Kirkosta eroajat, mitä jos vapaa-ajattelijat saavat läpi tällaisen lain?

Täytyykö hautaan laskiessa sanoa aina jotain? Jospa oltaisiin joskus kaikki hiljaa. Minä pidän hiljaisuudesta. Mutta siis on ihan sama siunataanko vai ei, koska olen kuollut. Kastaahan mormoonitkin kuolleita esi-isiään mormooneiksi.

palveluksia, tai sitten ei. Kirkkoon kuulumattomat eivät halua osallistua seurakunnan ylläpitoon, joten mielestäni heitä ei tule ilman eri pyyntöä palvella.

juuri näin.

Se on sitten toinen asia, löytyykö jostakin se nimenomainen pyyntö/kielto kirjallisena tallesta. Olen ateisti ja mun kuoleman jälkeen on aivan sama kuka siellä haudan reunalla notkuu sukulaisiani lohduttelemassa. Mä olen kuollut silloin, joten ei mulle sillä ole enää siinä vaiheessa pätkänkään merkitystä. Ihan kiva vois olla, jos suku sais valita, mutta asian voi kirkko sitten ratkaista niin, että omaisille voitaisiin järjestää jokin muistotilaisuus sitten erikseen kirkolla, jos joku menisi kieltämään muuten papin siunaamiset hautaan. Eli käydään mätkäyttämässä se raato sinne kuoppaan ja sitten lapioidaan mullat päälle. Joskus sitten lähimmän viikonlopun aikana olisi ne muistelujuhlat. Siitä vaan, eli tuo lainmuutos ei ateistin elämään tai hänen surevan sukunsa elämään tuo mitään uutta ihmeellistä.

mitä välii jos joku käy sun haudalla puhumassa jotain joulupukkijuttuhja jos et usko joulupukkiin ja jos sulla ei ole mitään välii (=et ole ilmoittanut että et halua )ja olet kaiken lisäksi KUOLLUT (kuin kivi) ?



Ihan vähän kuulostaa niinkun hysteerisen sorttiselta ! IIIIK , Jeesus-juttuja , paetkaa !



EIks kannattais kohdistaa energia johonkin pikkuisen olennaisempaan asiaan ?

haluan että viimeiset tuhkani puristetaan pieneksi timantiksi. Toivottavasti palvelun tarjoajia on 50-60 vuoden päästä kilpailukykyisesti, jotta hinnat ovat sopivat.

köyhille, sairaille, työttömille, yksinäisille, syrjäytyneille, päihdeongelmaisille jne.

Kirkko kun ei tee riittävästi hyvää hädänalaisten parissa, niin tässä olisi oiva tapa paikata kirkon surkeutta.

Perikunta kiittää!

Itse ainakin halua tuhkata itseni ja haluan että viimeiset tuhkani puristetaan pieneksi timantiksi. Toivottavasti palvelun tarjoajia on 50-60 vuoden päästä kilpailukykyisesti, jotta hinnat ovat sopivat.

He pyrkivät toimituskeskustelussa saamaan selville, kenen toive on, että vainaja tulee siunatuksi hautaan. Keskustelussa on mahdollista puhua siitä, miksi vainaja oli eronnut kirkosta tai miksei hän ollut siihen koskaan liittynytkään. Sille ei voi mitään, jos omaiset puhuvat ristiin ja valehtelevat, pappi ei ole selvännäkijä eikä ajatustenlukija.



Kirkon kannalta olisi selvä peli, että vain kirkon jäsenet siunattaisiin, mutta moni pitää sitä liian kategorisena ja erilaisia tilanteita huomioimattomana.



Puhukaa ihmiset lähisukulaistenne kanssa asioista eläessänne tai jos ette puhu, kirjoittakaa toiveenne selkokielellä paperille. Jos et kuulu kirkkoon, mutta haluat hautaan siunaamisen, kipin kapin liittymään kirkkoon, niin ei tule vahingossa virheratkaisua.

minusta tuo oli hyvä ilmaus, että"nimenomaisesta pyynnöstä, eikä nimenomaisen kiellon puuttuessa". nykyäänkin ihmeen yleisesti ajatellaan että luterilainen usko on joku "nollatila" tai "neutraali", ja esim. uskonnottomuus todella ärhäkkä mielipiteen ilmaus ja ideologia, vaikka ainakin minun mielestäni asia on pikemminkin päinvastoin.



olen eronnut kirkosta, enkä tykkää ajatuksesta että minut haudattaisiin vieraan uskonnon menojen mukaan.

