Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 8-vuotiasta ei kiiinnosta liikunta?
27.09.2009 |
Ollaan ihan pienestä asti viety liikuntamuskariin, ja erilaisiin liikuntaleikkikouluihin, kokeiltu uimakoulua ja yleisurheilukoulua, käyty katsomassa luistelua jne. Mutta ei; mikään ei kiinnosta eikä missään oikein viihdy. Rakastaa kuvataidekoulua mutta haluaisin edes yhden urheiluharrastuksen. Kotipihassa vilkas kiipeilijä ja trampalla hyppijä, mutta ohjattu liikunta ei vaan ole hänen juttunsa.
Olen yrittänyt ehdottaa tanssia tai balettia; ei halua. En toisaalta haluaisi pakottaa mutta toisaalta surettaa kun jää kaveriporukoista ulkopuolelle eikä tule pärjäämään koululiikunnassa. Mistä keksiä joku kiinnostava laji?
Kommentit (8)
Ero kuin yöllä ja päivällä pikkuveljeensä, joka kirmaa silmät säihkyen temppukoulussa.... Käy kyllä pakotettuna mutta se into ja ilo puuttuu, jonka haluaisin nähdä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin miksi sitten raahaat harrastuksiin mitkä eivät häntä kiinnosta?
Miten niin jää piireistä ulkopuolelle?
Et voi tosissasi olettaa että tyttäresi olisi ainoa joka ei koe liikuntalajeja omakseen?
Jospa koettaisit kannustaa häntä juuri niissä harrasteissa, mistä nauttii?
Eikös niissä ryhmissä ole muitakin lapsia? Niistä voi saada samanhenkisiä ystäviä.
Itse olen oppinut nauttimaan liikunnasta vasta aikuisena. Lapsena kun se tosiaan usein oli pakotettua ja lisäksi vielä kilpailuhenkistä. Aikuisena onnistuin löytämään ne lajit missä puhkesin kukkaan =)
En ole minäkään koskaan pitänyt ohjatusta liikunnasta, mutten silti jäänyt kaveriporukoista ulkopuolelle ja pärjäsin koululiikunnassa.
Edelleenkään en mene jumppiin tai salille, mutta liikun silti paljon: omilla ehdoillani, omassa rauhassa, omaan tahtiini ja nautin siitä.
Hoitakaa arkiaskareet fillareilla, kävelkää bussin tai auton sijaa vähän matkaa, jos kerta muuten liikkuu ja kiipeilee en näe tässä mitään ongelmaa.
Liikunta-angsti vaan kasvaa jos pakotetaan, yläkoulussa näitä on paljon.
T. liikunnanopettaja
Jos liikkuu muuten esim. pihalla, pyöräilee, ulkoilee jne. se riittää mainiosti. Eikä taatusti jää sen takia ilman kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen ei tarvitse menneä ohjattuun harrastukseen liikkuakseen. Pitäkää vaikka perheen yhteinen liikuntahetki/harrastus kerran-kaksi viikkoon. Laji siis sellainen jossa voi olla vanhempien kanssa yhdessä.
Esimerkiksi kesällä pyörälenkit ja kävelylenkit. Talvella laskettelu. Ympäri vuoden uimahallikäynnit, talvella jäähallissa yleisöluisteluvuorot jne. Lisäksi voi lapsen kanssa pelailla polttopalloa, sählyä, pesäpalloa ja vaikka rullaluistella.
Harrastatko itse liikuntaa/liikutku itse? Se on paras esimerkki. Ja tosiaan liikkua voi ilman ohjattua harrastusta. Yksi ohjattu harrastus ei auta siinä että jää kaveriporukasta ulkopuolelle eikä tule pärjäämään koululiikunnassa.
Koululiikunta on yleisurheilua (juoksusta kuulantyöntöön), voimistelua, luistelua, hiihtoa, uintia, jalkapalloa, pesäpalloa, koripalloa, lentopalloa, suunnistusta jne. Eli mieletön määrä eri lajeja. Ei yksi harrastus tee lapsesta virtuoosia kaikissa näissä. Eikä oikea kaveruus katso juoksutaitoa yms. Ja kaveriporukassa yksi harrastaa yhtä lajia ja toinen toista, ei silloin ole ulkopuolla jossei harrasta, koska kaikki eivät kuitenkaan harrasta samaa lajia...
Jos todella haluat että lapsi pärjää kaikissa näissä lajeissa koululiikunnassa, niin ainoa vaihtoehto on tutustua ja harjoitella näitä lajeja kotona. Ja tosiaan monipuolisesti kaikkia!
Olen täsmälleen samaa mieltä kuin muutkin tässä keskustelussa: jos lapsi liikkuu omatoimisesti, se on tosi upeaa ja kun liikunta on ujutettu arkirutiineihin, siitä tulee varmasti läpi elämän kantava voima. Nyt vaan seurailua, että liikuntaa tosiaan tulee harrastettua:).
JOs kerran tykkää hyppiä trampalla ja kiipeillä, voisi tykätä.
Hankala tilanne. Itsellä tuon ikäisellä pitää rajoittaa liikuntaharrastuksia ettei mene ihan överiksi.