Onko kukaan äiti jättänyt perhettään?

oudolta jos äiti ei halua lastaan luokseen asumaan...

äiti muutti asumaan itsekseen. Syynä se, että lapsi oli enemmän "isin poika" ja exä myös matkusteli työkseen paljon.



Ihan fiksu nainen, ei ole mitään pahaa sanottavaa. Hänellä on nykyään lapsia uudesta liitosta.

perheensä jättäviä isejä pitäisi paheksua yhtä paljon/vähän, vai onko se yleinen fakta, että isät vaan rakastavat lapsiaan vähemmän kuin äidit?

tuttavaani on jättänyt lapset isilleen. Ensimmäisenä tuntevani ihminen oli oikea adhd äiti, joka uupui ja jätti lapset miehelleen. No, sekä nainen oli huono äiti (oma sukulaiseni) ja isä aika alkoholisoitunut eli kumpikaan vaihtoehto ei ollut lapsille hyvä. lapset ovat nyt reilu 20v pikkurikollisia.



Ystäväni taas jätti lapset erossa isälle, koska koki miehen vuoro olevan ottaa vihdoinkin vastuu lapsistaan. Nyt äiti tuntuu elävän uutta nuoruuttaan, mutta on kyllä tiiviisti mukana lastensa arjessa.

teette niinkuin teistä itsestä parhaalle tuntuu! älä murehdi sitä mitä muut sinusta sitten ajattelee!

jos oikeasti lapsen on parempi isällä ja lapsi(jos on niin vanha) sekä isä sitä haluaa niin miksi ei?

tärkeintä on se mikä on parasta lapselle!

Näin lapsi ei joutuisi luopumaan kummastakaan vanhemmastaan periaatteessa, vaan saisi viettää molempien kanssa yhtä paljon aikaa, sillä olette varmasti molemmat lapselle tärkeitä.

Tee sinä niinkun teet,mut en tajua, miten kukaan, äiti tai isä voi JÄTTÄÄ LAPSENSA!!??

Tee sinä niinkun teet,mut en tajua, miten kukaan, äiti tai isä voi JÄTTÄÄ LAPSENSA!!??

No jos ero tulee niin yleensä vaikka ei haluaisi niin toinen vanhemmista asuu eri osoitteessa lapsensa kanssa. Eikä siinä nyt ole kysymys lapsen jättämisestä. Sehän on lapsen jättämistä, ettei ole tämän kanssa tekemisissä.

Kun itse ajauduimme asumuseroon, minä olin se joka muutti yksiöön toiseen kaupunginosaan, kolme lasta jäi isälle.

Syy, miksi näin toimittiin, oli lasten paras. Olin siihen aikaan työttömänä, ja en olisi pystynyt jäämään lasten kanssa entiseen kotiin asumaan. Olisiko siis ollut parempi repiä lapset tutusta kodista, koulusta ja kavereiden luota jonnekin hikiseen kaksioon vuokrataloon??

Minusta ei, koska ero oli jo sinällään vaikea paikka heille.

Itse kuvittelin selviytyväni paremmin kuin sitten selviydyin. Tapasin lapsia väkisin joka viikko, vaikka se oli välillä niin tuskallista, etten olisi halunnut tavata heitä lainkaan, koska koin menettäneeni heidät.

Monta iltaa itkin yksin kotini lattialla ikävää lapsiin ja entiseen elämään.

Helppoa sinullakaan ei tule olemaan, jos päätät jättää lapsen isälle.

Oma ikävä ja syyllisyys on hirveää. Lisäksi päälle tulee ympäristön tuomitseva asenne, sain kokea sen karvaasti. Jopa oma isäni haukkui minut lasten hylkääjäksi.

Aina sain selitellä asiaa jopa ventovieraille, ja monen mielestä minussa oli pakko olla jotain vikaa, koska olin jättänyt lapseni (vaikka siitä ei ollut kyse).

Nyt olemme onneksi taas ehjä perhe, koska saimme asiamme kuntoon. Olemme todella onnellisia nyt.

asuminen on kaksi TÄYSIN ERI ASIAA!!

Tiedän muutaman tapauksen toisessa p.......n a....i jätti kaksi kertaa eri isän. Toisessa kaksi lasta ja toisessa yksi lapsi. Ei missään tekemisissä lasten kanssa lapset toin jo yli 30 vuotiaita nyt. Toinen äiti jätti 2 teini-ikästä lasta isälle ja muutti kaupunkiin lähelle baareja viettämään uudestaan teini vuosia :( Olen toisen teinin kummi ja tällä hetkellä vara äitinä.

ja hänen sisaruksensa muuttaessaan pois ja jättäessään heidät isänsä kanssa asumaan.



On ikuisesti katkera äidilleen, ja onkin päättänyt nyt katkaista välit äitiinsä kokonaan ja lopullisesti, sillä ei näe yhtään syytä jatkaa yhteydenpitoa ihmiseen, jota rakasti maailman eniten ja joka jätti hänet.

Näin lapsi ei joutuisi luopumaan kummastakaan vanhemmastaan periaatteessa, vaan saisi viettää molempien kanssa yhtä paljon aikaa, sillä olette varmasti molemmat lapselle tärkeitä.

ainakaan kovin pienelle.

lepsella pitää olla yksi selkeä koti.

näin meille on sanonut alan ammattilainen kun kävimme terapiassa ja erosta oli puhe.

