Lue keskustelun säännöt.
Ujot ihmiset, oletteko iän mukana rohkaistuneet?
26.09.2009 |
Itse olen ujo aina vaan, tuntuu, että välillä tulee jopa takapakkia. Eli juuri kun luulen olevani rohkeampi, tulee jälleen tilanteita, että en kertakaikkiaan pysty ilmaisemaan itseäni. Koen olevani ihminen, jolla olisi niin paljon sanottavaa, mutta usein menen lukkoon ja sanominen jää. Lyhyissä arkipäivän tilanteissa pystyn olemaan reipas ja iloinen, kuten kaupassa, bussissa jne. Palaverit, vanhempainillat,työhaastattelut yms. ovat pahimpia. Olisin halunnut kouluttautua enemmän, mutta olen siihenkin liian ujo.
Kommentit (28)
Töissä varsinkin. Mutta olen eristäytynyt ujouden vuoksi. En millään enää halua mukaan yhteisiin illanviettoihin.
Juttelen usein bussissa vierustoverille, päiväkodissa muiden lasten vanhemmille jne. Mutta en osaa vain olla oma itseni ja ottaa tilaa paikoissa joissa on paljon puolituttuja ja tuntemattomia ihmisiä. Mykkä seinäruusu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella ujo ja hiljainen "kiltti tyttö". 18-vuotiaana menin kauppaan töihin, siinä ujous karisi...
Muistan mm. sen, että koulussa matikan tunnilla tein tahallani virheitä, jotta minun nimeäni ei sanota keväällä luokkani priimuksena.
Nyt olen opettaja. Ja 'yleisön' edessä joka päivä.
sellaiset tutut tilanteet hoidan ihan hyvin, mutta jos on arvaamattomampi tai oudompi tilanne voi lopulta tilanne kärjistyä jopa paniikkikohtaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ajattelin että mitähän toiset ajattelevat minusta, vanhemmiten ajattelee ettei ne ajattele mitään minusta niillä on ihan tarpeeksi omassa itsessään ja .
kyllä ujous joissain tilanteissa vielä puskee pintaan mutta ihan oikeasti hyvin harva uskoo minun olevan pohjimmiltani ujo. "Kaikki" pitävät minua puheliaana ja sosiaalisena mutta itse tiedostan tilanteita joissa vetäydyn kuoreeni.
Oikeastaan on hassua kun minua kuvaillaan puheliaaksi, ulospäinsuuntautuneeksi ja sosiaaliseksi. Itse kuitenkin pidän itseäni sisimmässäni ujona, hiljaisena ja sisäänpäinkääntyneenä.
Nykyisin varmasti saan asiani sanottua jos haluan ja joudun usein jopa hillitsemään puheliaisuuttani, jotta en aina olisi suuna päänä.
Vielä kolmikymppisenä olin arka ja hiljainen, mutta kyllä sitä itsevarmuutta on sitten alkanut tulla. Nyt voisi sanoa, että olen ajoittain jopa puhelias. Mutta tulee vieläkin epävarmuuden hetkiä varsinkin jos vastassa on kovin päällekäyvä ihminen.