MIKSI lasten pitäisi harrastaa jotakin, jos lapset EIVÄT ITSE HALUA harrastaa mitään???

mitään, kavereiden kanssa pyörimistä lukuunottamatta. Me tehtiin porukalla kyllä sitten vaikka mitä: uimahallikäyntejä, pesistä, lentopalloa, koripalloa jne. Mutta asuinkin sellaisella paikkakunnalla, jossa harrastuksia ei ollut, vaan ne olisivat olleet 40km päässä.

Itse olin lapsena tuollainen mitä joku kuvailikin:lueskelin, leikin, piirtelin, soitin satunnaisesti kotona olevalla pianolla (tunneilla en käynyt koskaan). Tykkäsin opiskelusta, joten tein läksyt huolella ja lueskelin aina kulloisistakin mielenkiinnonkohteista kirjoista. Pleikkari ei kiinnostanut, eikä sitä koskaan ollutkaan. Vanhempien ja kavereiden kansas kyllä pelasin (lautapelejä, korttia jne). Pelasin kesällä pihalla sulkapalloa ja kävin satunnaisesti uimassa ja pyöräilemässä.

Itseluottamusta sain kivasti vanhemmiltani, jotka kannustivat minua siinä missä tykkäsin, eivätkä yrittäneet pakottaa mihinkään ohjattuun kerhoon tms. ja tekivät selväksi että olen heille tärkeä. Kavereitakin aina oli, vaikka en koskaan misään koulun "in"-piireissä ollutkaan. Hyvin on silti mennyt, kouluttauduin (yliopistossa, jos sillä on säliä), olin aktiivinen opiskelijajärjestöissä ja pääsin mieleiseeni työhön. Miehen sisko on ihan samanlainen tapaus. Ja oma lapsi samantyylinen myös.

Harrastuksista ei yleensä ole haittaa (tosin kannattaa muistaa että esim. huonoja valmentajia yms. on jotka voi tehdä hallaa itsetunnolle peluuttamalla vain parhaita jne), mutta ei harrastuksettomuus tarkoita mitään velttoilevaa, syrjäytynyttä pleikkarinpelaajaa.

Kyllä ne ihan muut asiat kuin harrastukset jotka ovat olennaisimpia lapsen itsetunnolle yms.

Kyllä harrastamattomuus voi edesauttaa lapsen syrjäytymistä. Helposti sitten myös menee siihen, että katsotaan videoita, telkkaria tai pelaillaan pleikkarilla/tietokoneella: esim. joku kiva urheilullinen tai musikaalinen harrastus olisi takuulla parampaa ajanvietettä kuin maata pleikkarin edessä "tykittämässä" sillä välin kun äiskä mammapalstailee (lue: sitä yhteistä laatuaikaa ei siis suinkaan välttämättä ole siitä edestä mitä osalla harrastuksia). Kun lapsi on harrastuksessa, voi äiti viettää sitä omaa aikaa ja sen jälkeen sitten taas jaksaa olla täysipainoisesti äiti (eikä palstamamma) lapsilleen ja puuhailla heidän kanssaan yhdessä.

Harrastuksista lapsi saa itseluottamusta, on varmasti kiva kun on joku ihan oma juttu elämässä sen koulun/eskarin lisäksi.

Ja jos ei vielä esim. 8-9v ole aloittanut harrastusta, niin valitettavasti se aloittaminen on aika vaikeaa siinä teini-iän kynnyksellä jolloin harrastaminen on erityisen hyvä juttu. Huono juttu se ei aiemminkaan ole.

Itse olin lapsena tuollainen mitä joku kuvailikin:lueskelin, leikin, piirtelin, soitin satunnaisesti kotona olevalla pianolla (tunneilla en käynyt koskaan). Tykkäsin opiskelusta, joten tein läksyt huolella ja lueskelin aina kulloisistakin mielenkiinnonkohteista kirjoista. Pleikkari ei kiinnostanut, eikä sitä koskaan ollutkaan. Vanhempien ja kavereiden kansas kyllä pelasin (lautapelejä, korttia jne). Pelasin kesällä pihalla sulkapalloa ja kävin satunnaisesti uimassa ja pyöräilemässä. Itseluottamusta sain kivasti vanhemmiltani, jotka kannustivat minua siinä missä tykkäsin, eivätkä yrittäneet pakottaa mihinkään ohjattuun kerhoon tms. ja tekivät selväksi että olen heille tärkeä. Kavereitakin aina oli, vaikka en koskaan misään koulun "in"-piireissä ollutkaan. Hyvin on silti mennyt, kouluttauduin (yliopistossa, jos sillä on säliä), olin aktiivinen opiskelijajärjestöissä ja pääsin mieleiseeni työhön. Miehen sisko on ihan samanlainen tapaus. Ja oma lapsi samantyylinen myös. Harrastuksista ei yleensä ole haittaa (tosin kannattaa muistaa että esim. huonoja valmentajia yms. on jotka voi tehdä hallaa itsetunnolle peluuttamalla vain parhaita jne), mutta ei harrastuksettomuus tarkoita mitään velttoilevaa, syrjäytynyttä pleikkarinpelaajaa. Kyllä ne ihan muut asiat kuin harrastukset jotka ovat olennaisimpia lapsen itsetunnolle yms.

