Tuore sektiokokemus

Ajattelin kirjoittaa tuoreeltaan sektio-kokemukseni, kun monet sektiosta aina kyselee.



Olin perätilan takia elektiivisessä sektiossa viime perjantaina.

Jännitin itse leikkausta hirveästi, mutta se oli todella erilaista kuin odotin/pelkäsin. Leikkaus oli vähän liiankin vaivattoman tuntuinen.



Spinaalin laitto oli kivutonta (iho puudutettiin ensin ja se oli ainoa kohta jonka tunsin ja tuntui saman verran kuin verikokeen otto) ja huomaamatonta, pissakatetrin laitto myös, koska se tehtiin heti spinaalin jälkeen, jolloin puudutus jo vaikutti.

Toimenpiteessa oli synnytyslääkäri sekä anestesialääkäri, joka tarkkaili monitoreja koko ajan ja istui vieressäni kysyen koko ajan vointiani ja mukavia jutellen, henkilökuntaa oli paljon, koko ajan n.7 ihmistä ja kaikki super mukavia ja iloisia.

Vauvan isä istui vieressäni silittelemässä päätäni leikkauksen alusta asti vauvan ulosottoon saakka eli n.10min.

Kerran koko leikkauksen aikana verenpaineeni romahti ja tuntui, että en saa happea - ihan kuin joku tiukka kuminauha olisi ollut rintani ympärillä, anestesialääkäri korjasi asian nopeasti lääkityksellä.

Kun vauva saatiin ulos, kuului heti mahtava rääkäisy, olo oli aivan ihana ja epätodellinen.

Minulle näytettiin vauva nopeasti ja isä lähti pesemään ja punnitsemaan vauvaa viereiseen huoneeseen kätilön kanssa ja minun kohdun tyhjentäminen & kursiminen aloitettiin.

Noin 10min kuluttua vauva tuotiin kapalossa rinnalleni ja sain pitää sitä yli 10min siinä, todella ihanaa, itkin onnesta.

Sitten vauva ja isä lähti osastolle ja minun leikkausta jatkettiin ja lopuksi minut siirrettiin heräämöön, jossa aika kului H-I-T-A-A-S-T-I, koska olisin halunnut pitää vauvaa heti.

Olin ollut siellä 15min kun puudutus alkoi häviämään ja sain jo jalat helposti koukkuun.

Kipua en tuntenut, sillä sain morfiinia leikkauksen yhteydessä, morfiinista sain järkyttävän kuumotuksen ja kutinan kasvoihin, mutta sekin hävisi antihistamiinilla ja tuo on kuulemma tavallinen reaktio, joskin todella kamalan tuntuista.

Minut siirrettiin 1½ tunnin jälkeen osastolle, jossa vauveli jo isin kanssa nälissään odottelikin.

Imetin kaksi kertaa perjantain aikana, lauantaina maito nousi rintoihin ja nyt imettäminen sujuu todella hyvin.

Perjantai meni makoillessa sängyssä vauvan kanssa, jonka kätilöt pääosin hoitivat.

Lauantai aamuna kun heräsin ei ollut kipua, mutta ylösnouseminen istuma asentoon jäätävän kivuliasta, kuten myös suorassa seisominen, mutta nousin kuitenkin ihan itsekseni, kävin suihkussa ja kävelin huoneessa, kävelin myös jo la, vauvaa en jaksanut kunnolla vielä nostella.

Su meni jo reippaammissa merkeissä: hoidin vauvaa, kävelin sen kanssa, söin normaalisti, pääsin jo paljon paremmin eli vähemmillä kivuilla sängystä ylös.

Imettäminen sektiohaavan kanssa on vaikeaa, monet asennot sattuvat haavaan tai ovat inhoittavan tuntuisia leikkauskohdasta.

Ma oli jo taas paljon parempi su verrattuna ja pääsinkin iltapäivällä kotiin.



Huonekaverini oli normaalisti alateitse synnyttänyt ja täytyy sanoa, että vaikka hänelläkin oli kipuja, niin olivat kyllä ihan erilaisia kuin minun, hänellä lähinnä istuminen sattui repeytymien/tikkauksen takia, mutta kateeksi kävi kun hän pystyi kävelemään normaalisti heti ja hoitamaan ja nostelemaan vauvaa, eikä joudu myöskään viikkokausia varomaan nostelemista - toisin kuin minä.



Nyt jälkeen päin ihmettelen pelkosektioon meneviä.. mitä pelkäätte? synnytyskipua?

Voin kertoa, että kyllä ne kivut tulevat sektiossakin, ne tulevat vain jälkeen päin ja sen lisäksi vatsaa kiristää niin, että joutuu oikein vääntämään itsensä suoraksi, tuntuu että olisi liian lyhyet vatsalihakset tjn. Lisäksi vatsa turvottaa enemmän ja ajoittain tuntuu kuin olisi jotain nestettä vatsassa.

Myöskin suolen toiminta lakkaa, itse en ole nyt neljään päivään käynyt isolla hädällä, varmaan joudun microlakseihin turvaamaan.



Leikkausarpi on bikinirajan alla vaalea ja ohut, eikä sitä näe kuin läheltä.



Tässä minun synnytys kokemukseni :)