Minkälaisia kusipäitä teillä on miehinä?

ne pitää kouluttaa hyvin, mutta liian vanhat ei enää opi...

Jätin luokalle. Sielläpähän tuntuu uudet opet opettavan.

Mies kyllä siivoaa, tiskaa, pesee pyykkiä, leikkii lasten kanssa ja vahtii niitä, mihin mun kai on tyydyttävä, ja usein saankin kuulla että mulla "ei ole oikeutta valittaa, kun mies kuitenkin tekee tota kaikkea". No tekee joo, kun tekis prkl kerrankin loppuun asti! Tiskit ei koskaan päädy kuivumaan/kaappeihin asti, vaan saattavat liota vaikka vuorokauden siinä paskasessa tiskivedessä, jos en tee niitä loppuun. Pyykit samoin, eli homehtuvat koneeseen jos en laita niitä kuivumaan. Lasten leluja on jouduttu heittelemään hirveitä määriä rikkinäisinä pois, kun isäntä ja lapset osaa ne kyllä levittää, mutta pois keräämisestä ei mitään tietoa.



Kerronpa tässä samalla millainen eilinen ilta meillä oli, se kuvaa aika hyvin tätä meidän arkea. Eli, mies tuli kotiin 16.30 - mä olen ollut neljä päivää kovassa flunssassa, ja tosiaan kahden lapsen kanssa kotona, joten kysyin josko voisin mennä nukkumaan joksikin aikaa. Mies sanoi että senkun, käskin herättää kuudelta, ettei kauheasti myöhästy ruoka ja iltameiningit, mies sanoi että hän laittaa kyllä ruuan tässä samalla, nuku vaan rauhassa. Sovittiin, että hän herättää minut puoli seitsemältä syömään, ja menin nukkumaan. No, puoli kahdeksalta heräsin siihen, kun 4-vuotias tyttöni tuli sängyn viereen itkien, ettei isi anna hänelle ruokaa ja hänellä on kova nälkä - olohuoneesta kuului vauvan (6kk) kitinä ja, yllätys yllätys, kitaran soitto. Tässä vaiheessa molemmat lapset ovat yleensä (lue: kun minä hoidan ruuat ja iltapuuhat) jo tyytyväisinä nukkumassa. Minä tietysti äkäisenä paukkasin olohuoneeseen että mitä tää nyt taas oikein on, mies vilkaisi kelloa ja naurahti tyytyväisenä: "Oho, kato ku onkin jo paljon, mä en yhtään huomannu miten aika kuluu." Että kiitos vaan tästäkin...



Muuten mies on kyllä oikeasti ihana, ja rakastaa lapsiaan hirmuisesti, mutta tuo perhanan kitara kyllä varastaa sen huomion ajoittain niin täysin, että kaikki jää tekemättä, oli sovittu mitä tahansa mistä tahansa asiasta. On kerran jopa unohtanut viedä tuon nyt jo 4-vuotiaan neuvolaan, ja montakin kertaa päivähoidosta soitettiin viime syksynä mulle puoli viiden maissa, että mitäs kun ei sitä isiä näy täällä hakemassa (oli pitänyt hakea klo 15 mennessä). Herra se vaan vähän soitteli kitaraa.

jätä tuollainen mies!

ja naiset venuksesta, eli me ollaan niin erilaisia. Meitä on avioliittoleirit ja muut parisuhdejutut auttaneet tosi paljon. Eka leiri oli mulle käänteentekevä, huomasin, että mies ajattelee monesta asioista eri lailla, esim. auttamisesta. Monelle miehelle avun tarjoaminen on loukkaus, naiselle taas ihana asia.

Nyt on hyvä mahdollisuus toi isäkuukausi ja se, että molemmat saa vanhempainvapaata. Kun mies touhuaa lapsen/lasten kanssa kokopäiväisesti, hän tajuaa, mitä se on. Ei mitään lomaa.

Joskus ei tehoa kuin kova uhkaus, vaikka ei sitä aikois tehdäkään. Ilman sitä kitaraa teidän perhe-elämä olis varmaan kadehdittavaa, ihan tosi.

että miehen päivä töissä ja minun kotona ovat 'tasavertaiset'. Eli sen jälkeisen ajan käyttö sovitaan yhdessä, suurinpiirtein tasapuolisesti. Eli että molemmat tekevät kotitöitä ja hoitavat lapsia, käyvät välillä urheilemassa ja ystäviä tapaamassa jne. Toki yritän parhaani mukaan tehdä jokapäiväisiä (tiski, pyykki, lelujen raivailu yms.) kotitöitä päivän aikaan, mutta kyllä niitä illallekin jää, etenkin isompi siivous, ja silloin sovitaan kumpi siivoaa ja kumpi vie lapset ulos jne. Mies käy 2 x viikossa urheilemassa ja joitakin kertoja vuodessa saunailloissa yms. Minä käyn kerran viikossa urheilemassa ja noin joka toinen viikko 'naisten illassa' joka on välillä liikuntaa ja välillä muuta. Välillä on toisella enemmän omia menoja, välillä toisella.

