Minkä laskette pettämiseksi parisuhteessa?

En ole koskaan harrastanut yhdenillan seksiä enkä kännipanoja, koska seksi kuuluu minusta rakkaussuhteeseen. Jos joku loukkaisi minua muka "yhdentekevällä" kännipanolla, se olisi pahinta mitä voisi minulle tehdä. Sen sijaan tunteitaan ja ajatuksiaan ei voi pakottaa, ei voi pakottaa itseään rakastumaan, ihastumaan tai olemaan ihastumatta tai rakastumatta. Minkäpä ajatuksilleen tekee, kun ne ottavat vallan? Oletko ollut koskaan mielettömän rakastunut ja suunnitellut tulevaisuutta? Jos miehelle kävisi niin, että rakastuisi, miten voisin häntä syyttää siitä? Ei se minusta olisi pettämistä, mutta tietysti riippuisi siitä, miten kauan ja syvinä ne tunteet jatkuisi, olisiko vain ohimenevää, että voisiko suhde enää minun ja mieheni välillä jatkua vai olsiko syytä lopettaa.

Minua ei voi pettää flirttailemalla, tanssimalla, suutelemalla eikä seksillä. Minut voi pettää suunnittelemalla yhteistä tulevaisuutta: esimerkiksi sopimalla tapaamisesta, josta en saa tietää.

Minulla ja miehelläni on kuitenkin erilaiset käsitykset ja sen takia olemme sopineet, että tässä suhteessa myös seksi ilman yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia on pettämistä.

Minulle henkinen on paljon tärkeämpää kuin fyysinen.

seksi. Seksuaaliset hyväilyt mukaan lukien. Kaikki muu sallittu.

joista useampikin on ihan hyvin perusteltavissa. Kyllä mä ymmärrän tuon yksityisyydenkin parisuhteessa, vaikka itse elänkin 14:n tyyliin, ja pidän sitäkin vähintään yhtä oikeana tapana.



Mulla kyse on siitä, että jos miehen sähköpostiin on tullut kattotuolitarjoukset ja mun sähköpostiin talon sähkösuunnitelma, niin se joka sattuu olemaan kotona, etsii sieltä postista ne tarvittavat tiedot silloin, kun niitä tarvitaan. Elämästä tulee liian vaikeaa, jos aina pitää odottaa, että toinen tulee kotiin, ja sit sen pitää kiireessään vielä mulle avata postinsa, vaikka voisin tehdä sen itsekin. On siis vain kätevää, kun asiat voidaan hoitaa jouhevasti.



Eihän mua oikeesti kiinnosta pätkääkään mitä mun mies on kavereidensa kanssa viestitellyt, joten en mä niitä viestejä käytännössä ikinä avaa, vaikka miehen sähköpostille menenkin.



Ja toinen asia mun kohdalla on se, että jos mä kerron mun yksityisasioita ystävälleni, niin en mä edes oleta, että ystävän on sitten puitava sitä asiaa yksin omassa päässään. Jos mun ystävä luottaa jonkun asian miehelleen, niin kyllä mä luotan ystäväni arvostelukykyyn sekä siihen, ettei mun ystävillä oo niin idiootteja miehiä, joita edes kiinnostaisi levitellä mun asioita yhtään sen edemmäs.



Jos en haluaisi, ettei ystävä kerro edes miehelleen, niin sitten sanon siitä erikseen. Käytännössä tällaisia asioita ei kyllä edes ole.



Mutta noin pääsääntöisesti en halua laittaa ystäviäni siihen tilanteeseen, että heidän pitää pitää salaisuuksia miehiltään.

sen sijaan, että olisi kiinnostunut meidän seksielämästämme.

Mun ja parhaan ystäväni välillä on ihan selvää, ettei miehille kerrota kaikkea, koska osa asioista on ihan meidän välisiä, aiheet vaihtelee päänsisäisestä tajunnanvirrasta esim.omiin tai vaikka meidän lapsuudenperheiden ongelmiin. Ollaan tunnettu alta kouluikäisistä, joten luottamus on ihan perusteltua. En näe mitään syytä, minkä vuoksi tuo luottamus pitäis pettää ja asioita levitellä edes miehelle.

joista useampikin on ihan hyvin perusteltavissa. Kyllä mä ymmärrän tuon yksityisyydenkin parisuhteessa, vaikka itse elänkin 14:n tyyliin, ja pidän sitäkin vähintään yhtä oikeana tapana.

Mulla kyse on siitä, että jos miehen sähköpostiin on tullut kattotuolitarjoukset ja mun sähköpostiin talon sähkösuunnitelma, niin se joka sattuu olemaan kotona, etsii sieltä postista ne tarvittavat tiedot silloin, kun niitä tarvitaan. Elämästä tulee liian vaikeaa, jos aina pitää odottaa, että toinen tulee kotiin, ja sit sen pitää kiireessään vielä mulle avata postinsa, vaikka voisin tehdä sen itsekin. On siis vain kätevää, kun asiat voidaan hoitaa jouhevasti.

Eihän mua oikeesti kiinnosta pätkääkään mitä mun mies on kavereidensa kanssa viestitellyt, joten en mä niitä viestejä käytännössä ikinä avaa, vaikka miehen sähköpostille menenkin.

Ja toinen asia mun kohdalla on se, että jos mä kerron mun yksityisasioita ystävälleni, niin en mä edes oleta, että ystävän on sitten puitava sitä asiaa yksin omassa päässään. Jos mun ystävä luottaa jonkun asian miehelleen, niin kyllä mä luotan ystäväni arvostelukykyyn sekä siihen, ettei mun ystävillä oo niin idiootteja miehiä, joita edes kiinnostaisi levitellä mun asioita yhtään sen edemmäs.

