Ikäisekseen "väärän" kokoiset lapset

Yleensähän se toimii.



Meillä on erittäin pieni poika ja asia on varsin tuttu. Päiväkodissakin pitää säännöllisesti muistuttaa että lapsemme on 5 v ja häneltä on vaadittava 5 v:n käytöstä, vaikka on pienempi kuin ryhmän muut 3-5-vuotiaat. Kyseessä siis sisarusryhmä. Vain 2-vuotiaat ovat pienempiä kuin meidän 5 v. (Nuo 3-vuotiaat ovat kylläkin mielestäni tosi pitkiä ikäisekseen.)



Ikään törmää aina silloin tällöin. Vieraat ihmiset tulevat sitä kyselemään kun pojalla on taitoja, jotka eivät sovi ihmisten ajatuksiin hänen iästään. Monet asiat hän on oppinut tavanomaiseen aikaan, monet jopa varhain. Esim. oppi kävelemään 8-9kk iässä ja lukemaan heti 4 v täytettyään.



Inhottavin tilanne kävi eräänä kesänä varahoitopaikassa. Poika oli 3 v ja siis aivan normaalisti kehittynyt. Hoitopäivän aikana pojalle oli kiskaistu vaipat jalkaan ja häntä oli syötetty. Vaatteet olivat vaihtuneet 11 kk ikäsien vauvan kanssa. Oli jokseenkin kummallinen kokemus aralle pojalle, joka kyllä oli sanonut varovasti että ei käytä vaippoja, osaa syödä itse ja että vaatteet ovat väärät. (Esitiedot oli annettu ja vielä tiivistetysti repussa mukanakin.) Itse tyydyimme vain huomauttamaan asiasta että jatkossa voisi toimia toisin. Vakituinen hoitajamme hoiti sitten tiukemman kommentoinnin (oli aivan järkyttynyt asiasta).

on törmätty monen monta kertaa tuohon koon (toisinsanoen pienuuden) päivittelyyn ihan vaikka kauppajonossa! Esim. nyt ekalla oleva poika on hoikka, ja lyhyt ikäisekseen, monet päivittelee kun jutut kuitenkin paljastaa olevan jo vanhempi.

Toisaalta, siinä oli monesti mummoilla ihmetteleminen, kun tämä samainen pikkupoika luki jo 4v joka puolelta tekstejä :D Luulivat tietysti vielä nuoremmaksi kuin 4v kokonsa takia.



Toinenkin poika on pieni ikäisekseen, ja monta kertaa esim. kaupassa, puistossa, junassa ym. ihmiset ääneen päivittelee kokoa, mikä on tosi kurjaa :( Kyllähän yli 3v, jopa 2v ymmärtää, koska heille on tärkeää "olla jo iso". Ei ole kiva kuunnella päivittelyä, varsinkin ekalaisella ottaa todellakin jo tunnon päälle, kun päivitellään, ja oikeasti on monta kertaa kuultu "kamala kun on pieni"!

En käsitä mitä kamalaa siinä on?? Olisiko lapsi automaattisesti parempi, jos olisi 10cm pidempi? Minusta meidän lapset on ihania, kohteliaita, tosi eteviä monessa asiassa, eikä pienuus ole ongelma, kuin muille.



Tyttö on tietysti meillä porukan pienin, tytöllä se ei sinällään ole niin ihmeellista, jos on siro ja hento, mutta kyllä olen sen sata kertaa jo ehtinyt kuunnella sitä kauhistelua, kuinka pieni tyttö on ikäisekseen. Siinä sitä onkin muoreilla kaupassa ihmetteleminen, kun tyttö puhuu kuin papupata, monen sanan lauseita ihan täyttä päätä. Ässät ja ärrät tulee ihan täysillä, ja ikää on neidillä himppua vaille 2v. 80cm vaatteet on ihan sopivia, ja osa reilujakin..että monen 1v on samaa kokoa.

