaa ollaan agressiivisesti kantapäillä. Esimerkkinä voin tuoda tälläisen tilanteen viimeviikolta kun ojensin nuorisoa joka räki rautatieasemalla kulkuväylälle.
Neuvoin heitä pitämään syljen sisällään ettei kukaan vaan liukastuisi räkään.
Niin jo sielä oltiin nyrkit pystyssä.
en yleensäkään tiedä mistä jutella, jos henkilö on minulle yhtään vieras. Eikä väliä, onko uskovainen vai ei, en vain avaa suutani ja saatan viestittää sillä jotain aivan muuta kuin tarkoitus olisi.
En ollenkaan ihmettele jos joku kokee sen ylpeytenä. Saatan myös kävellä usein kadulla leuka pystyssä ihan vaan että näkisin sieltä puolentoista metrin tasolta jotain :)
Toisaalta ollaan niin eri maailmoista, eri arvot yms, että minä ainakin olen oppinut varomaan ja välistä tulee oltua töykeä ja annan ikään kuin samalla mitalla takaisin, uskovaisia kun tupataan katsomaan vähän kieroon.
trv. vl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uudessa Testamentissa 2. kor. 10:17 Paavali sanoo: "Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra." Uskovan ihmisen tulisi korottaa Jeesusta ja hänen tekojaan, ei omaa itseään. Ef. 2:8: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." Gal,. 6:14: "Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle!" Jumalan tahdon mukaista ei siis ole, että uskova ihminen korottaisi omaa itseään ja erinomaisuuttaan. Uskova ei voi kerskata muusta kuin Jeesuksen teoista, sillä itsessämme me kaikki olemme heikkoja.
Toinen asia sitten on se, että todellakin me uskovat olemme itsessämme heikkoja: lankeamme ylpeyteen ja muihin synteihin, aina emme edes itse ole tietoisia kaikista vääristä asenteistamme. Lisäksi Raamatun mukaan uskossa voi kasvaa. Vasta uskoon tullut ei ole heti uskossa aikuinen. Jumala kasvattaa lapsiaan sanansa ja Pyhän Hengen kautta kohti aikuisempaa uskoa. Silloin ihminen oppii nöyryyttä, rakkautta ja myös antamaan asioista kunnian Jumalalle eikä itselleen. Silloin ihminen tulee pienemmäksi ja Jeesus suuremmaksi.
Vielä on mielestäni sellainenkin näkökulma asiaan, että on ihmisiä, joita uskovaisuus ärsyttää ihan muuten vaan. Raamatunkaan aikana uskovaiset eivät kaikkia miellyttäneet, heitä jopa vainottiin ja vainotaan tänäkin päivänä eri puolilla maailmaa. Jotkut taas kuuntelivat ja ottivat sanoman vastaan iloisina.
Joskus siis ärsytys voi johtua uskovasta itsestään, joskus vika voi olla myös kuulijassa, jota toisen varmuus julistamastaan asiasta vain ärsyttää. Mutta se meidän julistuksemme ei siis ole kertomus meidän itsemme erinomaisuudesta, vaan Herrastamme Jeesuksesta, joka kuoli meidän kaikkien syntisten puolesta ja nousi kuolleista. Koska olen syntinen, tarvitsen Jeesuksen sovitustyötä kestääkseni pyhän Jumalan edessä.
Olen huomannut saman ilmiön että ne nuoret aikuiset jotka kuuluvat seurakunnan kermaan ovat ylpeitä nokan vartta pitkin katselijoita.
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."
On tullut huomattua, että uskovaiset ottavat tämänkin ajatuksen itselleen sopivin tavoin: "Mehän voimme käyttäytyä toisia ihmisiä kohtaan miten huvittaa ja tehdä syntiä, kunhan vaan uskomme ja pyydämme anteeksi joka päivä, koska se ei ole teoistamme kiinni!" Se on uskisten käytäntö. Näinhän he toimivat.
Kristittyjä on vainottu aina? Kuulkaas kuulkaas, on ollut aikoja kun kristityt itse ovat teurastaneet porukkaa ja vaan siksi että oma tahto menisi läpi. Väkivallalla ja riistolla on tuo uskonto levitetty sinne tänne, tuo ns. "rakkauden aate". Koko aate perustuu valheeseen ja joukkomanipulaatioon. Kannattaako kuulua järjestelmään jolla on niin likainen historia ja tänäpäivänäkin sen näkee, että tekopyhiä ihmisiä istuu seurakunnat pullollaan, kukaan ei oikeasti piittaa lähimmäisestä vaan jokainen pelkää vaan oman sielunsa puolesta.
No kai sitä ylpistyy, kun tietää itse pääsevänsä taivaaseen meidän muiden päätyessä helvettiin.