Antaisitko lapsesi leikkiä sellaisen kanssa, joka pitää lastasi varakaverina?

Eli on lapsesi kanssa vain silloin, kun ei ole ketään muuta kaveria.

Lapsesi ansaitsee enemmän. Voisitko auttaa häntä saamaan uusia reiluja ja kivoja kavereita. Sellaisiaikin löytyy usein niitä vaan joutuu vähän etsimään. Olisiko mahdollista löytää tytöllesi vaikka joku harrastus. Musiiki, partio,luontokerho. Noista em.harrastuksista ainakin omat lapset ovat saaneet ystäviä. Harrastukset vaativat kyllä vaivaa vanhemmilta, mutta mitä sitä ei tekisi lastensa eteen varsinkin em.tylsässä tilanteessa. Rohkeutta tytöllesi uusien kavereiden etsintään.

tuollaiseenkin puututaan kieltämällä. Asiasta voi keskustella, mutta ei kielletä leikkimästä. Sillä tavalla lapsesta tulee ihan avuton, kun äiti ohjailee tällaisissa asioissa niinkin rajusti, että kieltää.

Pääasia että on kaveri jonka kanssa leikkiä. Lapsilla nyt tulee välillä näitä juttuja, että joku on varakaveri ja joku toinen bestis. Tilanteet muuttuu kuitenkin herkästi, yhtäkkiä taas se varakaveri saattaakin tulla bestikseksi. En puuttuisi lasten välisiin asioihin, jos ei nyt mitään kamalan dramaattista taustalla ole.

Pääasia että on kaveri jonka kanssa leikkiä. Lapsilla nyt tulee välillä näitä juttuja, että joku on varakaveri ja joku toinen bestis. Tilanteet muuttuu kuitenkin herkästi, yhtäkkiä taas se varakaveri saattaakin tulla bestikseksi. En puuttuisi lasten välisiin asioihin, jos ei nyt mitään kamalan dramaattista taustalla ole.

Kun ei haluta puuttua lasten välisiin asioihin.

Ei ihme, että koulu- ym kiusaaminen on niin yleistä kun annetaan lasten keskenään selvittää !

Lasten sosiaaliset taidot ovat vielä puuttelliset, joten kyllä aikuisten apua mielestäni tarvitaan.

varmaan antaisin, jos lapsi ei itse kärsi tilanteesta. Mistä tiedät, että kysyy ensin muita?

välillä mun lapselle joku on tärkein, sitten tulee joku toinen, kenties kolmas, ja sitten taas se eka on taas kiinnostavin.

koska 1) omalla lapsellani olisi aika vähän valinnan varaa 2) juuri näin saa uusiakin kaverisuhteita kun lapsille kertyy yhteisiä kokemuksia ja oppivat tuntemaan toisensa.

varmaan antaisin, jos lapsi ei itse kärsi tilanteesta. Mistä tiedät, että kysyy ensin muita?

Lapseni kärsii tilanteesta, koska ko tyttö on hänen entinen bestis, eikä lapseni ole vielä oikein päässyt asian yli.

Siksi olisin halukas kieltämään, mutta olisi kiva kuulla teidän mielipiteitänne.

ap

Joko annan leikkiä varakaverina tai sitten on koko ajan pikkusisaruksen kanssa vaan :(.



Muutamme vuoden vaihteessa ja toivon, niin hartaasti toivon, että tilanne muuttuu.

Minuta on ihan normaalia, että lapsilla kaverisuhteet elävät. Etenkin tytöillä tälläinen varakaverijärjestelmä tuntuu olevan yleinen ja jatkuvan jopa aikuisuuteen. Esim. perhekerhoissa tämän huomaa oikein hyvin. ;) Usein tälläinen varakaveri järjestelmä ei ole mitenkään suunnitelmallista. Esim. omalla lapsellani on nyt eskarissa oma paras kaveri, jonka kanssa hän leikkii ja jonka kanssa painetaan pitkin eskaria käsikädessä jne. Toki leikkiin pitää ottaa muitakin, tästä pidetään eskarissa kiinni, mutta jos tämä paras kaveri ei ole paikalla, tyttäreni leikkii toisten kanssa ja kulkee käsi kädessä toisen tytön kanssa ulkoillessa jne.

Minuta on ihan normaalia, että lapsilla kaverisuhteet elävät. Etenkin tytöillä tälläinen varakaverijärjestelmä tuntuu olevan yleinen ja jatkuvan jopa aikuisuuteen. Esim. perhekerhoissa tämän huomaa oikein hyvin. ;) Usein tälläinen varakaveri järjestelmä ei ole mitenkään suunnitelmallista. Esim. omalla lapsellani on nyt eskarissa oma paras kaveri, jonka kanssa hän leikkii ja jonka kanssa painetaan pitkin eskaria käsikädessä jne. Toki leikkiin pitää ottaa muitakin, tästä pidetään eskarissa kiinni, mutta jos tämä paras kaveri ei ole paikalla, tyttäreni leikkii toisten kanssa ja kulkee käsi kädessä toisen tytön kanssa ulkoillessa jne.

Leikkisikö hän toisten tyttöjen kanssa heidän sitä pyytäessä, vaikka paras kaveri olisikin paikalla?

Eikä tämä nyt edes ole paras esimerkki näistä tilanteista, koska kyse on ehkä kuitenkin vähän vanhemmista lapsista.

Minusta vaan on täysin normaalia ihan omia lapsiani ja omaa lapsuutta ja nuoruutta ajatellen, että kaverisuhteet elävät ja joskus bestisten tiet eroavat. Ja tosiaan jos tyttäreni paras kaveri on paikalla, niin silloin he leikkivät yhdessä, mutta leikkiin otetaan muitakin. Osaavat kyllä leikkiä myös erikseen, mutta yleensä yhdessä tekevät "kaikki" jutut.

