Naapurin lapsi tulee aina meille kylään muttei koskaan pyydä meidän lasta heille

heille menosta

että he eivät jostain syystä halua meidän lasta heille ja että olettavat meille voivan tulla ihan milloin vaan miten tykkää

Nykyään ollaan, niin itsekkäitä, että monen kotiin ei saa mennä.

Vastavuoroisuutta pitää olla. Sun on vain uskallettava sanoa, että ei käy jokapäivä vierailut, että välillä saatte mennä naapuriinkin kyläilemään.

Mikäli naapuri ei suostu, niin rajaat vierailut.

Ihan kiva kaveri on kyllä. Mutta periaatteesta alkanut vähän ärsyttämään. Oma lapseni ei ole sellainen että joka paikkaan tunkee, menee kyllä mielellään jos pyydetään. Enkä halua sellaista opettaa, kun tämä toimii näinkin ja minusta oikein hyvä. Muuten, mutta ärsyttää vain tämä yksi tapaus..

lapselta, voisko hän välillä tulla kylään. Onnistu varmasti. Oma lapseni on kova kyläilijä ja välillä pitää toppuutella, että käske toinen välillä meille.



Onko lapsesi tyttö vai poika?

niin en ole sitten siksikään asiaan sen kummemmin puuttunut. Mutta tiedän että mielellään varmaan menisi jos pyydettäisiin.



Voipi olla etten siksi ymmärrä tätä kun oma lapsi ei mitään kyläluuta ole, että jospa sellaiset jotka ovat niin tunkevat sitten koko ajan jonnekin, eikä vanhemmat sen kummmemmin tiedä asiasta kuka pyytää jne että voisivat edes sanoa



ap

Ehkä kaverin kotona voi olla jotain sellaista, mitä häpeää esitellä muille. Varsinkin, jollei oma lapsesi ole vain poikkeus kutsuttujen listalla, vaan siellä ei kyläile muutkaan ystävät.



Itse en lapsena ikinä halunnut mennä hyvän kaverini kotiin, vaikka kutsuttiinkin, koska isä oli aina humalassa. Taisin jonkun verran pienenä pelätä isän käytöstä.

Voithan myös kysyä vanhemmilta voisiko lapsesi joskus mennä kylään heille.

kaveri kylässä. Ihan kivaa ja mielelläni hoidan ja syötän kun kerran olen valinnut kotiäitiyden. Mutta oma lapseni ihmettelee miksei hän voi ikinä mennä tämän kaverin luo leikkimään. Aion kyllä ihan pokkana kysyä tänään kaverin äidiltä että sopisiko joku päivä vastavuoroinen leikkivierailu. Ja aion yrittää sopia samantein päivän ettei sitten jää vaan puheeksi.. tai pahempaa; ettei lapseni menetä leikkikaveriaan jos ne eivät sitten enää uskalla/halua tuoda omaa lastaan meille.

Meillä oma poika on aina välillä naapurissa sisällä, mutta ei itse, enkä minäkään, halua tätä naapurin poikaa meille. Syynä on se, että tämä naapurin poika on tosi huonokäytöksinen :/ Riehuu, puhuu rumia, väittää aikuiselle vastaan jne.



Meidän pojalla ei ole lupa oikeastaan mennä naapuriin edes sisälle, mutta aina joskus minulle ilmoittamatta näin on tehnyt.



Muut lastemme kaverit saavat meille tulla, mutta rajansa kaikella!

Minä ainakin mielelläni tiedän kenen kavereiden kanssa lapseni liikkuu. meille saa aina tulla kavereita, ja yllättävää kyllä vastavuoroisuus pelaa todella loistavasti. Joskus jonkun luona ollaan enemmän ja sitten taas toisinaan toisen luona. henkilökohtaisesti minusta on älytön rajaus, että meille ei saisi tulla koulukavereita, ellei ole vanhempia kotona. Olemme sopineet että max 2 kaveria kerrallaan eikä ongelmia ole ollut. Minusta olisi paljon huonompi vaihtoehto että lapseni on yksin kotona iltapäivinä.





--- En halua lastani päästää minnekään koulun jälkeen jos vanhemmat ei ole kotona, enkä oleta että silloin pyydetään vaan meille voi tulla jos jompi kumpi vanhemmista on kotona. Mutta tässä tapauksessa toinen vanhemmista on usein heillä koton koulun jälkeenkin.

[/quote]

Kun tunnistan tavallaan itseni tuosta sinun viestistä. Olen nyt jo siis aikuinen ja itsellänikin on lapsi mutta kun olin pieni minä olin aina se joka meni kylään kavereille (ja siis todellakin joka päivä). En TIETENKÄÄN koskaan silloin ajatellut asiaa aikuisen näkökulmasta, että se saattaisi häiritä perheen vanhempia, vaan vasta nyttemmin kun tutustun itsseni aikuisena.

Olen miettinyt mistä se johtui, etten halunnut, että leikitään meillä vaan vierailin itse mielummin muiden kotona. Minulla oli varmaan sellainen olo, että meillä on tylsää ja ei keksitä mitään kivoja leikkejä tms. Perheemme oli ihan tavallinen 3 lapsen perhe, enkä usko, että häpesin mitenkään perhettäni/kotiani mutta olen aina ollut "kyläluuta". Olen ollut ujo ja hyväkäytöksinen lapsi, joten tuskin olen ollut haitaksi. Mutta todellakin, kun asiaa miettii nyt aikuisena, niin voin kuvitella, mitä noissa perheissä on minusta saatettu ajatella (kiitos vaan tästä aloituksesta). Minun kohdallani olen melko varma, että kyseessä oli itsetunto-ongelma. Vielä tänäkin päivänä minun on helpompi mennä itse kylään kuin kutsua vieraita meille, koska en pidä itseäni hyvänä emäntänä. Toki olen harjoitellut asiaa nyt aikuisiällä koska ymmärrän, että on pakko. Kerroinpa vaan tämän näkemyksen, että välttämättä tuon lapsen vanhemmilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa ja pitääkin varmaan haastatella omia vanhempia, miten he asian muistavat.

T. kyläluuta

ongelma, että meidän lapsen pitäisi mennä aina naapuriin leikkiin, kun se lapsi sitä haluaa, mutta kyseinen lapsi ei tule ikinä meille, vaikka miten ois pyydetty. Ei kovin kivaa näinkään päin.

että asumme 40 neliön pienessä kaksiossa. Kaikki kaverit taas lähes 200 neliön omakotitaloissa, joissa pihalla trambastä poneihin ja siltä väliltä. Olen jotenkin hyväksynyt sen, että lapset jostain syystä viihtyvät paremmin kaverilla kuion meillä. Enkä intä vastaan.