Kurkiaura lähti.. Mielen valtasi haikeus..
Onkohan kukaan yhtä herkkis kuin minä? Esimerkkejä:
Oltiin lapsen kanssa puolukassa äsken ja ylitsemme lensi kurkiaura, katseltiin lapsen kanssa sitä ja jouduin vaivihkaa pyyhkimään silmäkulmia kun tuli jotenkin kamala haikeus, kun katseli loittonevaa kurkiauraa.. Lapsi selitteli järkevästi että nyt" linnut muuttavat talveksi etelään ja tulevat sitten keväällä.." Minä vaan että, "niin.." ja pyyhin silmiä..
Itken joulu-kevätjuhlissa (salaa..)
En raaski heittää pois lasten pieniä vaatteita.. jne.
Löytyykö muita herkkiksiä?
Kommentit (21)
Mulla kuuluu "juutuubista" veskun Lapin kesä taustalla!! ap
Mulla kuuluu "juutuubista" veskun Lapin kesä taustalla!! ap
Itkeä tirauttelen milloin mistäkin. Vanhin lapseni on selvästi perinyt tämän minun herkkyyden, miettii asioita ja itku tulee herkästi (sentään jo 12-v.).
Kohta on lumiaurat täällä!
(Juu, luulen olevani vitsikäs.)
Ajattelin jo lapsena kaikkea syvällisesti, ja itku ei ollut mitään "lastenjuttuja" joiksi ne aina luultiin ja käskettiin olla itkemättä... Tänäkin kesänä esim. purskahdin hillittömään itkuun kun ajoin autolla, ja ilma oli mielettömän kaunis. Ajattelin, että tämä kaikki jatkuu, kun minä kuolen, ja en ole tätä näkemässä. Tuntuu et reakoin miltei kaikkin luonnonjuttuihin samoin.
Ajattelin jo lapsena kaikkea syvällisesti, ja itku ei ollut mitään "lastenjuttuja" joiksi ne aina luultiin ja käskettiin olla itkemättä... Tänäkin kesänä esim. purskahdin hillittömään itkuun kun ajoin autolla, ja ilma oli mielettömän kaunis. Ajattelin, että tämä kaikki jatkuu, kun minä kuolen, ja en ole tätä näkemässä. Tuntuu et reakoin miltei kaikkin luonnonjuttuihin samoin.
Tänä kesänä ajoin mökille yksikseni ja oli kaunis tyyni kesäilta ja pysäytin auton yhdelle levikkeelle ja katselin sitä maisemaa ja itsellekin tuli mieleen että tuo maisema jää vaikka ihminen lähtee! Olen myös ollut kova tyttö itkemään jo lapsesta, vaikkei olisi ollut mitään hättä, mutta kun elää kaikilla aisteilla se vetää välillä herkäksi. ap
Putin siihen kurkiauran kärkeen mensossa kauas etelään niin tulee jo hymynpoikanen?
Putin siihen kurkiauran kärkeen mensossa kauas etelään niin tulee jo hymynpoikanen?
enkä kuvittele..ap
kun muuttolinnut lähtevät etelään. Mistähän moinen johtunee? Itse kuitenkin pidän syksystä ja muistakin vuodenajoista:) Kaukokaipuu kenties?
Juuri tänään itkin kun yhtäkkiä taivaan täytti muuttolintuparvi, joka valmistautui lähtöön organisoitumalla auraksi ja huuteli viimeisiä mukaan.
nähdessäni. Eräs kerta on jäänyt erityisesti mieleen; oltiin mökillä sieniä etsimässä, oli utuinen syyspäivä. Joutsenet lähtivät järveltä lentoon isompana parvena. Aloin kyynelehtiä ja olo oli todella kauan sen jälkeen kauhean surullinen, ihan kuin joku rakas olisi kuollut!
Joo ja saatan itkeä vaikka piirroselokuvassa olevalle herkälle kohdalle. Aina yleensä vauvan syntymän nähdessäni (telkasta jos tulee, siis) alan itkeä. Samaten raskausuutisista alan kyynelehtiä.
Nää vauvajutut ovat tulleet omien lasten myötä vasta, muutoin olen kyllä ollut tosi herkkä aina (mm. liikuttavat leffat itkettävät kauheasti, samaten ikävät eläinten kohtalot...).
Jättivät Suomen, jossa alkaa pimeys ja kylmyys, joka kestää monta kuukautta. Ja pian alkavat joulun pakkosyötöt joka tuutista...
Kohta on lumiaurat täällä!
(Juu, luulen olevani vitsikäs.)
enkä ole ainoa.
Mietin muuten siellä metsässä, että mikä siinä kurkiaurassa niin tunteelliseksi vetää, yritin järkeillä, että vau, osaavat tehdä hienon auran ja lähteä oijkeaan suuntaan, mutta ei. Jokin siinä siinä niiden lentäessä ja töräytellessään viimeisiä huutoja saa ihon kananlihalle ja kyyneleet silmiin..
ap
kevätjuhlat ja ristiäiset ei mua itketä mutta kurkiaura saa kyyneleet silmiin... vähän hassu olen kai
Tulee mieleen opiskeluajat ennen nuorena. Elokuun lopussa lähdettiin Lapista yhtä matkaa etelään.
Silloin valtasi haikeus, kun ne samat (?) kurjet jatkoivat matkaa vielä Suomenlahden yli, minä jäin tälle rannalle.
Nyt menevät etelään vain kurjet, minä jään tänne niitä lumiauroja odottelemaan.
tulipa tuosta kurkiaurasta heti mieleen laulu Lapin kesä, niin totta