Kun vaan aikuiset ihmiset joskus miettisivät mitä suustaan päästävät..



Vaikka toisaalta, olen itse kuullut mitä uskomattomimpia kommentteja koostani, vielä nykyäänkin. Ja ihan koulutettujen ja "muka sivistyneemmän" väen suusta.

Mietin joskus, että onko minulla sitten oikeus kauhistella vaikkapa heidän leveää takamustaan? Sillekkin voi sentään jotain, mutta pituudelleni en mahda mitään, samoin kuin lapsenikaan.



Huh. Tulipahan purkauduttua. Joskus vaan olen mennyt täysin sanattomaksi hämmennyksestä, siitä, millaisin sanoin, ja miten suoraan ihmiset pienuutta voi arvostella. Miksi se on hyväksyttävää käyttää loukkavaa kieltä tämän asian suhteen?

Meidän 1v.5 kk vaatekoko on nyt 74 cm...

Meillä on kaikki lapset aina olleet ikäluokkansa pienimpiä, mutta muuten kehityksessä ihan tasoisisaan, joissain asioissa edellä.



Monesti on kuitenkin tullut sellainen kuva, että monien mielestä ovat jotenkin kehityksessä jäljessä, kun ovat niin pieni kokoisia (kuitenkin ihan normaalin rajoissa).



Surullista, että sitä kokoa päivitellään myös lasten kuullen, ei tee hyvää lapsen itsetunnolle :(

itselläni on isokokoinen 5-vuotias ja tuntuu että häneltä automaattisesti odotetaan vähintään 6-vuotiaan käytöstä...

Tosin meillä on niin päin että 1v8kk ikänen tyttö on vasta 74 cm pitkä ja painaa vain n. 9 kiloa, joten häntä pidetään ihan "vauvana"...kunnes neiti sitten puhuu 2-3 sanan lauseita ja hyppii tasajalkaa, kiipeää joka paikkaan jne;)



Noin päin tuo "väärä" koko ei siis niin "haittaa" vaan aiheuttaa paremminkin vain hilpeyttä, mutta ymmärrän hyvin sen kuinka suututtaa kun lasta pidetään vanhempana kuin mitä hän onkaan ja pidetään suurinpiirtein kehitysviivästeisenä kun ei osaa vielä sitä tai tätä:(

itselläni on isokokoinen 5-vuotias ja tuntuu että häneltä automaattisesti odotetaan vähintään 6-vuotiaan käytöstä...

Tuota minä pelkään myös... toivottavasti lapsen kasvu vähän tasoittuisi niin ei tulisi tuota ongelmaa. Mitä se tekee lapsen itsetunnollekaan kun oletetaan osaavan asioita, joita ei oikeasti edes voisi vielä osata.

ap

hänelle valitettavasti puhutaan kuin 6-luokkalaiselle, vaikka tyttö on vasta kakkosella. Todella ikävää, mutta toisaalta inhimillinen erehdys kun tyttö on 150 cm.

kirjaa (sori en muista tarkemmin nimeä tms.)



Siitä jäi mieleen tarina amerikkalaisesta ongelmalapsesta jolla meni kaikkialla ja koko ajan huonosti. Viimein joku oli tarttunut asiaan ja todennut, että kyse oli niinkin simppelistä asiasta, että poika oli ikäisekseen isokokoinen. Ts. ympäristö juuri oletti, että osaa jotain tiettyjä juttuja ja kun ei osannut, niin siitä sitten seurasi mutkistuva ongelmavyyhti.



Tarina palasi mieleeni, kun totesin, että mulla esikoinenkin on pitkä heppu. Nyt 5 v luuli joku että on 8 v...



Tää löpinä nyt vaan taisi vain sivuta aloitusta.

2 vuotiaaksi, kun on niin pienikokoinen. Harmittaa välillä pojan puolesta.

ikäisekseen.



