Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihavien pullakahveista vielä, jäi häiritsemään pari asiaa
25.09.2009 |
Pari päivää sitten kysyttiin ihmetteleekö hoikat läskejä, johon kirjoitin siitä miten minun pullan syömättömyyttäni jotkut työpaikan pönäkät ihmiset jaksavat taivastella.
Joku heti leimasi minut painodespootiksi, ja että pidän lihavia huonona jos syövät pullaa.
Sitä en suinkaan tarkoittanut, vaan kirjoitin ihmetteleväni henkilöitä, jotka valittavat painostaan ja läskeistään, ja sitten joka päivä kahvitauolla vetävät pullaa ja viineriä. Ja ihmettelevät että miten on niin haastavaa elää terveellisesti (minulla usein iltapäivällä omena tai banaani kahvitauolla joskus en syö mitään, aamupäivällä ei mitään).
Ei kai nyt ole kovin vaikeaa jättää työssä sitä pullaa pois, ja ottaa omenaa kotoa mukaan. En ihmettele sellaisia lihavia jotka eivät valita painostaan ja syövät pullaa, he ovat ilmeisesti tyytyväisiä itseensä. Mutta miksi valittaa koko ajan ja sitten ei tehdä mitään asian eteen, edes mitään pientä ja helppoa?
Toisekseen siinä ketjussa joku kirjoitti että helppohan se on hoikkien olla, ei tarvitse tarkkailla syömisiä toisin kuin lihavien. No kyllä minä olen hoikka juuri sen takia etten vedä sitä pullaa koko ajan, eli tarkkailen syömisiä. Jos nyt alkaisin syödä 1-2 pullaa tai viineriä päivässä, + muita herkkuja mitä ainakin osalla näistä lihavista menee niin lihoisin minäkin. Hoikkana pysyn koska syön pääosin terveellisesti ja kohtuullisia määriä ilman että kituutan kuitenkaan millään nälkädieetillä. Ja silloin tällöin herkkuja, mutta ei joka päivä enkä syö niitä herkkuja töissä vaan omassa rauhassa jolloin nautinkin niistä enemmän.
Kommentit (43)
se päivittäinen pullahetki on tärkeää mielenterveyteni kannalta joten siksi on iso kynnys luopua siitä. Vaikka toisaalta harmittaa olla lihava. Mutta sitten taas toisaalta laihdutus vaatii hemmetisti työtä, nimen omaan PÄÄN SISÄLLÄ, joten on aika korkea kynnys lähteä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että joku kumminkin miettii että miten tuokin tuota pullaa syö, vaikka ylipainoakin on. Ja siksi tuntevat olevansa jotekin velvollisia selittelemään pullansyöntiään?
että "entykkää pullasta/makeasta/ siitä tulee mulle huono olo " tms, niin muutkin tajuaisivat/luulisivat ettet ole syömättä lihomisen pelossa.
Ihan yhtä hassua se on vatvoa jotain pullansyöntiä, jos on hoikka ja timmissä kunnossa kuin jos olisi vähän tuhdimmassa kunnossa!
Minustakin ap ihmettelee ihan aiheesta. Minulle on aivan sama mitä kukakin syö. Ja mitä painaa. Mutta jatkuva mouruaminen syömisistä ja varsinnkin MUIDEN syömisistä on raivostuttavaa. Lihavaa pullansyöjää nyt kukaan ei edes uskalla arvostella, mutta kyllä vaan ne normaalipainoiset, jotka eivät sitä pullaa (syystä tai toisesta) halua, saavat kuulla lihavilta miten "olisi varaa syödä" ja "kun sinä olet niin laiha". Ja ihan pahimpia ovat ne ikuiset omasta painostaan jankkaavat. Ja ihmettelen minäkin sitä, miten jeesustellaan sillä, miten vaikeaa laihtuminen on ja sitten valitaan se kaloripommi.
se päivittäinen pullahetki on tärkeää mielenterveyteni kannalta joten siksi on iso kynnys luopua siitä. Vaikka toisaalta harmittaa olla lihava. Mutta sitten taas toisaalta laihdutus vaatii hemmetisti työtä, nimen omaan PÄÄN SISÄLLÄ, joten on aika korkea kynnys lähteä siihen.
Mutta miksi jotkut tekee siitä numeron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että "entykkää pullasta/makeasta/ siitä tulee mulle huono olo " tms, niin muutkin tajuaisivat/luulisivat ettet ole syömättä lihomisen pelossa.
Nimittäin omassani ei ole ikinä toisten syömisiä vahdattu saati kommentoitu. Ihan uutta minulle tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millaista on olla kahvihuoneessa kun on lihava, enkä tykkää viinereistä, kakuista, pullista, karkeista yms. makeista lainkaan. Meillä töissä tosi monet leipovat kahvihuoneeseen makeaa tarjottavaa harvase viikko ja saan paheksuvia katseita kun ei leivonnaiset kelpaa ja joskus aika tylsiäkin kommentteja, että oletko laihiksella kun ei kakku kelpaa.