äiti on hylännyt hänet, jos äiti lähtee asumaan muualle. Vaikka kuinka selittäisi itselleen ja lapsellekin, ettei näin ole, että asuu vaaan muualla.

Kiitos vastauksista. EN KOSKAAN VOISI HYLÄTÄ lastani, vaan asuisin hänen kanssaan eri kodeissa. Siinä on huomattava ero.

Yhteiskuntamme vaan on sellainen, että jos äiti ei erossa ota lapsia mukaansa, niin hän on huono äiti.Mutta jokainen tuntee itsensä parhaiten ja osaa varmasti arvioida sen mukaan mikä on lapselle parasta ja missä lapsen on paras asua.

Kyllä mäkin aikoinaan luulin avioliitto on tarkoitettu lopulliseksi ja lapsen tultua se vain vahvistuu. No, ehkä joku luulee, että ajatus oli naiivi.Mutta sillon se ei tuntunut siltä. Ja, kun tätä elämää elää eteenpäin asiat muuttuvat ja monimutkistuvat vaikka ei niin tahtoiskaan.

elleivät he sitten olisi jo niin isoja että selvästi osaisivat tahtonsa isälle jäämisestä ilmaista.



Tunnen kuitenkin kolme yh-isää oikein hyviä isiä kaikki!! Heistä kenenkään ex-vaimoja en kovin hyvin tunne, mutta ei ole huonoa sanottavaa kuitenkaa.

Äiti jätti kaksi isompaa lasta 3v ja 1,5 isälle ja otti vain minut 0v mukaansa. Syy rahattomuus, eli mahdottomuus hoitaa kaikki kolme yksin. Luuli myös, että isä on ihan hyvä isä. Väärin luuli, isä oli lapsille väkivaltainen ja muutenkin juoppo koko elämänsä. Äitini on sanonut, että mitään muuta ei elämässään kadu kuin sitä, että jätti lapsensa sille miehelle, eikä heitä enää myöhemmin itselleen saanut!



Siskoni jätti omat lapsensa myös 3v ja 1,5v isällensä. Hän koki tehneensä oikean ratkaisun, isä on siis oikeastikin hyvä isä ja siskostani en olisi niinkään varma! Eli myös me sukulaiset koimme ratkaisun oikeaksi. Äitini kylläkin kovasti varoitteli tekemästä elämänsä suurinta virhettä. Noh nyt aikaa on erosta vuosia ja isällä on uusi vaimo sekä lapsi tulossa. Siskoni on todella rikki ja yksinäinen. Ei saa lapsiensa huoltajuutta vaikka nyt sen haluaisikin (kun ei enää menojalkaa niin vipata) mutta tosiaan tulihan se harmitus hänellekin myöhemmin.



Uskon siis, että oli jättäjä isä tai äiti niin se harmittaa varmasti myöhemmin.



Minulla on nyt 3v ja 1,5 vuotiaat lapset ja en voisi kuvitellakaan jättäväni heitä. He ovat kaikkeni! On vaikea ymmärtää äidin ja siskon tekemää päätöstä aikoinaan, mutta toisaalta en voi tietääkään miltä heistä on silloin tuntunut!

Sinähän oman lapsesi parhaiten tunnet ja hänen isänsä ja onkin suurta epäitsekkyyttä ajatella enemmän lasta kuin itseään! Eli toisalta jos olet AIVAN varma lapsella olevan parempi isänsä luona, niin tottahan toki kunnon äiti tekee niin mikä on lapselle parasta.

Varaudu kuitenkin siihen, että sinäkin voit tulevaisuudessa olla aivan yksin. Miehelläsi saattaa olla uusi vaimo ja ehkä lapsiakin, sinunkin lapsesi kokee kuuluvansa siihen perheeseen. Sinä saatat olla yksin joulut ja muut pyhät! Mieti jo etukäteen miltä se tuntuu!



t. 18

ja ratkaisu on ollut täysin oikea!



* toinen sai hyvin nuorena lapsen (ex-miehensä oli hieman vanhempi, toki nuori hänkin mutta kuitenkin "elämää nähnyt" enemmän) ja ei ollut valmis äidiksi ---> lapselle parempi että "hylkäsi" hänet (toki näki ja edelleen näkee lastaan vähintään joka toinen viikonloppu!)



* toinen halusi antaa lapsilleen saman elinpiirin (koulun, sukulaisia lähellä, sekä "kotitalon") ja muutti itse pois eri paikkakunnalla jättäen lapset isälleen (eli äiti oli se joka lähti kotoa pois, lasten arki säilyi samana, suku siis lähellä, sama koulu ja sama koti jne.)



Molemmissa esimerkeissä lapsien oli hyvä (=PAREMPI) jäädä isälleen...! Ja tosiaan äitinsä ovat heihin yhteyksiä pitäneet eron jälkeenkin, eli HYLÄNNEET eivät heitä ole...!

hän halusi erota, mies ei, ja hän tunsi syyllisyyttä siitä että rikkoo perheen (ei kuitenkaan ollut kolmatta osapuolta kuvioissa). Mies oli todellinen perheenisä, perheeseen ja kodinhoitoon sitoutunut koti-ihminen ja hyvin läheinen lapsille ja halusi jäädä lasten kanssa vanhaan kotiin asumaan. Luulen että se järjestely oli parempi lapsille lopulta.