Mulle on tullut epämääräisen ikävä tunne,

enemmän kuin muualla Euroopassa, USAsta puhumattakaan. Ja toisaalta: vaikka lapsi olisi hoidossa 8 h viitenä päivänä viikossa, hän on silti viikon 168 tunnista 128 tuntia eli 76 % kotona. Jotain suhtellisuudentajua kehiin.

Lapsi kuitenkin nukkuu tästä 128 tunnista ainakin sen 70 tuntia/viikko. Eli tiedostavassa tilassa kotona onkin enää vain päälle 30% ajastaan...

että ainakin useimmista 70-luvun lapsista on tullut ihan täyspäistä sakkia? Myös niistä, jotka on viety äitiysloman loppuessa hoitoon. Siis kolmen kuukauden ikäisinä?



Eikö sen pitäisi olla ihan mahdotonta? Kun eihän meitä ole rakastettu yhtään?

että ainakin useimmista 70-luvun lapsista on tullut ihan täyspäistä sakkia? Myös niistä, jotka on viety äitiysloman loppuessa hoitoon. Siis kolmen kuukauden ikäisinä? Eikö sen pitäisi olla ihan mahdotonta? Kun eihän meitä ole rakastettu yhtään?

On mt-ongelmaa jos jonkinlaista, riippuvaisuuksia vinot pinot...

Olet todellakin ehkä ollut liikaa kotona ja elänyt tynnyrissä.

Jos lapsi on päivähoidossa, niin automaattisestiko näillä lapsilla ei ole rakastavia vanhempia, ovat viikonloput/lomat mummolassa ja vanhempana pyörivät sitten yömyöhään ostarilla?

Ole onnelilnen siellä omassa pikku maailmassasi ja siitä että sinulla on mahdolilsta olla kotona lasten kanssa. Luulen, että et kestäisi tätä meidän muiden maailmaa ja voiko silloin noinkin herkkä ja tietämätön ihminen olla lapsilleen rakastava?

Tuntuu siltä, että jotkut hankkivat lapsia vain koska niin on tapana tehdä mutta eivät oikeastaan välitä lapsistaan laisinkaan. Suhde niihin on kuin johonkin kesäkissaan. Ja ne lykätään heti päivähoitoon ja ovat siellä pitkiä päiviä ja viikonloppuisin lapset kiertävät mummoloita ja sukulaisia. Luulen, että nämä ovat niitä samoja lapsia, joita meilläkin päin kiertelee kaupungilla ja ostareilla vielä puolen yön aikoihin ja osalla kaljapullo jo kourassa. Ja alakouluikäisinä jo.

että monetkaan vanhemmat eivät taida kauheasti rakastaan lapsiaan.

Vieras ihminen ei koskaan hoida lastasi niin hyvin kuin sinä itse sen tekisit. Mutta etpä taida halutakaan lapsellesi niin hyvää hoitoa.

kuka tahansa pysty hoitamaan lasta yhtä hyvin (rakkaudettomasti) tai jopa paremmin?

nykyajan aikuisista mt-ongelmaisista kaikki ovat olleet pienenä päivähoidossa.

Eihän vaan ole mikkoska?

Mutta ollaanko me ihan täyspäisiä?

että ainakin useimmista 70-luvun lapsista on tullut ihan täyspäistä sakkia? Myös niistä, jotka on viety äitiysloman loppuessa hoitoon. Siis kolmen kuukauden ikäisinä? Eikö sen pitäisi olla ihan mahdotonta? Kun eihän meitä ole rakastettu yhtään?

On mt-ongelmaa jos jonkinlaista, riippuvaisuuksia vinot pinot...

Oma suhteeni ainakin melko etäinen (s. -75). Mutta olenko siitä kärsinyt? En osaa sanoa, omasta mielestäni en pahemmin.

kyllä yhteiskunnan pitäisi maksaa kaikki!

Siis kaikki äidit ja isätkin kotiin.