Minä en ole sokeri-ihmisiä, olen reilusti ylipainoinen, mutta en tosiaan ole kilojani makealla haalinut... Tiedän kyllä mistä ne kilot tulee ja helppo niistä olisi ehkä eroonkin päästä. Ongelma on lähinnä siinä, että huonoihin tapoihin on helpompi sujahtaa kun laskeskella syömisiään gramman tarkkuudella. Olen näitä "pienikin haksahdus kostetaan" tyylisiä ihmisiä, eli jokaikinen suupala pitää laskea, punnita ja merkata ylös. Sellaista on aika työläs pitää yllä pitkiä aikoja... Joudun lisäämään syömääni määriä ihan valtavasti ollessani laihiksella. Eli syön liian vähän ja liian harvoin normaalisti. Osa aterioista tulee korvattua voileivillä ja rasvaisin heikkouteni on juustot, joten ruuan koostumus on se pahin ongelma, ei makeat.
Ärsytää sellainen ajattelutapa, että kaikki lihavat mättää karkkia ja pullaa päivät pitkät. No suurin osa varmasti onkin sellaisia, mutta ei me kaikki koko aikaa syödä ja mässätä makeaa. Ainut makea mitä satunnaisesti syön on suklaa ja sitäkin ehkä kerran kuussa, joten sillä makeansyönnillä ei todellakaan näissä painoissa olla.
Itse olen huomannut, että pahimpia kahvihuoneen pulla- ja karkkihiiriä on ne vähän pyöreät, jotka myös jatkuvasti valittavat kiloistaan, joita ei oikeasti ole edes kamalan pajon (ainakaan jos minuun vertaa). Siihen voisi vähän kiinnittää huomiota, että kenen seurassa itseään läskiksi haukkuu, on hieman ikävää kuunnella sellaisen vähän ylipainoisen kiukuttelua vatsamakkaroistaan kun itsellä on ihan oikea ongelma. Ainakaan kun kyseinen pikkupullukka syö viineriä samalla...
että miksi ne täysin normipainoiset ja vieläpä alipainoiset tai siinä rajoilla keikkuvat monesti valittavat kertyneitä kilojaan. Tätä tapahtuu etenkin pullukoiden (minä) läsnäollessa. Missä realismi, kokovartalopeilit ja kohtuullisuus? Tietävät tasan tarkkaan oman painonsa ja minun painoni. Jos siis he ovat muka lihavia, mikä minä olen? Titanic? Sinivalas? Koen sen aika loukkaavana, ei voi mitään. Toisinaan olen törmännyt ihmistyyppiin, joka lisäksi odottaa aina toisen kommentoivan painoaan/ulkoista olemustaan vaikka tietävät olevansa hyvässä kuosissa. Onko se sitten jotain itsetunnon pönkittämistä...Yhden kerran olen suoraan kysynyt, että "missä on sun suhteellisuudentajusi"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus se voi olla vääristynyt esim. lapsuudesta johtuen.
Itse en meinaa millään ymmärtää, että olen hoikka ja siro, koska vanhempani haukkuivat minua koko lapsuuden ja vertailivat siskooni, kuinka pitkä ja lihava olen siihen verrattuna.
popsia jotain porkkanoita välipalaksi. Niitäkin kyllä joo, mutta joka päivä menee karkkia ja pullaa ja isot annokset ruokaa. Ymmärrän hyvin pulskia ihmisiä, vaikka olenkin hoikka. Itse juoksen työmatkat ja liikun muutenkin paljon, siksi varmaan onkin koko ajan nälkä. Jollain porkkanavälipalalla varmaan tuupertuisin matkan varrelle töistä palatessa. On vielä juostava suht kovaa että ehtii hakea lapset hoidosta.
Mutta jos ei nauttisi liikunnasta vaan joutuisi tekemään sitä laihtuakseen tai siksi että se on terveellistä, jäisi varmaan liikkumatta, olen sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisissa työpaikoissa te oikein olette?
Nimittäin omassani ei ole ikinä toisten syömisiä vahdattu saati kommentoitu. Ihan uutta minulle tällainen.
ma kokemukseni on että tällaista toisten syömisiin kommentoimista tapahtuu naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa se kahvihetki vietetään oman osaston oleskelutilassa.
En ymmärrä miksi tähän aloitukseen nyt niin moni lihava (päätelmä vastauksista) heti älähti että ap:n syömiset ketään kiinnosta... hienoa jos te että läskeinenne päivittele hoikempien syömisiä, mutta pointti tässä oli ap:lla juuri se että miksi pitää kommentoida.
Sehän varmasti tarkoittaa, että hän itse ei kommentoi mutta saa puolustella omia valintojaan muille.
