Pystuisitkö sinä harrastamaan salarakkaita miehesi tietämättä?

elämämme on niin aikataulutettua, että kun ei ole koskaan aikaa olla yksin eikä kaksin, niin vielä tähän nyt kolmatta mukaan, ei onnistuisi.

Nolottaa aina kun näen sen miehen.

Varsin helposti sanoisin.



Mutta mies näkis mun naamasta ja siinäpä se sitten olisikin.

mutta en mä vois, ja se näkyisi minusta.

Kyllä varmaan, kun kotiäiti olen.. Tosin toi 3,5-vuotias varmaan kyselisi isälltään, että kuka se "jorma-setä" oikein on joka täällä käy välilä... =)

Mua oksettaa tuntemattomat ihmiset ja lähipiirissä ei ole ketään seksuaalisesti kiinnostavaa ihmistä paitsi oma mies.

Menee myös monta vuotta ennenkuin hyväksyn ketään lähipiiriini. Ihmiset on saastoja.

Irtopanoja pystyisin ehkä harvakseen työmatkoilla harrastamaan, mutta kyllä se olisi tosi harvoin, sillä tyypillisesti mukanani ei työmatkalla ole ketään sellaista jonka kanssa voisin harrastaa seksiä muuten kuin pahimmissa painajaisissani.



Mutta pari-kolmen kertaa vuodessa jossain isommissa työbileissä ehkä.

Itseasiassa minulla olikin kaukosuhde erään lomaihastuksen kanssa. Kesti pari vuotta, tavattiin pari kolme kertaa vuodessa viikonloppuisin.



Loppui kun salarakas löysi toisen naisen..



Ei ollut yhtään huono omatunto eikä ole vieläkään (en rakasta aviomiestäni enää).

mutta eipä tulisi pieneen mieleenikään.



Eiköhän suunnilleen jokainen pystyisi.

Samassa työpaikassakin ollaan, vaikkakin eri osastoilla joten siellä ainakin jäisi kiinni :D

pystyisin keksimään työmenoja, pystyisin pitämään pitkiä lounastaukoja.



Mutta jos noita nyt alkaisi olla ihan jatkuvasti niin eiköhän käry kävisi, varsinkin kun nyt niitä on aika vähän. Pitäishän noi lounastauotkin pitää jossain vaiheessa tunteina takaisin - ei varmaan ihan 30-45 min matkoineen onnistuisi edes pikapano :)

Samassa työpaikassakin ollaan, vaikkakin eri osastoilla joten siellä ainakin jäisi kiinni :D

Pitäis merkata menot sähköiseen kalenteriin :) Sit pomo kysyis että ai mikäs koulutus sulla on torstai-iltana... :D

kauppressuja, jumpassa/asioilla käyntiä...

Samaa sanoin mieheni mahdollisuuksista. Meillä on ristiin menevät työajat ja erillistä vapaa-aikaa tuntitolkulla. Voisin helposti tavata salarakkaan vaikka joka päivä töiden jälkeen tai ruokatunnilla. Lauantaisin voisin viettää pari tuntia hänen kanssaan torireissulla, kun mies on töissä ja perheen nuoret omissa puuhissaan.

Ja niin teenkin aina tilaisuuden tullen.Mä vaan tykkään panna eri miesten kanssa.Kiihotun vaarasta.

mutta onneksi on omatunto joka soimaa jo pelkästä ajatuksestakin.

omassa tunnossa voisi tehdä tiukkaa ja minkäänlaisia haluja ei ole ollut.

Mutta hitsi kun en voi uhrata sieluni autuutta hetken iloille...