Millaista on rikkaan elämä?

rahaa on enemmän. Pahalta se rikkaankin paska haisee.

Kaupassa ei tarvitse laskea pennejä ja ajatella mitä mikin maksaa. Ostaa voi mitä haluaa.



Yritän yleensä ostaa hyvälaatuista tavaraa, mutta en ole merkki- tai muotitietoinen. Suosin kotimaista ja olen tyytyväinen kun ei tarvitse rahapulassa ostaa ulkomaista (jos kotimainenkin on tarjolla vähän kalliimmalla hinnalla).



Lapsille varmaan ostettu/annettu liikaa leluja tai mitä nyt ovat halunneetkaan. Rajat kyllä on, mutta materiasta ei olla niin tarkkoja.



Tulot on hyvät, mutta työ dominoi elämää. Yleensä (jos ei ole kotona mitään katastrofitilannetta), niin mennään työn ehdoilla. Lohduttaudutaan sillä, ettei tarvitse itse aikaa laittaa siivoamiseen (siivooja käy kerran viikossa), se vähän lohduttaa vaikka välistä tuntuu, että aina on töissä.

mistä saan rahat.



Mä siis nousen aamulla, herätän lapsen, laitan aamiaista, saatan kouluun, menen itse töihin. teen päivän töitä töissä, sitten tulen kotiin, laitan ruokaa, teen lapsen kanssa läksyjä, istutaan, lueskellaan, käydään kävelyllä. Sitten peittelen lapsen nukkumaan ja jatkan työpäiväni loppuun. Mä olen siitä onnellinen, että mulla onvaraa tehdä osa (tai kaikki, jos itse niin haluaisin) työpäivästä etätöinä jotta pystyn olemaan nuo aamut kotona lapsen kanssa.



Rahalla on tässä se väli, että asunto on kiva ja tilava eikä tarvi miettiä, millä sen maksaa, ei myöskään lasten harrastusvälineitä tai vaatteita. Mutta ei meillä mitenkään leveästi eletä, eikä ulospäin rikkailta näytetä (paitsi ehkä tää asunto, mutta ei muuten) vaan ehkä pikemminkin päin vastoin. Mä kun periaatteesta korjaan ja paikkaan vaatteita, kierrätän ja uusiokäytän - sekä huvikseni että maailman pelastaakseni...

kun osakekurssit lasketellu vauhdilla ja laskennallista tappioo tullu jo yli 200.000e. No toivottavasti se tästä korjaantuu...

Sitä ei vain ole verotuksellisesti "realisoitu" eli muutettu käteiseksi. Sama kun jos oot ostanu asunnon vaikkapa 300ke ja markkinan romahdettua sen arvo olisikin nyt vain 250ke. Eihän tämä mitään vaikuta niin kauan kun ei tarvitse sitä asuntoa myydä (tai käyttää velan vakuutena), mutta on sun omaisuutesi silti kutistunut.

Tuntuu köyhemmältä?

Realisoitunut on tappiota.



Mulla on aika paljon osakeomistusta, mutta ei ole tullut mieleenikään surra kurssilaskua, koska en ole myymässä (ostamassa kyllä, kun nyt on niin halpaa, että uskon pitkällä tähtäimellä ostamisen näillä hinnoilla kannattavan).



Ja voihan noilla laskevilla kursseilla tehdä rahaakin, jos on rohkeutta ja näkemystä (ja halua spekulatiiviseen kauppaan).

Tappioissa pätee ihan sama kuin nousuissakin, eli ettei kotiuttamaton pääoma ole voittoa. Noususuhdanteessa jokainen asunnon omistaja voi hymistellä, miten on rikastunut vaikkei koskaan kykene paalua vetämään tilille, koska jossainhan sitä pitää ihmisen asua.



Mielestäni rikkaus ei määrity sen mukaan paljonko varallisuutta on, vaan sen mukaan, mikä ihmisen vapausaste on. Myös perittyyn vanhaan rahaan voi liittyä todella suurta huolta ja tragediaakin, etenkin jos omistuksiin liittyy historiaa ja omistuksia joutuu pakon edessä realisoimaan. Esim. jos oma suku on vierittänyt kiviä tietyiltä pelloilta keskeiajalta saakka ja sinä olet se, joka päättää vetää pellot pakettiin ja antaa muiden rakentaa pelloille omakotitaloja.

seksitöntä! Mies tekee töitä niin pirusti, ettei enää puuhailu kiinnosta. Rahaa kyllä on, kun on huippupalkka, eikä pulaa mistään. Pitää varmaan alkaa ostaa seksiä itelleni. Hehe, ei oikeesti paljoa naurata. Eli älä ole kateellinen. Raha helpottaa, mutta ei se oikeasti onnelliseksi tee.

Siinä tuli nähtyä, mitä on oikeasti rikas. Se on minun nykyisen mittapuuni mukaan ihminen, jonka koko perhe ja välitön lähisukukin elää täysin huolettomasti omaisuuden tuotoilla. Pari seuraavaakin polvea.



Perheen varallisuuden - tai yhteiskunnallisen toiminnan tai hyväntekeväisyyden - parissa tehdään töitä, koska niin on tehty aina, seitsemissä kymmenissä aletaan hellittää sen verran, mitä terveys vaatii lepäämään.



Asunto on varallisuuteen verrattuna kohtuullinen, mutta silti valtavan kokoinen suomalaisessa katsannossa, antiikkia ja taidetta.



Silti: ajellaan pienellä jokamiesluokan henkilöautolla, ei yhtään ylimääräistä henkilökuntaa, ei juuri turhaa matkailua, tavallinen hyvin tehty kotiruoka maistuu parhaiten. Tauluja kyllä saatetaan ostella kuin postikortteja. Tai tehdä sadan tonnin lahjoitus sairaalalle.



Toisen tyylin olen nähnyt venäläisten ystävieni elämässä. Saattavat kutsua Lontooseen viikonlopuksia kanssaan. Kaikki sviitit viiden tähden hotellissa maksetaan, turvamiesten kuskaamilla mersuilla liikutaan. Bisneksessä siirreltävät rahamäärät ovat järkyttäviä.



Hyvin tienaava, hiljattain vaurastunut keskiluokka ei ole rikkaita. Se on iha kokonaa oma, Suomessa erittäin piei ihmisluokkansa. Itse olen ollut koskaan korkeintaan pikkuvarakas. Mistään ei puutetta, rahaa ei varsinaisesti tarvitse laskea normaalielämässä.

13 on ilmeisesti ollut "sen vähän aikaa" jonkun rikkaan ukon panopuuna, kunnes dumpattu pihalle, kun ko. rikas on halunnut vaihtaa uuteen leluun?

Täällä sen näistä kommenteista aina muistaa.



Ymmärrän, että tietynlaiselle ihmiselle se on käsittämätöntä, mutta ihmisten välillä on muunlaisiakin suhteita kuin hyötyyn tai seksiin perustuvia.



Ihmeellistä? Joo.

13:a asialliseen viestiin... Voi luoja.