G: Nainen 40 v - kadutko jotain mitä jätit nuorempana tekemättä?
Kadun vain sinisilmäisyyttäni, kun menin naimisiin enkä kouluttanut miestäni.
Mites muut?
Kommentit (56)
miten 'tuommoseen' menin ja rakastuin, mutta...
en tainnu jattaa mitaan tekematta, olin aikaansaapa... heh.
Ensimmäinen on korjattu ja toinen on työnalla.
oon vaan niin pirun onnellinen että tein lapset vasta 37vuotiaana. Ihana elämä eletty ja nyt voi ja osaa vain nauttia kotona olosta.
ja onneksi hankin lapset vasta yli 30 vuotiaana hyvälle miehelle.
On ollut helppoa asettaa lapset ensisijalle, kun sain niin monta vuotta keskittyä itseeni...
bilettämiset olis voinut hoitaa 2-kymppisenä, niin nyt nelikymppisenä ei enää tarvis.
oli mielessä muut kuin yliopisto-opinnot ja valitsin väärän alan. Olen myös ennen myöhäistä lapsiarkea ehtinyt tuhlata säästöt ja ylimääräistäkin eli raha-asiat nyt rempalla, kun muuten elämä pienen lapsen kanssa olisi ihanaa.
Kadun sitä, etten lähtenyt muualle opiskelemaan. Olin kirjoitusten jälkeen seurustellut jo neljä vuotta saman pojan kanssa, enkä voinut kuvitellakaan muuttavani yksin toiseen kaupunkiin, joten muutimme yhteen. Nyt näen kuinka olin ihan liian nuori leikkimään kotia, lisäksi ymmärrän kuinka silloin poikaystävä kärsi psyykkisistä ongelmista ja tavallaan käytti minua hyväkseen (ei sentään väkivaltaisesti, henkisesti kylläkin). Seurustelimme yhteensä seitsemän vuotta, kunnes laitoin stopin suhteelle.
Omia lapsiani en ainakaan kannusta vakiintumaan liian nuorena, vaikka käsitän kyllä etten estääkään voi. Mutta aion rohkaista heitä elämään omaa elämäänsä ensin ennen kuin jakaa sen jonkun kanssa.
toki mies on ollu hyvä, mutta nuorena tapahtuneesta vakiintumisesta on seurannut
- liian yksipuoliset seksikokemukset
- en koskaan päässyt asumaan yksin pitkiä aikoja
- pisin oleskelu ulkomailla on vain vajaa 6 kk
vaikea sanoa olisko näistä mitkään taannut ns. parempaa elämää, mutta nämä nyt mietityttää...
ja että ihonhoidon olen aloittanut vasta nyt, kun 40 on tullut täyteen
Tein lapset parikymppisinä kun olin vielä reipasa ja enrginen. Nyt nelikymppisenä elän parasta vaihetta työelämässä ja lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Elämä on jees.
1. Jäin jo nuorena kiinni väärään poikaystävään
2. opiskelin vähemmän mihin olisi ollut päätä
3. Opiskelin alaa josta ei ollut mun ala, mutta yhtälailla kun en löytänyt syytä jättää poikaystävä en kyennyt lähtemään koulusta.
Nämä on sellaisia, joilla on ollut koko elämää kantavat seuraamukset. Tosin meillä on ihanat ja fiksut lapset....
asiaa.
En koittanut urheilussa kuinka pitkälle siivet kantavat vaan lopetin. Samoin koulutuksen suhteen parikymppisenä lukion jälkeen. Kolmas on se, että en matkustellut silloin(eli vapaana) enempää, vaikka jonkin verran sitä teinkin.
En kadu mitään. Olen varsin tyytyväinen elämääni. Ne asiat, joihin en ole ollut tyytyväinen ja joihin olen voinut vaikuttaa, olen muuttanut (esim. ammatinvaihto). Olen elänyt ihan asiallisen ja tyydyttävän elämän. Takana ei ole järisyttäviä tekoja, avioliitto on onnellinen ja kaikki siis hyvin!
kaikki katuvat miesvalintaansa. Missähän iässä se pitää valita, ettei myöhemmin harmita.
Sitä että en aloittanut edes asuntosäästämistä silloin 20 v:nä.
Silloin vaan tuntui siltä että se on ihan älytöntä koska enhän mä tiedä missä maan kolkassa tulen olemaan vuoden päästä.
Joopa joo, kunpa olisin silloin aloittanut jonkinlaisen säästämisen, ja vaikka en ikinä asuntoa olisi ostanut, niin olis ollut rahaa säästössä muuhun sitten.
Parhaassa tapauksessa olisin ostanut silloin 20v:nä ekan oman kämpän ja maksanut sitä, vuokran sijaan.
Mutta silloin se ei tuntunut tärkeältä. Ja nyt vuodet joiden aikana voin säästää jäävät hieman vähiin :-(
Miesvalinnat eivät kaduta, joka miehellä oli oma aikansa, mikäs siinä.
- en sijoittanut rahojani, vaikka minulla olisi ollut silmää sijoittamiselle (olisin nyt rikas!)
- en koskaan lähtenyt interrailille
Mies oli täys kusipää mutta sain nuorena kaksi ihanaa lasta. Lapset ovat nyt ihania nuoria aikuisia. 30v löysin todellisen miehen ja sain lisää ihania lapsia. En kadu, sain ihanat lapset mutta toivon koko sydämmestäni että tytöt osaavat odottaa sitä oikeaa.
Kyllä vähän kaduttaa, että en matkustanut enempää. Olisi ollut tarjolal työkeikka nykkiin, mutta en pöljä mennyt kun just aloittanut seurustelun.
-olisin halunnut kolmannen lapsen
-aloitin seurustelun liian nuorena
-etten lähtenyt vaihtariksi tai muuten ulkomaille pidemmäksi aikaa
En siis niin että eroon olis pakko päästä, mutta itseäni olisin voinut toteuttaa paljon paremmin ilman tuota miestä.