Jos en haluaisi, ettei ystävä kerro edes miehelleen, niin sitten sanon siitä erikseen. Käytännössä tällaisia asioita ei kyllä edes ole.

Mutta noin pääsääntöisesti en halua laittaa ystäviäni siihen tilanteeseen, että heidän pitää pitää salaisuuksia miehiltään.

Kyllä sen huomaa, kun on pahat mielessä. Ei siihen tarvita mitään syntistä seksitanssia.

Tarkoitatko jonkun päästämistä tunnetasolla liian lähelle vai flirttailevaa/vihjailevaa juttelua? Vai molempia?

ja alkaa kikkeli sojottamaan. Tosi helposti alkaa sojottamaan.



2

Toiselle se on flirtti, toiselle seksi tai ei sekään, jos on avoin suhde. Joillekin se on se jokin mitä ei voi puolisolle sanoa, toisilla taas on sanaton sopimus "tee mitä teet, mutta älä kerro mulle, en halua tietää".

Nuo muut kuuluisivat sarjaan "ei toivottuja käyttäytymistapaja" ja tuntisin oloni kurjaksi ja vihaiseksi mutta tuskin niiden takia suhdetta (ainakaan vakaanpaa) laittaisin poikki. Korkeintaan aikalisän ottaisin.



Näin siis luulen, ei ole kokemusta (onneksi).

sillä en itse kyseistä anna.

- suutelemisen?

- flirttailun?

- kiihkeän tanssin?

Jonkun muun? Siis tarkoitan, että missä menee raja, kun elää parisuhteessa?

Onko itsellä ja puolisolla samat rajat? Oletteko koskaan lipsunut ja/tai antaneet anteeksi?

Oletus on siis, että kaikki varmaan laskee seksin pettämiseksi, joten sitä ei tarvitse mainita.

ja alkaa kikkeli sojottamaan. Tosi helposti alkaa sojottamaan.

2

"tosissaan". Ei siis leikkimielellä.

Flirttailu on ok, kun en ole läsnä - sehän on ihan viatonta hupia. Oman naisen läsnäollessa muille flirttailu on kuitenkin sikamaisen huonoa käytöstä, vaikkei pettämistä. Myös mun kavereille flirttailu olisi huonoa käytöstä. Sama luonnollisesti pätee kääntäen muhun.



Suudella tai lääppiä ei saa. Läpi sormien katsoisin kuitenkin säädyllisen rajoissa pysyvää toimintaa tanssilattialla tai yhtä suukkoa. Näistä en kuitenkaan haluaisi kuulla, pysyköön siinä hetkessä. Jos kuulisin, suuttuisin, mutta en kokisi, että mua on petetty.



Kielletyksi lääppimiseksi en myöskään laske sitä sisarukselista silittelyä, jota mies ja sen ystävät toisinaan harrastavat. Tämä ei myöskään ole sitä köytöstä, joka häiritsisi, kun olen itse läsnä.



Seksi penetraatiolla tai ilman on aina pettämistä. Härski kähmintä menee samaan osastoon. Jos mies hurvittelisi toisen naisen kanssa, haluaisin ehdottomasti tietää. En tiedä jättäisinkö, mutta haluaisin kyllä itse päättää.



Tämä on siis kaikki spekulaatiota, koska mua ei ole näissä rajoissa ikinä petetty - tai ainakaan en tiedä tai epäile, että olisi.

itte lasken pettämiseksi sen et jos ukko panee öbaut 1 kuukauden toista muijaa, ei kä pane mua samaan aikaan.

Itse koen pettäväni kun olen ihastunut toiseen naiseen. Eli tuo henkinen puoli ratkaisee. Vaimoni näkökulmasta eroa on kyllä jossain määrin myös sillä syntyykö ihastuksesta/rakastumisesta tekoja. Minusta ero on aika hiuksen hieno. Eihän minua pidättele muu kuin ihastukseni kohteen haluttomuus heittäytyä mukaan.

-kontaktinhaku netissä,

-tekstittely/sähköpostit uusille naistuttaville.

- pelkkä tapailu vieraan naisen kanssa vaikka ei sänkyyn menisikään.



Se on nimenomaan LUOTTAMUKSEN pettämistä.

En mä voisi olla miehen kanssa jos suhde ei ole täysin avoin ja mutkaton. Se tarkoittaa sitä että mies voi lukea esimerkiksi puhelimeni tiedot, sähköpostit jne, halutessaan ja minä hänen.



Ehkä mulla on aika tiukat rajat. Se selittyneen paskalla avioliitolla jossa mies haki huomiota vierailta naisilta toistuvasti ja tapaili heitä selkäni takana. Nyt en tuskin koskaan luota täysin yhteenkään mieheen ja tuleva suhteeni on luultavasti erittäin avoin niin että hän menköön menonsa ja minä menoni. Yhteen muuttaminen ei tulisi kyseeseenkään.

että siinä vaiheessa, kun toisen viestejä ja sähköposteja ei saa enää vapaasti katsoa, niin syntyisi jonkinlainen haloo.



Mutta sitten taas liityn aiemmin kirjoittaneeseen, että ei ihan pienistä heti kuitenkaan avioeroa tulisi. Flirtti ja suukot olisi vielä selviteltävissä. Mutta ihan sitten perinteisesti seksi tai esileikki voisi jo johtaa eroonkin. Kerrasta olisin vielä valmis pariterapiaan, mutta useammassa kerrassa tuskin on enää mitään terapoitavaa.

mailit ja puhelimet ole yksityistä omaisuutta?

Näin mulle on kerrottu.

Niin ja arvatkaapa pelaako luottamus kun miettiä sitä jatkuvaa viesti ja maili rallia!!!!