Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Luokkanoususta.

Vierailija
19.09.2009 |

Tulin tässä ajatelleeksi, että luokkanousu vaatii ponnisteluja.



Sukuni on maalta. Vanhempani kuuluivat ensimmäiseen kaupunkiin muuttaneeseen sukupolveen. Opistotasoisen koulutuksen saaneita ja nousujohteisen työuran tehneitä, saman työnantajan palveluksessa. Nyt ovat jo siirtynyt eläkkeelle.



Me olemme ensimmäistä sukupolvea, joka on muuttanut isompiin eli ei maalaiskaupunkeihin ja asunut välillä myös ulkomailla pätkätöitä tehden. Nyt monella on jo vakityöt.



Perheelliseltä vaatii ponnisteluja pelkästään jo päästä omistusasumaan sille asuinalueelle, jolla vastaavan akateemisen koulutuksen saaneet, mutta sukupolvelta toiselle varakaat ihmiset ovat asuneet ja asuvat. Me joudumme säästämään ankarasti, jotta saisimme hankittua perheasunnon muualta kuin lähiöstä.



Isoa asuntovelkaa ei missään vaiheessa kannata tehdä on strategiamme, sillä tuleva asuinpaikkamme vaatii, että meillä on varaa kuluttaa muuhun elämiseen enemmän, ei enää asumiseen. Ei erotuta liiaksi joukosta!







T. Nyt säästeliäästi elävä, mutta pian tavoite on saavutettu ja voimme ostaa haluamamme.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

nimenomaan aina taloudellista nousua?



Itselleni se on ollut pääsyä tietyn tiedollisen pääoman (ja suhdeverkoston) pariin, tuttavapiiriin jossa tutkijoita ja taiteilijoita yms, joista monet elää taloudellisesti varsin vaatimatonta elämää.

Vierailija
2/3 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi pitää tavoitella jotain taloudellista tai sosiaalista ollakseen jotain.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
19.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän totesi vain että jos sitä tavoittelee niin se on työn takana, ja on siinä ihan oikeassa.



Itsekin tavoittelin sitä, kunnes saavutin sen osittain. Olin päässyt kohtalaisin ponnistuksin suht hyväpalkkaiseen ja arvostettuun työhön pk-seudulla, kun tajusin taustani aiheuttamat rajoitukset. En koskaan pystyisi elämään sillä tavalla kuin ne samantasoisessa asemassa olevat, joilla oli varakkaampi ja/tai sivistyneempi tausta, ihan kumpi vain. En saisi koskaan samanlaisia kontakteja enkä pystyisi asumaan kuten he. Ihan turha yrittää.



Niinpä muutin pienempään kaupunkiin, jossa saan paremman elämäntason vähemmällä työllä ja pienemmällä palkalla. Täällä minun on mahdollista toteuttaa valtaosa unelmistani, kuten keskusta-asuminen. Mutta on paljon, mitä ei voi saada, ellei ole saanut sitä syntymälahjana. Se on vain hyväksyttävä, tai sitten pinnisteltävä ja ponnisteltava jatkuvasti aivan suorituskykynsä rajoilla, kuten ap ilmeisesti tekee. Minun mielestäni se ei ole sen arvoista. Koskaan ei alemmasta luokasta tuleva pääse täysi syntymästään saakka etuoikeutettujen tasolle.