Viikko kahdestaan vauvan kanssa kotona.

lähtisin käymään lyhyellä matkalla esim. laivalla tallinnassa tai tukholmassa, lentäen pariisissa tai köpiksessä. lisäksi kävisin tapaamassa kavereitani joko heillä kotonaan tai jossain kivassa kahvilassa.

joilla olisi lapsia.



Miten Tallinnassa/Köpiksessä/Pariisissa pärjää yksin vuoden ikäisen kanssa? Tai siis mitä siellä tekee?



Tuntuu kovin yksinäiseltä.

minne vaan! ja ei kai sun kavereillas tarvi lapsia olla...

Olis ihana tollanen loma.

Miten sä tuut pärjäämään??

Kokonainen viikko!!

Kauheeta, mä vetäisin ranteet auki tossa tilanteessa!

yksivuotiaani oli kova kävelemään itsekseen joten reppu olisi mukana varmuuden vuoksi. minusta kaupunkilomalle ei tarvita seuraa! voit shopata, tutustua maahan/kulttuuriin/kieleen tai katsella ja ihastella nähtävyyksiä.



lapselle jo pelkkä lento/laivamatka on elämys!

Käy retkellä/ näyttelyssä/ vuokraa leffoja / järjestä Tupper/Partylite tms. kutsut;

kai sä muutakin teet kun istut sohvalla miehen vieressä?

Toki on raskasta hoitaa lasta yksin jos on tottunut toisen apuun ja läsnäoloon. Mutta nopeasti se aika menee :)



Lähde vaikka vanhempiesi, ystäviesi tai jonkun sukulaisen luo kyläilemään pitemmäksi aikaa.

Tai pyydä teille joku

Kurjaa jos omalapsen kanssa vuorovaikutus on niin hakusessa,etti pärjää viikkoa yksin oman lapsensa kanssa. :( Alle vuoden ikäisen kanssa pärjää kyllä Ruotsissa ihan samalla lailla kuin Suomessaki. Ennenkuin meillä lapsi täytti vuoden niin ehdin olemaan mm Ranskassa ja japanissa matkoilla hänen kanssaan. Itse asiassa oli hepompaa reissata 1 v kanssa kun leikki-ikäisen. Ja en en ole yh- joka olsi jo tottunut olemaan laspenka kanssa kaiket päivät kahden.

mutta monen kanssa voi käydä esim. taidenäyttelyissä (ei liian suurissa) yms. Onko vauvakinoa silloin? Jotain kodin ulkopuolella joka päivä, illaksi suklaata ja dvd-levyjä.

voihan sitä tuntea olonsa aikuisseuraa vailla olevaksi vaikka olisi kuinka pärjääväinen vauvan kanssa!

kanssa lähes koko kesän kahdestaan. Matkustettiin kyllä aika paljon Suomessa mutta oltiin kahdestaan kotonakin ja nähtiin minun kavereita.

pienokaiselleni.

Toi on ihan vaan asennekysymys.

Keksi itsellesi kivaa puuhaa:



1. Päivä: mene kaupungille ja johonkin uuteen puistoon. Käy kirjastossa

jnee. tee etukäteen ohjelma



Mä itse ehkä lähtisin käymään vanhempieni luona tai jonkun ystävän luona. Olen reissannut alle yhden vuoden ikäisen lapsen kanssa. Laskin, että yhtenä kuukautena tuli yli 30 lentotuntia.



Onhan se tylsä olla yksin. Mun mielestä on kivempi olla nyt kotona lasten kanssa pidempiä aikoja, kun on noita isompia lapsia seurana.

mutta etsinkin ideoita, joilla saisin aikani kulumaan, enkä ehtisi ikävöidä miestäni. Ja että suorastaan nauttisin tästä ajasta!



Olen ollut todella paljon lapsen kanssa kahdestaan, mutta pikkuvauva ajat koin suorastaan ahdistaviksi ollessani yksin monta päivää kiinni vauvassa.



Ja vuorovaikutus meillä on kunnossa. Kaipaan vaan ehkä välillä vähän järkevämpääkin juttelua, kuin "tän tän tää" :D



ap

ei ole tervettä tuntea itsensä yksinäiseksi jos MIES on poissa

saati suukottelen heitä :D



En ymmärrä, mitä epänormaalia on tuntea yhteisessä kodissamme itseni yksinäiseksi ilman miestäni? Hän on minulle kaikkein läheisin ja rakkain ihminen.



ap

saati suukottelen heitä :D

En ymmärrä, mitä epänormaalia on tuntea yhteisessä kodissamme itseni yksinäiseksi ilman miestäni? Hän on minulle kaikkein läheisin ja rakkain ihminen.

ap

Ihanaa, kun miehesi on sinulle tärkeä.

Kaikki eivät voi samaistua sinuun,koska eivät koe omaa miestään itselleen läheiseksi.

Itselläni on sekä raskausajat että pikkulapsiajat olleet sellaisia, että vaikka lapsen kanssa olenkin pärjännyt hyvin, niin kuitenkin olen ollut itse ihmeen riippuvainen miehen läsnäolosta ja huolehtimisesta. Elikkäs suhteessa lapseen olen ollut kyllä aikuinen mutta suhteessa mieheeni kuin pikkulapsi itsekin!

Mullekin mies on se paras ja läheisin ystävä mutta osittain siksi, että muita ei juuri ole. Siis on toki työkavereita (jotka todella ovat pelkästään työkavereita), asuinalueen hiekkalaatikkotuttuja (joiden kanssa ei ole oltu moikkailua lukuunottamatta missään tekemisissä sen jälkeen, kun itse aloitin työt ja heillä jatkui kotiarki), opiskeluaikaiset ystävät asuu 400km päässä tai ulkomailla, sisar ja muu alkuperhe samoin 400km päässä... eli yksinäistä on. En ole koskaan ollut mikään laumasielu, pikemminkin aina on ollut yksi tai kaksi hyvää kaveria mutta nyt ei sitten ole niitäkään. Mistä niitä ystäviä aikuisiällä oikeasti saa? Kun kaikilla tuntuu olevan jo ne omat arkikuviot, omat kiireet, omat harrastukset ja kavereita ihan riittävästi. Ja kun paikkakunnalle tai edes lähiseutuun ei ole ennestään mitään sidoksia.

Yli 50% mahdollisuus nykytilastojen valossa.

Vaikka tulisi mulle viikossa jo vanhempia lapsia kova ikävä. Vaikka vaihteeksi esim. muutama päivä pelkästään vauvan kanssa menee siivillä. Niin kuin lomalla oisi.



Mä nukkuisin paljon, kävisin lenkillä ja söisin koska huvittaa. Lukisin ja ehkä vähän siivoisin, mutta en liikaa. Menisin käymään Helsingissä ja museoissa.