Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lueskelin tuossa jtn neuvolan vauvaopasta netistä ja havahduin kuinka
19.09.2009 |
paljon olenkaan joutunut kestämään. Synnytys sujui kaverin kanssa, mutta sen jälkeen olen ollut suoraan sanottuna yksin lasteni kanssa. Mies jätti minut raskauden puolessa välissä. Tuossa oppaassa oli synnytyksen jälkeisestä herkisytmisestä ja siitä kuinka siihen auttaa tuki ja ymmärrys, mistä minä saan tukea ja ymmärrystä kun joudun kuuntelemaan vauvan itkua illalla kaksi tuntia? Milloin pääsen rauhassa vessaan kun vauva päättää huutaa illalla sen kaksi tuntia. Milloin saan kiukutella väsymystäni, tässähän se on mennyt 6 vuotiaalle kiukutellessa. Hyvin tämä arki sujuu kun ei pahemmin ajattele, nyt vaan aloin ajattelemaan kun "pitäisi" normaalisti olla sen toisen osapuolen tässä myös.
Kommentit (9)
että kyllä minäkin hoidin lapset yksin.MUTTA kun on oikeasti YKSIN! jos tulee ripuli ja pitäisi hoitaa huutavaa vauvaa niin sitten paskot housuun tai jätät vauvan huutamaan. Kun tulee yhtäkkiä niin paha olo, ettei meinaa taju pysyä päässä, niin siinä sitten yksin miettii että mitä jos lähteekin taju, sitten on lapset yksin. Kun vauva huutaa ja isompi vaatii ruokaa. Näitä tulisi vaikka kuinka paljon. Se että se mies edes on siinä niin auttaa jo paljon. Kun itkettää kun on juuri päässyt sairaalasta, niin itket sitten vauvan kanssa yhdessä. Kun vituttaa rankasti niin huudat sitten esikoiselle joka on syytön koko hommaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllähän se helpompaa on, kun on joku toinen jakamassa ilot ja surut... Eikö sinulla ole ketään läheistä (oma äiti tulee ekana mieleen..?), joka voisi välillä tulla auttelemaan sinua?
Jaksamista!
Jaksan mainiosti yksin, nyt vaan tuli tällanen hetkellinen surullinen olo kun lueskelin sitä tekstiä ja siellä vaan luki sitä kun parisuhdetta pitäisi hoitaa ja tukea sitä äitiä kun on juuri synnyttänyt. ap
mulla on mies. mutta ei siitä vauvan hoidossa paljon ole apua. Se on jotenkin ihan avuton itkevän vauvan kanssa.
isomman kanssa tosi osaa toimia :)
mutta mies on paljon pois töiden takia, joten tiedän kyllä millaista on kun ei vessaan tunnu pääsevän. Muista että se vauva ei siihen itkemiseen kuole, kyllä voit hänet hetkeksi käsistä laskea vaikka se pahalta tuntuukin.
Itse olen joskus tehnyt myös niin, että olen laittanut vauvan sitteriin ja ottanut vessaan mukaan :)
mutta se on kamalaa, jos on itse kipeäna ja alkaa ajatella miten lasten käy jos itseltä lähtee vaikka taju :( jos sulla on 6v lapsi niin voisit vaikka hänelle opettaa miten puhelimella soitetaan apua jos jotain käy. Tai neuvoa menemään naapuriin apua pyytämään. Sekin rauhoittaa mieltä.
Onko sulla vanhempia tai ystäviä jotka voisi auttaa? tulla vaikka teille joskus yökylään tai te mennä heille?
Eikö isä ota isompaa lasta koskaan luokseen?
mitä sanot.
Paljon täälläkin yksin hoidan lapsia.
Haleja täältä vaikka se ei sua pahemmin helpota.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan mä pärjään tosi hienosti lasteni kanssa, välillä sitä vaan kaipais jotain ihan oikeesta parisuhdetta taas. Hyviäkin puolia löytyy; siivoan vain omia jälkiäni, eikä muutenkaan tarvitse riidellä joka myös vie energiaa paljon jne.. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla mies paljon työmatkoilla mutta minähän tiedän että se on hetkellistä ja että hän tulee viikon päästä takaisin.
Koita jaksaa ja rakenna hyvä turvaverkosto. Meiän kerrostalossa lapsiperheet vetää yhtä köyttä ja kahden yh-äidin lapset ovat usein meillä tai jollian muulla naapurilla.
Alue: Aihe vapaa
Ittellä on "mies" talossa mutta.. Eipä siltä pahemmin ymmärrystä heru, täällä kotonahan mä vaan makaan.. joo-o..
Yritän ite ajatella että kohta tää on ohi..
Tsemppiä!!!