Kerhosta asiaa

Hyvä et on sit kumminkin kiva mennä kotiin kun siellä on ne omat jutut ja veli.

Ehtii sinne myöhemminkin.

et on kyllä kavereita. Mut varmaan niin että täällä ollaan virikehoidon puolella jos joku hoitaa "vaan kotona" ja jos lykkää tarhaan niin aijai..

Minä ja itseäni kuusi vuotta nuorempi pikkuveljeni olemme olleet koko lapsuutemme äidin hoidossa kotona. Minulla oli kyllä kavereita samassa talossa ja taloyhtiössä, ja parin kaverini kanssa käytiin lähellä olevassa kerhossa (muistaakseni) kerran viikossa arviolta 4-vuotiaasta saakka. Esikouluun menin sitten kuusivuotiaana.



Minusta on ollut IHANAA kun olen saanut olla lapsi ja kotona. Oikeasti. Lämmöllä muistelen lapsuuttani joka oli turvallinen, kiireetön ja pullantuoksuinen :) Jos vain mahdollista, haluan ehdottomasti tarjota samaa omalle lapselleni! Pidä vaan pääsi ap, älä anna ympäristön paineiden sanella miten teidän perheen tulee toimia. Sulla on arvot kohdillaan, nauttikaa lasten kanssa ihanasta rauhallisesta kotielämästä, se on kullan arvoista!!!! :)

Tykkäisikö lapsesi käydä kerhossa? Nyt kirjoitat vain omasta näkökulmastasi, entäs lapsen tahto? Eihän sitä lasta ole mikään pakko väkisin kerhoon raahata jos ei siellä viihdy, mutta entä jos viihtyykin? Meillä ainakin lapset on aina tykänneet käydä kerhossa, ja tykänneet siitä, kun on joku oma juttu, joku isojen juttu...

5 kommentista.Itekin oon ollu kotihoidossa ja myös pulla tuoksui:) Tuntuu vaan siltä että kun nyt itekin olen hoitovapaalla pienemmän sisaruksen takia vois kolmeveekin olla,kun kuitenki liikutaan ihmisten ilmoilla eikä linnottauduta kotiin. Esikoinen aloitti kerhon vähän päälle neljäveenä ja ihan kelpo eskari on tuosta kasvanu. Tämäkin sitten aikanaan mut vielä tuntuis hyvältä lykätä alotusta. Oot oikeassa 5 siinä ettei kannata aaatella mitä ympäristö sanoo tai vähän kohauttelee kulmiaan. Omahan on päätöksemme. Mieskin sanoo että annetaan pojan vielä kasvaa kotona.

käytiin tutustumassa kerhoon eikä poika ollut oikein innokas. Istui vieressä vain ja sano kaikkeen ei kun yritin että tehtäiskö sitä tai tätä.. Uskon kyllä et tykkää sit kun pääsee touhuun kiinni. Mut ajattelin et olisko kamala jos sen alottais vasta lähemmäs neljävuotiaana.

kerho oli 2h kerrallaan ja 1krt /vko.



joka kerta kun heidät vein jäivät itkemään. Eroaminen oli haikeaa.. Mutta kun hain heidät, silmät kirkkaina selittivät mitä olivat siellä puuhailleet. Ihan selvästi tykkäsivät kerhosta, eroaminen vaan oli se haikea paikka. Jatkettiin siis kerhoilua. Koko syksyn itkien jäivät ja iloisin mielin olivat haettaessa (eivät itkeneet muuten kun erotessa). Joulun jälkeen helpotti. Jäivät jo reippaasti..



Kesällä pistin heidät kesäkerhoon 3päivää oli kesäerhoa jokaisena päivänä 6h. Jäivät reippaasti ja tykkäsivät. Hieman oli päivä uuvuttanut.



Nyt sykysllä kesätauon jälkeen kerho muuttui että on 2x viikossa ja kestää 3.5h ja eivät jää itkemään mutta kuulema itkeskelevät välillä sielä kerhossa.. Tykkäävät kuitenkin mm. askartelusta siellä..



Itse sanoisin että lapset ovat yksilöitä, minun lapseni ehkä herkempiä kuin muut? Jossain vaiheessa kuitenkin täytyy alkaa opettelemaan olemaan ilman äitiä. Minä haluan lapseni oppivan sitä jo nyt, eikä vasta eskarissa..