Harva sen kerta 4-vuotiaalata kysyttiin, etä osaatko jo lukea, osaatko jo kirjoittaa, tunnetko kelloa jne.



Sitten minun piti aina huomauttaa, että on vasta 4 vuotias ja menee vasta kahden vuoden päästä kouluun. Seuraavaksi alkaa sitten ne päivittelyt, että ompa pitkä!



Minusta se on oikeastaan ihan sama, että onko pitkä vai lyhyt, niin se on ajattelematonta huomautella kovaan ääneen lapsen kuullen. Meillä ainakin lapsi on ihan nolona kun joku huomauttelee pituudesta.



Tyttö on vanhin ja on ollut kaikista pisin näistä kolmesta (siis aina tietyn ikäisenä). Sehän vasta kauheaa on kun tyttö on pitkä. Surkutellaan jo 9-vuotiaan tulevaisuutta kun on nyt pitkä ja mitenhän pitkä sitä sitten tulee.

Itse olen 174 cm ja joku on joskus sanonut, että toivottavasti ei kasva yhtään pidemmäksi kuin sinä olet...

käyttää 74cm vaatteita. Hyvä vaan että on potra poika! =)

"Tädit" (vieraat sellaiset) tulevat sitten ihmettelemään että onpas teidän tyttö pienikokoinen 2-3v ikäiseksi ja miten ei edes vielä puhu. Olin pitkään ??? ja kerroin aina vaan että tyttö on kyllä vasta xx kk. Selvisihän sekin sitten kun kerran vieras ihmettelijä sanoi vastaukseni jälkeen että "ai kun minä luulin että hän on jo paljon vanhempi kun hiukset ovat niin paksut ja pitkät ja kun hän käveleekin jo ihan kuin vanhempi lapsi".



Niinpä niin. Kampaajalla käytiin tytön kanssa ensimmäisen kerran nipsaisemassa hiuksia pois silmiltä kun tyttö oli 5kk ja nyt niissä on jo kampaus. Kävelemään (ilman tukea) tyttö oppi 8kk iässä.

on se, etä löytää niille sopivia vaatteita, ei niinkään se että niitä pidetään nuoempina kuin mitä oikeasti ovat!



Ärsyttää metsästää esimä tuolle kohta 2-vuotiaalle vaatteita kun kaikki 74-senttiset tuntuu olevan vielä tyyliin plyysinen kokohaalari tai muuten ihan älyttömän "vauvamaisia":(



Samoin ärsytää se, että kaikissa housuissa on tuossa kokoluokassa tavallisesti näppärit haarassa!! Meillä kun tuo pikkuneiti kiskoo sitten nuo haaranäppärit kätevästi auki kymmeniä ja kymmeniä kertoja päivässä:(



Ja kun lapset kasvavat niin tuo "vaateongelma" ei kun suurenee, sillä meillä on vielä yläasteella mennyt lapsille 140-senttiset vaatteet ja niissä kun on sitten vielä jotain Nalle Puhia tms kuvina niin eipä enää seiskaluokkalaista neitiä hirveesti kiinnosta:(



No mutta silti olen sitä mieltä että suuresta koosta on enemmän haittaa kuin liian pienestä:)



t. #5

Surullista, että sitä kokoa päivitellään myös lasten kuullen, ei tee hyvää lapsen itsetunnolle :(

Minun tyttö on kanssa kirppu, niinkuin minäkin olin pienenä (ekaluokkalaisena olin 113cm, syntyessänikin vain 47cm ja alakäyrillä on menty aina) kuten lapseni. Ihmiset tosiaankin yllättyy ja pelästyy, kun minun tytär kiipeää vaikkapa liukumäkeen, luulevat että on 1v vaikka on 2v.

