Mitä mä teen ton 4-vuotiaan kanssa?!

Kyseessä on siis 4-vuotias tyttö, jolla nukkuminen on aina ollut vaikeaa, oli kyseessä sitten päiväunet tai yöunet. Vauvana hänellä oli ensimmäiset 6kk todella vaikea koliikki, jonka jälkeen nukkumista vaikeutti puolestaan hampaiden tulo, liikkumisen opettelu, uudet ruoka-aineet (ei allergioita, mutta reagoi uusiin ruoka-aineisiin silti levottomuudella), pienetkin vuorokauden rytmin muutokset (kyläreissut, vieraiden käynti kotosalla, mikä tahansa ei normaaliin päivittäiseen arkeen kuuluva extrameno), suurin piirtein siis kaikki mahdollinen.



Viimeiset 3 vuotta on jatkuvasti taisteltu päiväunista - tyttö ei haluaisi niitä nukkua, ei sitten millään, vaikka selkeästi niitä tarvitsee. Pienempänä nukahti usein esim. istualleen ruokapöytään, jos ei vain onnistunut päiväunille nukahtaminen ja ne jäivät väliin, nykyään ei niin kuitenkaan. Kun nukkuu päiväunet, nukkumaanmenoaika on klo 20 - ja silloin nukahtaminen on vaikeaa, uni ei meinaa tulla, mutta kun lopulta tulee, nukkuu yönsä hyvin aamukahdeksaan asti. Aamulla on levännyt, iloinen ja pirteä. Jos päiväunet jäävät nukkumatta, nukkumaanmenoaika aikaistuu klo 19:a, jolloin nukahtaa kyllä nopeasti. Mutta sitten tyttö puhuu unissaan, näkee levottomia unia, saattaa nousta istumaan ja itkeä/huutaa puoliunissaan pitkänkin aikaa. Viime aikoina on myös alkanut esiintyä unissakävelyä. Aamulla tyttö herää viimeistään klo 7, väsyneenä kuin mikä, ja tämä taas vaikeuttaa päiväunille ryhtymistä - eli kierre on valmis.



Eniten mua huolestuttaa juuri tuo unissapuhuminen ja -kävely, joita siis esiintyy vain öinä, jolloin päiväunia ei ole päivällä nukuttu. Itselleni seuraus on se, että kun tiedän päiväunien jääneen väliin, nukun todella huonosti, jos ollenkaan, koska pelkään tytön satuttavan itsensä, ja kuulostelen pitkin yötä hänen huoneestaan kuuluvia ääniä. Päivisin pitäisi sitten jaksaa paitsi tätä 4-vuotiasta, myös hoitaa 5kk vanhaa pikkuveljeä...



Neuvolasta on apuja kysytty, ja olen toistuvasti kertonut tilanteen, ja että se on jatkunut jo näinkin kauan. Kaikki neuvot ja niksit, joita ollaan saatu, on kokeiltu, ja jotkut ovatkin toimineet - jonkin aikaa. Heti, kun tyttö on oppinut hoksaamaan, että äiti ja isi toimivat säännönmukaisesti näin, hän keksii kaikkensa kiertääkseen ja rikkoakseen nämä rituaalit ja rutiinit. Mielikuvitus ja kekseliäisyys tytöllä on aivan valtava, mikä sinällään ei tietenkään ole huono asia. Sitä on myös yritetty kohdistaa muihin asioihin, jos hänellä ei sitten olisi tarvetta keksiä näitä rutiininrikkomiskeinoja. Seurauksena meillä on 4-vuotias, joka osaa kirjoittaa sekä lukea helppoja sanoja, tunnistaa numerot/luvut 0-20 (ainakin) ja suurin piirtein tuntee kellon, osaa lähistöltä kulkevien bussilinjojen numerot ja aikataulut ulkoa, keskustelee alkeellisia lauseita espanjaksi (kumpikaan vanhemmista ei puhu espanjaa, molemmat aivan supisuomalaisia) ja vaikka mitä "tavallisuudesta" poikkeavaa.



Neuvolan vastaus on toistuvasti ollut, että palataan asiaan tytön seuraavalla neuvolakäynnillä (edellinen oli 1,5 vuotta sitten, 4-vuotistarkastus on onneksi piakkoin). Jos jotakin neuvoa on joskus saanutkin, se on ollut luokkaa "teidän täytyy vaan sitten laittaa se päiväunille". Tuntuu, ettei ongelmaa oteta vakavasti, ja tuntuu hölmöltä mennä vauvankaan kanssa neuvolaan, kun alkukeskustelu noudattaa joka kerta tätä kaavaa: "Mitenkäs teillä on nukuttu, miten yöt sujuu?" "Riippuu siitä kenestä on kyse. Pojalla ei mitään ongelmaa, nukkuu yöt läpeensä ihan helposti, samoin isi, mutta tyttö ja äiti ei." "Jaa. No, palataan tohon sitten tytön seuraavalla neuvolakäynnillä enemmän. No, mites sitten..." En vaan ymmärrä, miksei tätä ongelmaa voida käsitellä myös vauvan neuvolakäynneillä, koska kuitenkin kyse on koko perheeseen vaikuttavasta ongelmasta!



Joka tapauksessa: onko joku muu, jolla on vastaavaa ongelmaa, tai on ollut? Tai ideoita, joilla tähän voisi puuttua? Tietoa, mistä tämmöinen johtuu? Neuvolan mukaan kyse on pohjimmiltaan tytön luontaisesta, kiivaasta temperamentista, mikä tieto tosin ei juuri asiaa auta ilman vinkkejä siitä, miten sen kanssa tulisi toimia... Kaiken kaikkiaan tytön kanssa on helppo tulla toimeen, ja tykkään tyttöni kanssa touhuta, hän on ihana, sosiaalinen, kekseliäs, touhukas ja energinen pakkaus. Muuten ei siis ole ongelmaa tulla toimeen tytön kanssa, mutta tämä nukkumisongelma alkaa olla jo aika raastava - etenkin kun sille ei näy loppua. Pelkään jo valmiiksi parin vuoden päässä häämöttävää eskaria, sekä koulun alkua. Jos tyttö ei silloinkaan nuku kunnolla, äitinä se olen minä, joka saan haukut niskaani siitä, että tyttö on etenkin aamupäivisin väsynyt. Yksinkertaisesti hirvittää!