Enkä kyllä ymmärrä miksi pitäisi valehdella tai selitellä että tulee pahaolo makeasta...
olen itse ollut vastaavassa työyhteisössä, siellä sai joka kerta kuunnella kyselyjä ja kommneteja kun ei pulla maistu. No ei maistu ei, kun on itsekuria ja haluan pysyä kunnossa.
Eli ymmärrän ap:ta hyvin. Mun puolesta syököön kuka vaan pullaa vaikka joka toinen tunti, mutta antakoot muiden olla syömättä.
Harvat ihmiset oikeasti on lihavia tai ylipainoisia siksi, että taustalla olisi jokin sairaus. Suurimmalla osalla ylipaino johtuu ihan suoraan huomoista elämän tavoista, kulutetaan vähemmän kuin syödään.
Aina kuulee kuinka lihavat kokee, että heitä haukutaan ja syrjitään, mutta voin kyllä kertoa hoikkana ihmisenä, että kyllä sitä kommenttia tulee lihaviltakin.
Itseasiassa en ole juurikaan kuullut, että lihavan lihavuutta olisi päivitelty muiden toimesta, mutta useastikin olen isommassakin seurueessa saanut kuunnella kommentteja omasta hoikasta vartalostani.
hoikka, treenattu nainen, jotka koko ajan marisevat kiloistaan. Siinä tälläinen BMI 29 nainen ja monet vielä pulskemmat tuntevat olonsa tosiaan ryhävalaiksi. Kyllä kai aikuinen nainen tietää oman painonsa ja näkee itsensä peilistä. Ihmeellistä itsekorostamista ja eniten mua ärsyttää siinä se piilokettuilu. Pahin on eräs kolmekymppinen, muuten fiksu nainen, joka saattaa hokea jotain tälläistä "mä kuolisin, jos olisin yhtä läski kuin XX". Viittaa vaikka johonkin julkisuuden henkilöön. Joskus hymyilin vinosti ja sanoin, että "taitaa sun henki olla aika löyhässä".
Minusta tuo ikuinen kilomarina on samaaa kuin marista perheineen kolmioissa asuville siitä, kuinka nelihenkinen perhe ei meinaa mahtua 200-neliöiseen taloon. Vähän hienotunteisuutta ja ennen kaikkea suhteellisuudentajua. Musta tuollaiset puheet on tosiaan brassailua ja ilkeyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lihoin kun työt alotin, just tämän takia, että joka päivä kahvitauolla otin sen pullan, joskus kaksikin kertaa päivässä.
Kummasti tuli aika pian se 10kg. Annoskoot pysyi muuten suht samana. Kotona ollessa ei tullut mässäiltyä sitä pullaa, vaan söin kun oli nälkä ja yleensä jonku leivän.
Ja ihmeellinen ilmeily ja räkytys, jos "pulla ei kelpaa".
on jutella laihdutusaikeista, samalla kun vedellään hillotäytteistä possumunkkia kahvin kanssa.
Kai se munkki jotenkin vaan tuo laihdutusjutut mieleen...
Ei kylläkään olla valaita, vaan normaalipainon ja lievän ylipainon rajalla molemmat.
Vika on korvien välissä. Tasapaino tulisi löytyä. Elämä ei voi olla pelkkää herkuttelua.
ja mä lasken sen puhtaaksi kateudeksi!Esim. anoppi ei pysty olemaan ilman pullaa iltapäivisin mutta jaksaa sitten suureen ääneen miettiä miten minä VOIN olla ilman pullaa..:D.
itsekin rakastan makeaa mutta mun on pakko rajoittaa pullien ja viinereiden yms. syöntiä koska muuten lihon helposti. Sitä sitten ihmetellään että miksen syö??!
Kateutta tuo on mielestäni eikä mitään muuta. Ollaan kateellisia ihmisille joilla on ehkä vähän itsehillintää ja elämänhallintaa kun taas noilla pullaa puputtavilla ei ole mitään kontrollia...
Ainahan jossain "onnistuneet" ihmiset herättävät kateutta toisissa! Olen itsekin kateellinen tosi trimmatuille 40-vuotiaille jotka jaksavat lenkkeillä. Itse en jaksa.
Sen sijaan painoni pidän kurissa juuri sen ansiosta etten mässäile pullaa:).
itsekin rakastan makeaa mutta mun on pakko rajoittaa pullien ja viinereiden yms. syöntiä koska muuten lihon helposti. Sitä sitten ihmetellään että miksen syö??!
Ja parhaimmillaa sanotaan, että voithan sä syödä, kun olet niin hoikka... No en voi, jos meinaan hoikkana pysyä.
Ja puhun nyt siitä jokapäiväisestä kahvipullastamme tai -viineristämme, en mistään juhlista tai muista erikoistilanteista. Niissä en rutise, vaan nautin, sitten seuraavna päivinä kevennetään, jos on tarvetta.
Alue: Aihe vapaa
vali vali vali