Mies kyllä siivoaa, tiskaa, pesee pyykkiä, leikkii lasten kanssa ja vahtii niitä, mihin mun kai on tyydyttävä, ja usein saankin kuulla että mulla "ei ole oikeutta valittaa, kun mies kuitenkin tekee tota kaikkea". No tekee joo, kun tekis prkl kerrankin loppuun asti! Tiskit ei koskaan päädy kuivumaan/kaappeihin asti, vaan saattavat liota vaikka vuorokauden siinä paskasessa tiskivedessä, jos en tee niitä loppuun. Pyykit samoin, eli homehtuvat koneeseen jos en laita niitä kuivumaan. Lasten leluja on jouduttu heittelemään hirveitä määriä rikkinäisinä pois, kun isäntä ja lapset osaa ne kyllä levittää, mutta pois keräämisestä ei mitään tietoa. Kerronpa tässä samalla millainen eilinen ilta meillä oli, se kuvaa aika hyvin tätä meidän arkea. Eli, mies tuli kotiin 16.30 - mä olen ollut neljä päivää kovassa flunssassa, ja tosiaan kahden lapsen kanssa kotona, joten kysyin josko voisin mennä nukkumaan joksikin aikaa. Mies sanoi että senkun, käskin herättää kuudelta, ettei kauheasti myöhästy ruoka ja iltameiningit, mies sanoi että hän laittaa kyllä ruuan tässä samalla, nuku vaan rauhassa. Sovittiin, että hän herättää minut puoli seitsemältä syömään, ja menin nukkumaan. No, puoli kahdeksalta heräsin siihen, kun 4-vuotias tyttöni tuli sängyn viereen itkien, ettei isi anna hänelle ruokaa ja hänellä on kova nälkä - olohuoneesta kuului vauvan (6kk) kitinä ja, yllätys yllätys, kitaran soitto. Tässä vaiheessa molemmat lapset ovat yleensä (lue: kun minä hoidan ruuat ja iltapuuhat) jo tyytyväisinä nukkumassa. Minä tietysti äkäisenä paukkasin olohuoneeseen että mitä tää nyt taas oikein on, mies vilkaisi kelloa ja naurahti tyytyväisenä: "Oho, kato ku onkin jo paljon, mä en yhtään huomannu miten aika kuluu." Että kiitos vaan tästäkin... Muuten mies on kyllä oikeasti ihana, ja rakastaa lapsiaan hirmuisesti, mutta tuo perhanan kitara kyllä varastaa sen huomion ajoittain niin täysin, että kaikki jää tekemättä, oli sovittu mitä tahansa mistä tahansa asiasta. On kerran jopa unohtanut viedä tuon nyt jo 4-vuotiaan neuvolaan, ja montakin kertaa päivähoidosta soitettiin viime syksynä mulle puoli viiden maissa, että mitäs kun ei sitä isiä näy täällä hakemassa (oli pitänyt hakea klo 15 mennessä). Herra se vaan vähän soitteli kitaraa.

Huolellisuutta lisää, noi tarhasta haku esim.

Muuten kiva, että antoi sun nukkua, ei aina niin vaarallista jos ei juuri samaan aikaan syödä ja nukuta. Meillä osaa lapset sanoa isälle kun nälkä, ei tarvi äitiä herättää.

nauroin ääneen kun luin tuota sun juttua.. :)

Kuin meiltä!!

Ihana mies varmaankin, mutta käytännön asiat NIIIIN retuperällä ettei tosikaan.. Siis meillä ihan samoin!! Mies esim. lukee lapsille kirjaa kun lähden kuntosalille. Noh, kun palaan kuntosalilta saattaa tilanne olla esim. se, että kaikki ovat nukahtaneet (ilman iltaruokaa..) tai että isäntä "havahtuu" että ohoohoh.. nyt aletaankin tekemään iltapuuroa (kun tulen esim. 20.45 kotiin..) kun normaalisti siis jo nukkuvat nuo pienet siihen aikaan..

Tavallaan mieshän ei ole paha, pahuuttaan hän ei sitä tee, mutta unohtuu vaan siihen tekemiseensä.. heh. niin Tuttua!!

Olkaa tyytyväisiä, että teillä on mies ja se tekee jotain. Elämä on täynnä valintoja, valitkaa toisin jos kantti kestää. Sillon ei vaan ole edes sitä apua mitä nyt, ei miestä, ei lapsilla jokapäiväistä isää. Oma vapaa-aika ja tyttöjen illatkin voi olla harvemmassa.

Niin, eikä tullut siinä vaiheessa mieleen, kun lapsia piti tehdä, että se tuleva arki oikeasti on 24/7 lapsia ja perhettä!?

Olkaa tyytyväisiä, että teillä on mies ja se tekee jotain. Elämä on täynnä valintoja, valitkaa toisin jos kantti kestää. Sillon ei vaan ole edes sitä apua mitä nyt, ei miestä, ei lapsilla jokapäiväistä isää. Oma vapaa-aika ja tyttöjen illatkin voi olla harvemmassa. Niin, eikä tullut siinä vaiheessa mieleen, kun lapsia piti tehdä, että se tuleva arki oikeasti on 24/7 lapsia ja perhettä!?

Sanottiinko siinä jossain että kyse on pelkästään ja vain naisista? Sama koskee miehiäkin. Töissäkäynti toki pitää muutaman tunnin päivässä poissa fyysisesti perheen parista, oli mies tai nainen.

Eikä se kello 16 (tai milloin kukin töistänsä kotia pääsee) ole mikään vahdinvaihtovuoro, jolloin kotona ollut pääsee vapaalle. Silloin töissäkäyvä osapuoli tulee helpottamaan ja puolittamaan kotona olevan taakkaa.



Ps. Ei siellä töissä 8 tuntia ladata akkuja ja lepäillä iltaa varten vaan yleensä tehdään ihan sananmukaisesti töitä!