Voiko kaksosille jäädä traumoja ym, jos elävät osittain erillään?

Sisarukset (kaksosia tai ei)on erotilanteessa lapsille todella tärkeitä, jotain pysyvää kun se sisarus ei siitä lähde myös. Sitäpaitsi kahden kanssa on helpompaa kuin yhden, lapsella aina leikkikaveri eikä tarvitse olla vanhempien leikittämässä tai seurustelemassa koko ajan.

ei kai siinä kummempaa traumatisoitumisvaaraa, kun noin nuoriakin vielä niin tottuvat tilanteeseen nopeasti.

Vuosi-pari lisää ikää ja pääsette paljon helpommalla kun lapset on yhdessä eikä erikseen...

mutta en usko että ne tulee teitä tuosta kiittämään vaan kyseenalaistamaan kun ovat teinejä ja nuoria aikuisia.



Mulle ainakin tulee pyytämättä mieleen kysymys:"miksi äiti/isä halusi vain minut eikä sisarusta?" Eikä siihen järkiselitykset auta.

Tosin tää on vaan spekulaatiota.



Itse eronneena (3 alle 5 v) ymmärrän kyllä että aikuiselle se olis helpointa noin, mutta mulla ei olisi ikipäivänä ollut sydäntä rikkoa sisaruskatrasta. Aikuiset (siis minä lähivanhempana ja isä etänä) kärsikööt nahoissaan hetken hankaluutta tuosta pikkulapsiajasta.

Kaksoset on yhtä,tavallaan. Nyt lasten hoito rankkaa, mutta helpottaa, kun lapset on 5v.

Kummatkin vanhemmat saa lepoaikaa, jos otatte vuoro viikko systeemin käyttöön.

kyllä varmasti lapsia painaisi se, että miksi äiti halusi siskoni, muttei mua ja toisinpäin. Muuttuvassa tilanteessa säilyisi sentään sisarus vieressä.



Vaihdatte nyt vaan useammin lastenhoitovuoroa. Se on varmasti noin pienille hyväksikin, että näkevät molempia vanhempia usein.

Minä olin äidilläni ja kaksossiskoni isälläni. En voi sanoa, että tästä olisin saanut traumoja tai olisin tästä vihainen vanhemmilleni. Näimme molempia vanhempia yhtä paljon jotakuinkin ja olimme myös yhdessä paljon, vaikka vanhempamme olivat eronneet.



Sen sijaan jonkun ehdottamaa vuoroviikkosysteemiä en suosittelis näin pienille, siinä on heille ihan liikaa muutoksia. En vois kuvitellakaan, että omat 1,5v ja 2,5v olisivat minulla ja miehellä vuoroviikoin, jos siis eroaisimme. Parempi tuo ap:n ajattelema malli on minusta.

Puolen vuoden päästä kaksosten hoito on helpompaa kuin yksösen, kun alkaa sujumaan yhteisleikit. Mielestäni kannattaa sijoittaa kummatkin yhteen paikkaan ja sitten vuorotella hoitoa. Mulla on kaksoset ja ne ovat olleet helpompia kuin yksönen n. 2 vuotiaasta alkaen.

Tää on vaan mun mielipide asiasta. JOs kyse on siitä, että kummatkin haluavat nimenomaan lapset niin sitten kai se ne on erotettava.

missään nimessä erottako. Vaikka eivät olisi kaksosiakaan niin sisarukset pyritään aina pitämään yhdessä. Eikä lapsia voi jakaa "sulle-mulle" -periaatteella.

No kyllä ne kaksi eri ihmistä on. Mieheni on identtinen kaksonen eikä ole "tavallaan yhtä" veljensä kanssa. Hänellä on aika tiukat mielipiteet siitä että jotkut vanhemmat (muista ihmisistä puhumattakaan) pukee kaksoset tismalleen samanlaisiin vaatteisiin ja kohtelee kuin yhtenä ihmisenä.



Mutta siis ei pidä mennä erottamaan sisaruksia toisistaan. Kohta sulla jo helpottaa kun lapset kasvaa, heillä on seuraa toisistaan ja elämä paljon mukavampaa kun on samanikäinen sisarus kenen kanssa asioita jakaa.

Emme ole identtisiä, mutta silti todella läheisiä. Vaikka nyt aikuisinakin olemme läheisiä, niin emme tapaa ja soittele joka päivä, eli olemme ihan itsenäisiä.



Mutta mitä yritän kertoa. Uskon paljon sellaisiin asioihin, joita en täälle kerro. Ja tämä kaksosuus on yksi asia, johon olen saanut hyvin järkevän ja ymmärrettävän selityksen.



Kaksosille on valtavasti tukea toisesta kaksosesta ja toivon todella, että et riko sitä yhteisyyttä, mikä heidän välillään tulee olemaan.



Pitäkää mieluummin viikko-viikko-systeemillä, joilloin kaksoset saavat kasvaa yhdessä. Silloin molemmille jää aina viikko hengähdysaikaa, jos on rankkaa. Toisaalta luulen, että rankka vaihe alkaa pian helpottamaan, koska kohta viihtyvät paljon paremmin toistensa seurassa ja leikkivät keskenään.

Mutta on ihan tutkittu, että kaksosten välinen yhteys on usein tiiviimpi kuin eri ikäisillä sisaruksilla. Kaksoset ovat usein enemmän keskenään kuin mitä viettävät kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa. Näin on ainakin parina ensimmäisenä vuonna. Itse en erottaisi noin pieniä kaksosia, ainakin omani reagoivat heti jos toinen puuttuu. Vähän vanhemmalla iällä voi olla hyväkin, että ovat välillä erillään toisistaan.

Erossa lapsi joutuu luopumaan jo toisesta vanhemmastaan lähivanhempana. Tässä tapauksessa myös sisaruksestaan. Kuulostaa aika rankalta vaihtoehdolta lapsen silmin katsottuna.

olemme tehneet, ettei erota tarvitsisi, mutta liittomme ei enää toimi ja "vain lasten takia" en halua liittoon jäädä.



Muutamat ehdotti vuoroviikkosysteemiä, ei mielellään sitäkään, koska vielä kaksoset ovat siihen liian pieniä, että vaihtaisivat kotia joka viikko. Sekään ei toimis kauhean hyvin, että me vanhemmat vaihtaisimme paikkaa, sillä minä nukun vieraassa paikassa todella huonosti.



Luultavasti kuitenkin päädymme siihen, että lapset ovat pääsääntöisesti minulla ja mies tapaa heitä viikolla iltaisin ja viikonloppuna voivat olla yötä. Pohdimme kyllä myös tuota vuoroviikkosysteemiä, mutta molempien mielestä kaksoset on siihen vielä liian pieniä.



ap