että miksi kirkkoon kuulumattomat pitäisi haudata hautausmaalle? Eihän he usko mihinkään siihen mitä hautausmaa edustaa. Kirkkoon kuulumattomat voisi ihan hyvin kipata johonkin isoon montuun tai vaikka vanhaan kaivoskuiluun, mädätköön siellä

noin. vaikka kyllä siitä pitäis olla vainajaltakin toive. en haluis että mua siunattais jonku uskovaisen sukulaisen toiveesta tai siks että näin kulee tehdä. itse en siunausta halua

Terv. teologi (joka ei kuulu kirkkoon)

Olin kevättalvella hautajaisissa, joissa vainaja ei kuulunut kirkkoon, mutta leski halusi "oikeat" hautajaiset siunauskappelissa ja papin sinne puhumaan. Pappi tietenkin tiesi vainajan vakaumuksen ja täytyy sanoa, etten ole koskaan niin kylmää ja ahdistavaa toimitusta seurannut. Paremmat hautajaiset olisivat olleet ilman niin vastahakoista pappia.

mutta päätimme silti hänen tuhkansa haudata srk:n ylläpitämään uurnalehtoon (luonnontilainen metsäpläntti kappelin läheisyydessä). Pyysimme srk:n luvan ja sen saimme, mutta ei sieltä kukaan pappia yrittänyt tyrkyttää tilaisuuteen! Kanttori kävi kelloja soittamassa ja pienestä maksusta pari laulua laulamassa muuten ihan ei-uskonnollisessa muistotilaisuudessa. Minusta ihan hyvä oli niin, koska kaikki tiesimme että vainaja ei tosiaan pappien löpinöistä välittänyt ollenkaan. Samanlaista kohtelua toivon itselleni jonain päivänä - jos joku pyytäisi papin paikalle, olisin varmaan vähän loukkaantunut, mutta so what, sillä olisin myös kuollut.

Jos on kirkosta eronnut, niin siunaus pitäisi olla käytännössä

ensisijaisesti kielletty, ja vasta poikkeustapauksessa sallittu

(eikä päinvastoin).



Kannatan myös sitä, että kirkosta eronneita haudata siunattuun

maahan seurakuntien ylläpitämille hautausmaille, vaan kirkosta

eronneille perustettaisiin omia hautausmaita. Näiden hautausmaiden

ylläpitokustannukset tulisivat tietysti kirkosta eronneiden itse

kustannettaviksi.

Kannatan myös sitä, että kirkosta eronneita EI haudata siunattuun

maahan seurakuntien ylläpitämille hautausmaille, vaan kirkosta

eronneille perustettaisiin omia hautausmaita...

ja olen sitä mieltä, että jos ei kuulu kirkkoon, ei silloin mitään siunausta edes pyynnöstä. Ei se vainaja sitä siunausta toivo, vaan ne omaiset. Ei siihen mikään laki auta, jos omaiset eivät halua kunnioittaa vainajan tahtoa, ja siitähän tässä on kyse. Jos kirkollinen siunaus kiinnostaa, silloin varmaan kuuluu kirkkoon. Jos ei, silloin ei kuulu. Hyvin yksinkertaista.

Anoppini on syvästi uskonnollinen, vakaumuksellinen kristitty. Hän ei kuitenkaan kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Hän on kveekari. Se on rekisteröity luterilainen seurakunta, jolla ei ole pappeja eikä siunauskappeleita, joten hän ei voi tulla siunatuksi omassa seurakunnassaan. Uskoakseni kirkollinen siunaus kiinnostaa häntä ja aion sen hänelle hankkia, vaikken edes itse kuulu kirkkoon.

Kuollutta ei enää kiinnosta mikään.

ja olen sitä mieltä, että jos ei kuulu kirkkoon, ei silloin mitään siunausta edes pyynnöstä. - - - Jos kirkollinen siunaus kiinnostaa, silloin varmaan kuuluu kirkkoon. Jos ei, silloin ei kuulu. Hyvin yksinkertaista.

Kun se ei ole niin yksinketaista että kristitty = kirkon jäsen.

Kyllä Suomen ev. luterilaiseen kirkkoon kuulumattomallekin sallisin mahdollisuuden kristilliseen hautaansiunaamiseen, jos ko. henkilöllä on ollut kristillinen vakaumus. Ja jos hän on sitä siunausta erityisesti toivonut.

Mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kirkkoon kuulumattomien kohdalla voisi lähteä siitä olettamuksesta, ettei kristillistä siunausta suoriteta. Ellei siis ole toisin toivonut.