Mun itsetunto on pienestä koostani huolimatta ollut aina hyvä, vaikka jotkut ovat sitä päivitelleet. Minun äiti keksi sanoa aina, että sehän on vaan hyvä asia olla pieni, kun sitten mahtuu helposti joka paikkaan, pienistäkin koloista menemään. Ja että olen pieni ja siro ja se on kaunista ja ihanaa hänestä, että just tämmösen lapsen hän on aina halunnutkin. Niin en tuntenut itseäni mitenkään erilaiseksi.

Toisaalta, ikävästi päivittelijältä voi kysyä vaikka että miksi sulla on noin iso nenä, ominaisuuksistahan tässäkin on vaan kyse. Voisi mennä hiljaiseksi.

Ensimmäisiä kertoja harmitti, kun oltiin jossain kuvauksessa ja kuvaaja kyseli pitkään, että "mikä sun nimi on?" ja lapsi seisoi tuppisuuna. Lopulta kysyi multa närkästyneenä, että "mikä sillä on, kun ei vastaa mitään, ihan yksinkertaiseen kysymykseen, eikö tuon ikäisen pitäisi jo ihan kunnolla puhua?!". Silloin piti ärähtää, että sori nyt vaan, mutta lapsi on 10kk, eikä todellakaan puhu! Kuvaaja nolona sopersi, että luuli yli 2-vuotiaaksi...



Lapsen ollessa 2v kyseltiin aina, että joko kohta menee eskariin.

Nyt 3-vuotiaana on kyselty, kuinka koulussa menee... Heh, eihän sitä aina voi toisen ikää arvata, mutta jotenkin naurettavaa silti. Ja oletetaan, että "kyllä nyt ton ikäisen pitäisi osata jo odottaa" ja ollaan niin kiukkuisia, kun ei osaakaan. Ihmekös, jos ikää on 3v vähemmän, kuin mitä odotetaan olevan...



Ei sillä, ihan taitava on, mutta hermoissa on vähän parantamisen varaa... ;)

vaatteista menee just se 74cm päälle. Ostan tytölle vaatteet DPAM:in nettikaupasta, samoin Vertbaudetilla on napeilla säädettäviä vyötärönauhoja housuissa ilman neppareita haaruksissa (huomasin että osoitteella vertbaudet.com saan suomen elloksen sivut, eli tuoltako niitä löytyisi myös?) Vinkkinä vaan jos on hankalaa löytää "ison" tytön pieniä vaatteita.

mutta vaikeampaa on, kun poika on kuin pikkukirppu.



Tietty jotain plussia on, kun junassa konnari olettaa automaattisesti "vauvaksi", eikä edes kysy ikää, mutta pojalle ikävämmät koosta koituvat haitat konkretisoituvat kaveripiirissä.



Kouluiässä kaikissa joukkuepeleissä jää automaattisesti toisten jalkoihin ja heilahtaa helposti nurin kun kolmanneksen isompi(normikokoinen) luokkatoveri törmää. Pojilla erityisesti tuo fyysisyys leikeissä ja peleissä on olennaisempaa.



Toisaalta onneksi poika sitten "kompetisoi" muualla; meillä esim. on taiteellisesti lahjakas ja saa "arvonantoa" sitä kautta.

kommentoimaan? Mietin vain, koska minun lapsiani hyvin, hyvin harvoin jututtaa kukaan muu kuin lähipiirin ihminen, tuskin koskaan kukaan uppo-outo joka ei ole iästä selvillä. Ja oudot taas eivät kouluja tai kellonaikoja kysele.

kommentoimaan? Mietin vain, koska minun lapsiani hyvin, hyvin harvoin jututtaa kukaan muu kuin lähipiirin ihminen, tuskin koskaan kukaan uppo-outo joka ei ole iästä selvillä. Ja oudot taas eivät kouluja tai kellonaikoja kysele.

Esim. kirjastoreissuilla mummo- ja pappaikäiset tulee juttelemaan ja perhekahviloissa ja puistoissa tulee jutusteltua.