Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jännitystäkö vai???
27.09.2009 |
Olen huomannut itsessäni "erikoisen" piirteen jo parin vuoden ajan.
Tykkään enemmän olla kotioloissa neljän seinän sisällä kuin kaupungilla, kaupassa tai muualla missä on kauheasti porukkaa.
Yleensä mieheni kanssa, kun olemme lähdössä hänen siskonsa, isänsä luokse tai ihan isommassa kaupassa käymään niin minulle iskee todella paha olo autossa ja tuntuu tarve huutaa ja polkea jarrua, että haluaisin takaisin kotiin...
Onko tämä nyt ihan normaalia vai johtuuko siitä kun tykkään olla kotona ja viettää enempi aikaa ns. "piilossa"
Ennen olin sosiaalinen ja aina menossa milloin missäkin, mutta kai kaikki alkoi siitä kun muutin mieheni luokse kaupunkiseudulle vähän pienemmästä käpykylästä ja sinne sitten jäi ystäväni + perheeni..
Koulua kävin täällä sen vuoden ja joka päivä sinne meno oli myös ylitsepääsemätöntä...
aina kun olin lähdössä niin kiireellä juosta vessaan kun mahan veti ihan mutkalle..
Mitäs itse tekisitte tässä tilanteessa?
Loppuuko tämä ainainen jännitys jos kävisin joka päivä ihmisten ilmoilla?
Lenkille haluaisin lähteä, mutta en tunne ketään ja tuo mies ei todellakaan harrasta lenkkeilyä, että hänet mukaani saisin ja yksin en vaan haluaisi/uskaltaisi lähteä...
Kommentit (8)
sen puhkeamiseen on voinut vaikuttaa mm. elämänmuutokseen liittyvä stressi. Kävisin juttelemassa lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanlainen jännittäjä, ja minua auttaa kun mieheni esim. kylässä huomaamattomasti puristaa kädestä tai laittaa käden selkääni, kun näkee että alan jännittää. Tulee heti turvallisempi olo! :)
tuo elämä on muuttunut mulla hurjasti ja on ollut kaiken maailman käänteitä ja veikkaan että on sattunut ja tapahtunut itselle enemmän asioita pienessä ajassa nuoruudessa kuin monella muulla..
(esim. lastenkoti + paikkakunnan vaihdot + väkivaltaisuutta...monia muita, joita en ota tässä nyt puheeksi..)
mutta voivatko nämä vaikuttaa asiaan?
AP
olen mieheni kanssa jutellut ja hän tietää minusta kaiken, mutta hän sanoi minulle että vietän aikaa liikaa sisätiloissa ja että tämä johtuisi vaan siitä kun en ole vuorovaikutuksissa ihmisten kanssa ulkomaailmassa niin paljon ja siksi tätä asiaa myös ota niin vakavasti...
liekkö tämä edes niin akuutti tilanne :)
AP
Todennäköisesti nuo ovat syitä ja selittäviä tekijöitä.
tuo elämä on muuttunut mulla hurjasti ja on ollut kaiken maailman käänteitä ja veikkaan että on sattunut ja tapahtunut itselle enemmän asioita pienessä ajassa nuoruudessa kuin monella muulla.. (esim. lastenkoti + paikkakunnan vaihdot + väkivaltaisuutta...monia muita, joita en ota tässä nyt puheeksi..) mutta voivatko nämä vaikuttaa asiaan? AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkunut sen kaksi vuotta täällä, että kyllä se vissiin ongelma on jo
AP
ja olen syönyt niihin propralia. Stressaava elämänvaihe selvästi pahentaa pelkojani, pahimmillaan ongelma oli opintojen loppupuolella, kun oli tenttejä, seminaareja, gradu...
Tasaisessa elämäntilanteessa (esim nyt) ongelmaa ei juuri huomaakaan enkä käytä lääkitystä.
Alue: Aihe vapaa
Mitä minä itse tekisin? Harrastaisin itsesuggestiota ja puhuisin itselleni jatkuvasti "sinä pärjäät kyllä". Tärkeää olisi tunnistaa, MIKä on se juttu, mikä jännittää. MIKÄ juttu yksityiskohtaisesti.
Lukisin kirjoja, joista voisi saada apua. Tony Dunderfelt puhuu kirjassaan Itsetuntemus sisäisestä höpötyksestä. Kun jännitys tms. iskee, pitää kuunnella, mitä minä sisälläni höpötän. Sitten taltuttaa tämä höpötys ja alkaa vastaväittelyyn.
Tämä tehoaa, jos vaiva on normaalin rajoissa.