Millähän tämkin yhteiskunta pyörisi ja niille pikkupilteille ruokaa saataisiin. Huoh, tätä tyhmien määrää. Ai niin, eihän ne kouluakaan tai terveydenhoitoa tarvitse, kun niillä vaan on rakastava mamma kotona, joka viljelee itse ja ukko metsästää...

Sisareni on vapaaehtoislapseton juuri siitä syystä, että hän tietää, ettei lasta jaksisi,vaikkei hän mikään lastenvihaaja olekaan (hän eimerkiksi pitää kyllä minun jälkikasvustani).

Asenteet sisartani kohtaan ovat aika usein todella kummallisia. Häntä on mm. haukuttu persoonallisuushäiriöiseksi, itsekkääksi, mahoksi lehmäksi ja vaikka miksi. Sekä päin naamaa että selän takana. Nämä paheksujat ovat meidän sukulaisiamme, siskon miehen sukulaisia, työkavereita ja ihmisiä, joita sisareni luulee ysävikseen.

Aika monen asenne tuntuu olevan se, että lapsia on tehtävä, halusi niitä sitten tai ei. Ja kuulemma se, ettei lapsista pidä tai kestä niiden metelöintiä, ei ole mikään syy jättää lapset tekemättä. Kun onhan se kaikkien velvollisuus

Itselläni on kaksi lasta ja rakastan heitä enemmän kuin elämää, mutta ymmärrän silti sisartani. Ei kaikkien tarvi niitä lapsia tehdä ja toisinaan on pelkästään järkevää pysyä lapsetomana.

"

Tuntuu siltä, että jotkut hankkivat lapsia vain koska niin on tapana tehdä mutta eivät oikeastaan välitä lapsistaan laisinkaan. Suhde niihin on kuin johonkin kesäkissaan. Ja ne lykätään heti päivähoitoon ja ovat siellä pitkiä päiviä ja viikonloppuisin lapset kiertävät mummoloita ja sukulaisia. Luulen, että nämä ovat niitä samoja lapsia, joita meilläkin päin kiertelee kaupungilla ja ostareilla vielä puolen yön aikoihin ja osalla kaljapullo jo kourassa. Ja alakouluikäisinä jo.

"

Ja ne lykätään heti päivähoitoon ja ovat siellä pitkiä päiviä ja viikonloppuisin lapset kiertävät mummoloita ja sukulaisia.

Minä en tiedä ainuttakaan perhettä jossa lapset ovat päivähoidon lisäksi "kiertämässä mummoloita ja sukulaisia". Omassa tuttavapiirissäni on erittäin harvinaista, että lapsilla olisi mitään viikonloppupaikkaa jota voisi kiertää. Päinvastoin, perheet ovat erittäin tiiviisti yhdessä muulloin kuin päivähoidon aikana.

Jopa toivoisin että useammalla olisi noita muitakin hoitopaikkoja ja läheiset suhteen sukulaisiin, mutta niin ei ole.

monille lapsi on rasite ja sellainen rakkaudella hoitaminen hukkuu arjen kiireisiin ja stressiin ja kaikkiin "omiin ongelmiin".



Itselläni on hieman tällainen tilanne. En jaksa olla kovin pitkiä aikoja lapsen kanssa niin, että olisi koko ajan iloinen ja keksisin kivaa puuhaa. En jaksa tai ole kiinnostunut leikkimisestä, puistoista tms. Hermostun sisäisesti helposti.



Jos minulla on muita ongelmia koen lapsen jollain tapaa vaivaksi, vaikka minun pitäisi pitää häntä minun "voimavaranani" ja elämän valona.



Silti vaikka omat tunteeni ovat nämä, on lapsella kaikki hyvin. Saa kaiken mitä tarvitsee ja on iloinen tyttö! Ne muutamat tunnit arkisin kun kotona olemme sujuvat usein oikein hienosti. Monet eivät tunnu jaksavan edes niitä iltatunteja hoito - nukkumaanmeno.



Lisäksi itse ehdottomasti tarvitsen aina sen tiedon kun on seuraava täysin vapaa ilta, jota voin ajatella silloin jos tuntuu ettei jaksa.

enemmän kuin muualla Euroopassa, USAsta puhumattakaan.