Suoraan sanoen en oikein ymmärrä näitä äitejä, jotka kieltävät lastaan leikkimästä jonkun toisen kanssa siitä syystä, että tämä lapsi ei toimi niin kuin äiti haluaa.



Meillä on ollut nyt tokaluokkalaisen kanssa paljonkin ongelmia ns. bestiksen kanssa, mutta ei olisi tullut mieleenkään kieltää, ettei lapsi saisi tämän kanssa leikkiä! Päinvastoin meillä on käyty paljon keskusteluja asiasta ja pyrin tukemaan lasta etsimään muita kavereita. Tämä bestis on todella tärkeä lapselleni ja olisi mielestäni kamalaa kieltää häneltä se ystävyyssuhde kokonaan. En näe, että se olisi lapselle hyväksi.



Elämässä kohtaa pakosti erilaisia ihmisiä, joista osa on suoraan sanoen vittumaisia. Minusta tärkeintä on opettaa lapselle, miten sellaisten ihmisten kanssa tulee toimeen.



Ja minusta tuo on täysin normaalia, että tytöillä on joku bestis, jonka kanssa ollaan pääsääntöisesti ja sitten jos hän ei ole paikalla, leikitään muiden kanssa. Ei se ole välttämättä kivaa, eikä siihen tarvitse kannustaa, mutta ei sen tarvitse maailmanloppukaan olla.



Kannusta lastasi etsimään muuta seuraa tai vaikka leikkimään hetki yksin. Oma lapseni oli jossain vaiheessa todella murheellinen ja tunsi, että hänet jätettiin koko päiväksi yksin. Sitten iltapäiväkerhon ohjaajan kanssa jutellessani selvisi, että kavereita on, paljonkin. Mutta jos joku, jonka kanssa haluaisi leikkiä, ei haluakaan, niin se 10-15 minuuttiakin, jonka joutuu olemaan yksin ennen kuin löytää muuta seuraa voi tuntua todella pitkältä ajalta.

ja on hän sen tehnytkin.

Tähän asti olen antanut lapseni olla tämän ex-bestiksen kanssa silloin kuin tälle on sopinut, mutta pahoin pelkään että lapseni saa taas paskaa päällensä. Olen siis sanonut lapselleni sen, ettei odota tältä tytöltä mitään, eikä hänen kanssaan ole pakko olla silloin kun se pyytää. Olen myös sanonut että parempi on etsiä kaverit muualta ja olla sellaisten kanssa, jotka eivät ole epärehellisiä.



Ehkäpä en kiellä olemasta, mutta ohjailen muuhun suuntaan.

Kiitos vastanneille!



ap

Ettei siis olisi vain tämän yhden kaverin varassa.



Meillä tokaluokkalaisen kaveri teki monesti niin että lupasi esim. koulun jälkeen leikkiä lapsemme kanssa. No, välipalan jälkeen lapsi soitti kaverilleen mutta kaveripa oli jo kutsunut naapurin lapsen heille leikkimään.

Näin tapahtui monta kertaa. Kehoitin sitten lastamme hakemaan muita kavereita ulos tmv. Ei ensin millään viitsinyt vaan surkutteli tilannetta mutta nyt on löytynyt jo useita muita kavereita tästä naapurustosta.

Ja erään kerran kun tuo paras kaveri soitti lapsemme puhelimeen ja sanoi että "voisin nyt leikkiä X:n kanssa (toinen kaveri oli lähtenyt kotiinsa" niin pidin pienen ystävällisimielisen puhuttelun ja sanoin että X ei jaksanut kahta tuntia odotella kotona milloin kaveri suvaitsee soittaa. Kysyin ystävällisesti myös eivätkö joskus voisi leikkiä myös kolmistaan.

Keskustelin myös kaverin äidin kanssa tilanteesta.

Ilmeisesti puhe tehosi.

Nyt leikit sujuu jo hyvin. Ovat välillä kahdestaan ja välillä isommassa porukassa.



Mielestäni vanhempien myös pitäisi kasvattaa lapsiaan siihen että mietitään tilannetta myös sen toisen kannalta, ettei siis jätettäisi ketään yksin. Eikä niin että tärkeintä vain kun itsellä on kaveri ja muista viis.

Empatiaa, empatiaa...

Toki joskus on kiva ja täytyy saada leikkiä kahdestaankin.

ja on hän sen tehnytkin. Tähän asti olen antanut lapseni olla tämän ex-bestiksen kanssa silloin kuin tälle on sopinut, mutta pahoin pelkään että lapseni saa taas paskaa päällensä. Olen siis sanonut lapselleni sen, ettei odota tältä tytöltä mitään, eikä hänen kanssaan ole pakko olla silloin kun se pyytää. Olen myös sanonut että parempi on etsiä kaverit muualta ja olla sellaisten kanssa, jotka eivät ole epärehellisiä. Ehkäpä en kiellä olemasta, mutta ohjailen muuhun suuntaan. Kiitos vastanneille! ap

Vai oletko vain suivaantunut siitä että lapsesi kaveri on löytänyt muitakin ystäviä? Kuulostaa todellakin siltä että olet suuttunut kun oma lapsesi ei olekaan enää kaverilleen se bestis.

Opeta lapsesi kohtaamaan myös pettymyksiä äläkä mollaa lapsen kaveria.

Omalla pojallani oli samanlainen tilanne kaverinsa kanssa jokunen aika sitten. Nyt on löytynyt jo onneksi muitakin kavereita, eikä ole vain yhden kaverin varassa.