Mitä järkeä on missään? Millään ei lopulta ole mitään merkitystä...

Jotkut eivät tajua tuota ja ovat sitten olevinaan tärkeitä ja korvaamattomia. Ihme touhua, en tiedä itsekään, miten motivoituisin jatkamaan töissä eläkeikään asti... Onneksi on tämä perhe rakastettavana, siinä on mulle tähän hätään tarpeeksi innoketta. :)

kehitykseen, eli ihan normaalia tuo on. IHminen on älykäs eläin ja siksipä hän aina välillä pohtii kaiken maailman asioita, kuten olemassaolonsa ja elämänsä tarkoitusta. Hyvä niin.

Ei sitä voi varmasti tietää. Ainakaan minä en tiedä.



Mä olen päättänyt elää niin, että mulla ja muilla on hyvä olla. Eikös siinä ole elämälle tarkoitusta? Vaikka olisi väliaikaista vaan sekin onni, niin parempi kai silti olla enemmän onnellinen kuin vähemmän onnellinen? Tai sitten vaan kuolla pois jos ei kiinnosta tämä kituuttaminen.

Mä ajattelen noin päivittäin, joku ihmetteli miten näin voi elää mutta hyvinhän tämä onnistuu..kun en kerta ole päättänyt tappaa itseäni niin olen sitten olemassa. Jos nyt tietäisin että kuolen puolen vuoden sisällä, niin en todellakaan opiskelisi tai kävisi töissä tai mitään muuta ankeaa. Sitä tekee vain siksi, että luulee elävänsä pidemmälle, jolloin opiskelusta ja työnteosta on hyötyä, jotta saa sen paremman elintason, jotta voi maha täynnä ihmetellä, mitä järkeä tässä on. Epäilemättä jos on kovin onnellinen, niin ei tällaisia ajatuksia usein mieti, sen kun vain nauttii elostaan.

Loppuuko kaikki lopulta tyhjyyteen?



Näin uskoen millään ei ole oikeasti mitään arvoa tai merkitystä.

meditoi

Alun ja lopun välissä on aikaa. Jos sen ajan on onnellinen, niin kyllä sillä mielestäni on arvoa ja merkitystä, ainakin yksilön itsensä kannalta.



Mitä väliä sillä sen sijaan on, mitä oli ennen alkua ja mitä on lopun jälkeen?

mutta pelottavaa se ääretön tyhjyys joka on ennen elämää ja sen jälkeen

Onnellisuutta kaikki varmaan kaipaavat, mutta mikä tekee elämän onnelliseksi?



Miten elämänsä saisi tuntumaan merkitykselliseksi-riittääkä siihen pelkkä onnellisuus?

tulin uskoon.



Jeesus sanoi: ""Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon."



Ja tuo on totta, oikeasti todellista.

Ja kaikille mahdollista.

Ajattele: ei kuolemaa vaan elämä. Kaikella on tarkoitus. Jokainen on tärkeä ja jokaisella ihmisellä on tarkoitus.

Raittiina 1. kokonaisen vuoden. Alan pikkuhiljaa tajuta, että järkeilyllä ei saavuta yhtään mitään. Olemassaolon ajatus on elää sovussa itsensä kanssa. Näin voi jakaa iloa, rakkautta, surua, aitoja tunteita toisten ihmisten kanssa. Aito ja rehellinen ihminen ei pelkää näyttää tunteitaan. On asioita, joita meidän ihmisten täytyy vaan tehdä tullaksemme toimeen ihmisten muodostamissa yhteiskunnissa. Onko järkeä nousta aamulla ylös? Onko savage-ihmiselle järkevää lähteä metsälle hankkimaan syötävää. Tottakai on. Sitä on paljon tyytyväisempi silloin kun ei ole nälkä. Onko järkeä rakastaa. No EI ole. Koska rakkauden tuntemuksilla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa niin kuin tunteilla yleensä. Ensin tulee tunne, sitten järki astuu mukaan, joka ohjailee meitä valitsemaan. Ei ole oikeaa eikä väärää valintaa. On vain valintoja. Niiden kanssa elämme. Toiset toisin seurauksin toiset taas... Elämä on elämistä, antamista, rakastamista, huomioonottamista mutta ei missään tapauksessa OTTAMISTA. "Se, joka ei halua mitään, sillä on kaikki." Buddha. vesa.makela@netikka.fi

merkityksettömäksi ja kaiken turhaksi, kun "tajusin" myös ettei millään ole mitään väliä ja että kaikki lopulta vaan kuollaan.



Mullakin tämä tuska loppui, ja sain elämääni Merkityksellisyyttä, tarkoituksen, iloa ja innostuin taas elämään, kun tulin uskoon.

Mikään muu ei saanut mua innostumaan enää mistään, ei uudet harrastukset, maisemavaihdos tms.



Usko on ihana asia, nykyään taas osaan arvostaa elämää ja jaksan innostua ja iloita asioista, eikä elämäni tunnu turhalta!

Täällä nyt vain ollaan, eletään ainoaa elämäämme ja yritetään auttaa muita ihmisiä elämään omaansa. Ei siinä välttämättä mitään tarkoitusta ole, mutta jokainen elämä on pieni ihme niin kuin on jokainen päivä jonka elämme.



Ei minua yhtään ahdista. Elämällä on merkitystä itsessään, ja kun se päättyy niin kuollan vaan pois. Tee hyviä tekoja, niin tiedät ettet elänyt turhaan.

paska teksti

Mulle aina merkki siitä, jos alan miettiä asioiden tarkoituksia, on ollut merkki että olen masentunut. Silloin kun en ole masentunut, ei tuollaiset kysymykset kiinnosta, vaan sitä vaan elää, yrittämättä älyllä perustella miksi. 

Minusta myös sellainen pohtiminen on totaalisen turhaa, koska ei järki voi koskaan löytää elämiselle perusteita eikä syitä. En usko että sellaisia edes on. Kaikki olennot täällä maailmankaikkeudessa nyt vaan ovat, ja koska ne ovat, ne tekevät sitä mitä lajinsa mukaan vaistot tai vietit tai järki käskee. Ne toteuttavat itseään ja maailmankaikkeuden harmoniaa olemalla sitä mitä ovat. Sitä minäkin teen, miettimättä sen enempää tarkoitusta.

Kuulostaa siltä että ongela on nyt jossain muussa. Varaa aika lääkärille, tarviit terapiaa.

Miksi mitään on olemassa?

Olet oikeassa, elämällä ei ole mitään suurta tarkoitusta. Elämäntarkoitus on aina ihmisen oman pään sisässä. Sinäkin voit luoda elämällesi tarkoituksen itse. Mitä sinä haluat tehdä? Minne haluat mennä? Voisitko löytää merkityksen suoritusten sijaan mielenkiintoisten asioiden oppimisesta?

Elämä on vaan välillä vähä perseestä

Rakkaus ja rakastaminen  on ainoa järkevä syy elää.