Pieni lapsi ja matemaattiset taidot

lapsi (3v. 8kk) osaa laskea asioita ja esineitä, piilosta leikkiessä laskee kymmeneen, osaa laskea perheenjäseneyt ja on osoittanut kiinnostusta pluslaskuihin (tämä on ihan uusi juttu) sekä osaa viittomat 1-10 (ja ihmettelee kun päiväkodissa aikuiset ei erota viittomia kolme ja kahdeksan).

laskija. Sitä on aina kiinnostanut numerot ja kirjaimet. Osaa laskea plus -ja miinuslaskuja pienillä numeroille, osaa laskea sataan, osaa luetella numerot "takaperin" suuremmasta pienempään jne. Isäänsä tullut, äidillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä... :D

meidän 2 v 8 kk osaa laskea asioita ja esineitä, jos on kuusi tai vähemmän niin laskee oikein, siitä ylöspäin alkaa usein seota laskuissaan. Osaa luetella numerot kahteenkymmeneen. Itseasiassa on osannut jo pitkään, viime keväästä? Eli alle 2.5 vuotiaasta asti?



Olen luullut että monet osaavat tässä vaiheessa, varsinkin luetella numeroita. Mutta siis ilmeisesti ei ole yleistä? Tuo laskemisjuttu on minut tietty yllättänyt, mutta kun on ainokainen niin en ole sitäkään sen enempää tajunnut ihmetellä.

"laskea" sataan (eli luetella numerot nollasta sataan). Laskea samaten esineitä niin pitkälle kun niitä riitti. Tiesin että kun kahteen lisätään yksi, tulee kolme jne. Tykkäsi myös juuri tuollaisista leikeistä, että otetaankin vain parilliset tai parittomat luvut ja luetellaan ne.



Nyt 6-vuotiaana on jo selvää, että poika on matikkanero (tai ehkä yleisnero paremminkin). Laskee päässään vaikeita laskuja, joita moni aikuinenkaan ei saisi laskettua ainakaan kovin nopeasti (yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuja). Ymmärtää abstrakteja käsitteitä uskomattomalla tavalla. Yksi päivä luetteli kakkosen potenssit yhdeksään tuhanteen saakka... (Toki ei tiennyt luettelevansa kakkosen potensseja, se oli vain ajatusleikki hänelle..)

"laskea" sataan (eli luetella numerot nollasta sataan). Laskea samaten esineitä niin pitkälle kun niitä riitti. Tiesin että kun kahteen lisätään yksi, tulee kolme jne. Tykkäsi myös juuri tuollaisista leikeistä, että otetaankin vain parilliset tai parittomat luvut ja luetellaan ne. Nyt 6-vuotiaana on jo selvää, että poika on matikkanero (tai ehkä yleisnero paremminkin). Laskee päässään vaikeita laskuja, joita moni aikuinenkaan ei saisi laskettua ainakaan kovin nopeasti (yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuja). Ymmärtää abstrakteja käsitteitä uskomattomalla tavalla. Yksi päivä luetteli kakkosen potenssit yhdeksään tuhanteen saakka... (Toki ei tiennyt luettelevansa kakkosen potensseja, se oli vain ajatusleikki hänelle..)

Vau, teillä on todellinen matikkanero!

Meillä myös 3½-vuotias laskee mielellään, esimerkiksi joka kerta ihmiset hississä. Rakastaa myös yhteenlaskuja, mutta ei toki osaa niitä päässään laskea, vaan vaatii sormet.

Meillä isä on haka matikassa, mä olin lapsena, mutten enää.

Ap

oppi 4-vuotiaana kertotaulut. Ihan itse vaan on halunnut opetella. Hän on aina ollut erittäin tiedonhaluinen poika: oppi aakkoset ennen 2-vuoden ikävuotta, luki vajaa 4-vuotiaana, osaa nykyisin vaikeahkoja yhteen-, vähennys-, jako- ja kertolaskuja, tekee sudokuja jne.



Kieltämättä olen ollut hänestä ylpeä, vaikka toisaalta on tässä ollut omat haittapuolensakin. Miten saada lapsi vuoden päästä motivoitumaan koulussa, kun tiedollisesti osaa kaiken mitä eka- tai tokaluokkailaiselta vaaditaan. Nykyisin olen enemmän onnellinen hänen ei-tiedollisista onnistumistaan, sosiaalisten taitojen kehittymisestä jne.