Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä on missään? Millään ei lopulta ole mitään merkitystä...
22.09.2009 |
Opinnot loppusuoralla, mutta kovasti vielä työtä. Kaikki tuntuu turhalta. Mitä järkeä on tavoitella jotakin tutkintoa, tehdä esseitä yötämyöten, lukea tentteihin? En löydä tarkoitusta millekään. Mitä ihmettä me täällä maailmassa edes palloillaan, juostaan päivästä toiseen ja kuollaan pois?
Ahdistaa tällaiset ajatukset - tulevat aina toisinaan. Onko muita?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuutta kaikki varmaan kaipaavat, mutta mikä tekee elämän onnelliseksi?
Miten elämänsä saisi tuntumaan merkitykselliseksi-riittääkä siihen pelkkä onnellisuus?
Meidän kulttuurissamme on kyseenalaistamaton oletus, että jokainen ihminen tavoittelee onnellisuutta; ihmisen toiminnan mielekkyyttä arvioidaan tämän päämääräoletuksen kautta. Tätä filosofista suuntausta kutsutaan eudaimonismiksi. Wikipedia: "Eudaimonismi (kreikan sanasta eudaimonia eli onni) eli onnellisuusoppi on etiikan suuntaus, jonka mukaan eettisen toiminnan tavoite on tai sen tulee olla onnellisuus. Ajattelun tunnetuin edustaja on Aristoteles."
"Eettinen toiminta" Wikipedian artikkelissa tarkoittaa siis inhimillistä toimintaa, joka perustuu valinnalle.
Itse en allekirjoita eudaimonismia ja pidänkin kulttuuriamme aristoteelisen virheoletuksen läpäisemänä.
Se, että tiedostin eudaimonismin virheoletukseksi, kuuluu tähänastisen elämäni suurimpien oivallusten top-10:een.
_____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii iankaikkisen elämän. **
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paskat setit itellä:
Elämäni koostuu lähinnä töiden teosta ja siitä että yritän löytää jotain mielekästä tekemistä. Mikään ei oikein tunnu miltään paitsi sosiaaliset tilanteet jotka ahdistavat. Terapiakaan ei ole auttanut. Äiti on ainoa läheinen ihminen ja hän on varmaan ainoa syy miksi jaksan yrittää. Tarvitsisin uusia ihmiskontakteja mutta pakenen vaistonomaisesti uusia ihmisiä ilman mitään järkevää syytä.
Omasta mielestä elämään tekee merkityksen hetket, joista jää muistoja. Aika vähän mitään muistoja viimeisestä kolmesta vuodesta... Haluaisin vain kuolla, vaikken itsemurhaa varmaan koskaan teekkään. Vitun hyödyllistä avautua tästäkin täällä...
Tämänsuuntaisia ajatuksia tulee elämässä jatkuvasti. Ja miksei tulisi, kun tottahan ne ovat? Ei millään ole mitään merkitystä. Jossain vaiheessa sen kanssa vain oppii (toivottavasti) elämään.
Elämämme on kärsimystä. Kärsimyksestä eroon pääseminen tarkoittaa elämästä luopumista. Kun tajuamme että niinkutsuttu elämämme on vain näennäistä, ja lepäämme tämän faktan äärellä, olemme jo heittäneet kärsimyksemme pois. Tämä ei kuitenkaan tarkoita elämän kieltämistä, päinvastoin. Kun emme enää harhaile siellä mitä ei ole, ja sen sijaan olemme siellä mikä on, onnellisuuden, läsnä olemisen esteet ovat riisuneet itse itsensä pois. Jäljelle jää se mikä on, eikä todellinen onnellisuus tarvitse syytä. Syytä onnellisuudelle ei ole, on vain onnellisuuden esteitä. Elämme yhä, tietenkin, mutta emme sen mukaan mitä pitäisi olla vaan sen mukaan mikä on. Elämä kulkee vaivattomasti, ilman ponnistelua. Elämä nautitaan tuoreena. Kovin harvoin muistamme että sillä on erittäin lyhyt säilymisaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olekaan mitään järkeä. Ainakaan minun elämässä. Inhoan työtäni. Ei ole ystäviä. Vietän kaikki päivät vaan töissä tai kotona. Ei ole mitään. En halua tappaakaan itseäni. Tuntuu kuin elämä olisi joku vankila, josta pääsee pois vasta kun kuolee. Ja sitten syntyy uudestaan maailmaan ja kaikki alkaa alusta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se on. ”Dont Take life so seriously, it is just a play.” Mieti, me eletään hyvällä tuurilla 80v, moni ei niinkään pitkään. Ei sillä ole mitään väliä mitä elämälläsi teet. Voit tehdä ihan mitä vaan. Ajattelen aina että mitä on pahinta mitä tapahtuu jostain päätöksestä, usein se on jotain hyvän vähäpätöistä. El mitään väliä! Niin lohdullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään tietenkään-
Se tarkoitus elämälle ja kaikelle muullekin on luotava itse.
Kuka muukaan sen tekisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon miettiny että meiltä puuttuu ne lapset joiden eteen tehdä asioita. Mä voin asua vaikka pakettiautossa et tavoitteet ei oo kovin korkeella, mutta jos olis lapsia niin kyllä niiden eteen tekis mitä vaan.
Kolkyt lähenee ja elämä tuntuu päivä päivältä hullummalta.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettiny että meiltä puuttuu ne lapset joiden eteen tehdä asioita. Mä voin asua vaikka pakettiautossa et tavoitteet ei oo kovin korkeella, mutta jos olis lapsia niin kyllä niiden eteen tekis mitä vaan.
Kolkyt lähenee ja elämä tuntuu päivä päivältä hullummalta.
Minusta taas tuntuu, että iän myötä ei ole enää tullut näitä ajatuksia. Nuorempana elämän merkitystä vatvoi enemmän. Nykyään osaa ottaa asiat sellaisina kuin ne on.
PSALMIT 103
1. Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa
on, hänen pyhää nimeänsä.
2. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
3. hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
4. joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
5. joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
6. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
7. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
8. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
13. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
17. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
18. niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
19. Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
20. Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
21. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
22. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Sixi kannattaa ostaa vene, ja jo on järkeä käydä veneilemässä.
Zinc
Koin noita tunteita nuorena. Sitten kun sain oman perheen, asia ei vaivannut moneen vuoteen. Mutta nyt taas kun lähestyn eläkeikää, samat tunteet nousevat välillä pintaan. Elämässä ei ole järkeä. Ihmiset tekevät hölmöjä valintoja. Emme osaa ratkaista itse luomiamme ongelmia. Ja joillekin näyttää vielä riittävän elämän sisällöksi urheilukilpailut ja tv-ohjelmien katsominen tai muu vastaava. En ole sen parempi itsekään. Joskus olen ajatellut, että elämä on otettava kuin elokuvana, joka kuuluu katsoa loppuun.
“Life has no meaning. Each of us has meaning and we bring it to life. It is a waste to be asking the question when you are the answer.”