Ja toisaalta: vaikka lapsi olisi hoidossa 8 h viitenä päivänä viikossa, hän on silti viikon 168 tunnista 128 tuntia eli 76 % kotona. Jotain suhtellisuudentajua kehiin.

monta sosiaalisista syistä hoitoon otettua lasta nähneenä voin sanoa, että kyllä siellä hoidossa on joskus parempi olla. Vaippa vaihdetaan säännöllisesti, ruoka tulee säännöllisesti ja se on kunnollista. Saa nukkua päiväunet.

Älytön tämä fraasi, että oma äiti olisi aina lapselleen se paras... Niin ei todellakaan ole.

Miksi tuollaiset ihmiset ylipäätään lisääntyvät? Ehkäisyjäkin on valittavaksi asti.

lapsi joka oli samassa vaipassa mikä oli edellispäivänä tarhassa iltapäivällä vaihdettu. Oli kotoa vaipat loppu! Siihen vaippaan ei olisi pisaraakaan kusta enää mahtunut enempää...



4

Minän myös kerron sinulle jotain sellaista, mitä ei kukaan ole vielä täällä sanonut: Aina ei ole vaihtoehtoja. Jos perhe haluaa elää ja saada laskunsa maksetuksi, niin silloin on mentävä töihin.

Meillä mies on yrittäjä ja näinä aikoina se ei ole helppoa ja tulot tipahtaneet rajusti. Minun palkallani eletän ja sossun tukiin eikä muihinkaan tukiin olla oikeutettuja juuri tuon yrittäjyyden vuoksi. Jos nyt osoittaisin rakkauttani lapsiani kohtaan ja jäisin kotiin, niin millähän me maksettaisiin lainat, opintolainat ja kaikki muut menot?

Toisekseen olen lukenut itselleni hyvän ammatin ja nautin työstäni. Minusta on kiva käydä töissä ja käyttää ammattitaitoani.

että monetkaan vanhemmat eivät taida kauheasti rakastaan lapsiaan. Etenkin tällainen vaikutelma tulee näissä päivähoitokeskusteluissa kun niin moni on innokas viemään lapsensa vieraan hoitoon. Vieras ihminen ei koskaan hoida lastasi niin hyvin kuin sinä itse sen tekisit. Mutta etpä taida halutakaan lapsellesi niin hyvää hoitoa.

kysytkö ihan tosissasi?

Miksi tuollaiset ihmiset ylipäätään lisääntyvät? Ehkäisyjäkin on valittavaksi asti.

Tuntuu siltä, että jotkut hankkivat lapsia vain koska niin on tapana tehdä mutta eivät oikeastaan välitä lapsistaan laisinkaan. Suhde niihin on kuin johonkin kesäkissaan. Ja ne lykätään heti päivähoitoon ja ovat siellä pitkiä päiviä ja viikonloppuisin lapset kiertävät mummoloita ja sukulaisia. Luulen, että nämä ovat niitä samoja lapsia, joita meilläkin päin kiertelee kaupungilla ja ostareilla vielä puolen yön aikoihin ja osalla kaljapullo jo kourassa. Ja alakouluikäisinä jo.

Tuntuu siltä, että jotkut hankkivat lapsia vain koska niin on tapana tehdä mutta eivät oikeastaan välitä lapsistaan laisinkaan. Suhde niihin on kuin johonkin kesäkissaan. Ja ne lykätään heti päivähoitoon ja ovat siellä pitkiä päiviä ja viikonloppuisin lapset kiertävät mummoloita ja sukulaisia. Luulen, että nämä ovat niitä samoja lapsia, joita meilläkin päin kiertelee kaupungilla ja ostareilla vielä puolen yön aikoihin ja osalla kaljapullo jo kourassa. Ja alakouluikäisinä jo.

hoitoon, eivät ikinä ole lomiansa muualla viettäneet. Päinvastoin meidän lomat menee tiiviisti yhdessä, kuten koko muukin vapaa-aika.