Lähtisittekö vuokralle, jos sillä saisitte raha-asiat kuntoon?

Jos laskut ovat jatkuvasti myöhässä, niin eikö se ole merkki siitä, että raha-asioille pitäisi tehdä jotakin?

Jos laskut ovat jatkuvasti myöhässä, niin eikö se ole merkki siitä, että raha-asioille pitäisi tehdä jotakin?

paljon myytävänä, ja myös noin pienillä lyhennyksillä ja kustannuksilla, mutta ne ovat kehä3sen ulkopuolella, täällä, missä maalla on mukavaa! Ja ap: miten voi olla asumiskulut 3000 €/ kk? Erittely? Paljonko lainaa ja paljonko tulot?

mutta sen verran pienentyneet kuitenkin viimeisen vuoden aikana, että tuo on vähän liikaa pelkästään asumiseen. Kyllä me voitaisiin periaatteessa tässä asua, mutta jotenkin tuntuu, ettei se ole sen arvoista, että joutuu kärvistelmään, kun noin pienellä jutulla kuitenkin saisi homman normalisoitumaan. Ja asunnon arvokin on suuri, eli voitaisiin sijoittaa iso raha johonkin muuhun. ap

Jos laskut ovat jatkuvasti myöhässä, niin eikö se ole merkki siitä, että raha-asioille pitäisi tehdä jotakin?

miksi ihmeessä kituuttaisin kun elämä on tässä ja nyt. Turha on kärsiä omistusasunnossa, jos se tarkoittaa sitä että muuten laskut jää maksamatta, koskaan ei voi tehdään mitään kivaa. Ei siinä paljon turvallisuutta saa omistusasunnosta jos kaikki muut asiat on perseellään...

kun ei olisi enää suurta asuntolainaa, ja saisi muutkin velat maksettua, niin jäisi taas rahaa käyttöön. Asuntorahat sijoittaisi jotenkin muuten.

Siis omistusasuntoon? Sellaiseen, joka vastaisi teidän tulotasoanne? Jäisi rahaa matkusteluun ehkäpä jopa mutta ainakin laskut saisitte ajallanne maksettua?



Jos pitäisi valita vain vuokra-asunnon ja nykyisen omistusasunnon väliltä, niin sitten vuokra. Jos rahat ei riitä elämiseen niin sitten on ahnehdittu liikaa ja ostettu liian kallis koti.

Meillä oli tokan asunnon kanssa tuo tilanne. Tulotilanne muuttui pitkähköksi aikaa ja koettiin järkevämmäksi vaihtaa hiukan halvempiin asuntokustannuksiin. Asuttiin muutama vuosi hiukan halvemmassa omistusasunnossa. Kun taas oma taloustilanne parani, niin vaihdettiin asuntoa isompaan ja parempaan sijaintiin.





Tuolla tempulla me päästiin hyvin jaloillemme. Itse asiassa asunnon melko maltillinenkin arvonnousu teki ratkaisun aika kannattavaksi.

muka vuokralla helpommalla? Et todellakaan, kannattaa mieluummin maksaa se 700-900€ lainaa pois kuin sama määrä vuokraa. Myös omistusasuntoon voi saada asumistukea jos tulot on pienet.

Koskaan en enää asu vuokralla, mieluummin vaikka roskiksessa! Aion pysyä niin hyväpalkkaisessa työssä ettei koskaan enää tarvitse alentua toisen kämpässä asumaan toisen ehdoilla, epävarmana siitä koska menee koti alta ja ilman mitään mahdollisuuksia vaikuttaa mitenkään omaan kotiinsa! Niin alentavaa ei ole mikään kuin vuokralla asuminen!

Jos perheen talous olisi niin huonolla mallilla, ettei laskuista selvittäisi erpäivänä, niin muuttaisin talouden pidon totaalisesti. Ja jos se vaatisi ylisuuresta asuntolainasta luopumista, vaihtaisin halvempaan omistusasuntoon tai jos sekään ei riittäisi, vuokra-asuntoon. Pelkän pröystäilevän elämäntyylin (useita ulkomaanmatkoja/vuosi, merkkiavaatteet), en omistusasunnosta luopuisi. Tietysti jotain kivaa elämässä pitää olla, vaikka asuntoa maksaakin.

ennemmin kuin muuttaa johonkin vuokrakämppään. Yksinasuvan ja ehkä pariskunnankin vuokra-asumisen ymmärtää, mutta lasten kanssa en asuisi vuokralla missään tapauksessa kuin ehkä ihan tilapäisesti, max 6 kk.

me maksettiin vuokrakämpästä 1000 €/kk. Nyt asutaan samalla seudulla isossa omakotitalossa isolla omalla tontilla samaan hintaan.

En ymmärrä omistusasunnossa kituuttamista, jos rahat ovat tiukalla. Kerranhan tässä vain eletään ja jatkuva stressi ei todellakaan ole terveellistä.