Kyllä harrastamattomuus voi edesauttaa lapsen syrjäytymistä. Helposti sitten myös menee siihen, että katsotaan videoita, telkkaria tai pelaillaan pleikkarilla/tietokoneella: esim. joku kiva urheilullinen tai musikaalinen harrastus olisi takuulla parampaa ajanvietettä kuin maata pleikkarin edessä "tykittämässä" sillä välin kun äiskä mammapalstailee (lue: sitä yhteistä laatuaikaa ei siis suinkaan välttämättä ole siitä edestä mitä osalla harrastuksia). Kun lapsi on harrastuksessa, voi äiti viettää sitä omaa aikaa ja sen jälkeen sitten taas jaksaa olla täysipainoisesti äiti (eikä palstamamma) lapsilleen ja puuhailla heidän kanssaan yhdessä. Harrastuksista lapsi saa itseluottamusta, on varmasti kiva kun on joku ihan oma juttu elämässä sen koulun/eskarin lisäksi. Ja jos ei vielä esim. 8-9v ole aloittanut harrastusta, niin valitettavasti se aloittaminen on aika vaikeaa siinä teini-iän kynnyksellä jolloin harrastaminen on erityisen hyvä juttu. Huono juttu se ei aiemminkaan ole.

syystä roiku täällä. Ja heitä valitettavasti riittää . (

Eiköhän se syrjäytyminen ala ihan jostain muusta...

n, jotka ovat asian vuoksi syrjäytyneet eivät sattuneesta

syystä roiku täällä. Ja heitä valitettavasti riittää . (

että ei se harrastus ketään pelasta eikä sen puute tuomitse syrjäytymiseen. Jos on tavallinen, pärjäävä lapsi, harrastus voi tukea ja auttaa pärjäämään vielä paremmin. Jos lapsella on ongelmia, niiden ratkomiseen ei useinkaan harrastus auta.



Tunnen pojan, jolla on vaikeuksia kaverisuhteissa, keskittymishäiriötä ja taipumusta ratkaista ongelmia aggressiivisesti. Vanhemmat kuskasivat poikaa monta vuotta joukkulajiin, jossa pojan luokkakaveritkin kävivät, kannustivat, olivat itse aktiivisia seurassa ja yrittivät kaikin tavoin tukea harrastusta. Eipä auttanut: poika ei ikinä päässyt osaksi luokan tai joukkueen ydinporukkaa ja lopulta kieltäytyi tulemasta treeneihin ja sai taatusti siitä vielä yhden kolhun itsetuntoonsa. Nyt 12-vuotiaana hän on yksinäinen ja viettää paljon aikaa pelien parissa. Tuskinpa tilanne olisi paljon huonompi, vaikka tuota pakkoharratsusta ei olisikaan ollut.

Tarkoitetaanko ohjattua harrastamista vai mitä?

Meillä on koiria joiden kanssa kilpaillaan enkä katso sitä harrastukseksi. Lemmikkieläimet ovat elämäntapa.

Liikumme paljon lasten kanssa luonnossa ja luonnon tutkiminen / lintubongaus sekin on elämäntapa ei harrastus. Pelaan jalkapalloa usein lasten kanssa mutta en mielestäni voi sanoa että lapseni tai minä harrastamme jalkapalloa. Lapset käyvät muskarissa kerran viikossa, mutta sekään ei mielestäni ole musiikkiharrastus jos lauletaan ja paukutetaan palikoita yhteen. Käymme usein kävelyllä koirien kanssa ja ilman. Harrastammeko siis perheenä kävelyä?

Muskari on ihan "normi-harrastus".

Noi muut on perheen yhteistä puuhailua.

Hyvältä vaikuttaa.

Tarkoitetaanko ohjattua harrastamista vai mitä? Meillä on koiria joiden kanssa kilpaillaan enkä katso sitä harrastukseksi. Lemmikkieläimet ovat elämäntapa. Liikumme paljon lasten kanssa luonnossa ja luonnon tutkiminen / lintubongaus sekin on elämäntapa ei harrastus. Pelaan jalkapalloa usein lasten kanssa mutta en mielestäni voi sanoa että lapseni tai minä harrastamme jalkapalloa. Lapset käyvät muskarissa kerran viikossa, mutta sekään ei mielestäni ole musiikkiharrastus jos lauletaan ja paukutetaan palikoita yhteen. Käymme usein kävelyllä koirien kanssa ja ilman. Harrastammeko siis perheenä kävelyä?

Toki luontoretkeily, valokuvaaminen, kavereiden kanssa pallon pelaaminen ja moni muu täällä mainittu "tekeminen" on harrastamista siinä mielessä, mitä harrastukselta vaaditaan eli kehittävää, pitkäjänteistä, ihmisiä yhdistävää ja vastuuta opettavaa yms toimintaa. Ei tartte käydä joka ilta jossain kerhossa voidakseen harrastaa. Kyllä geokätköily on harrastus ja jopa varsin ohjattua kaikkine sääntöineen ja sivuineen, samoin muskari tai koirien kouluttaminen.



Pääasia on, etteivät lapset ja nuoret ainoastaan notku telkkarin ja tietokoneen edessä ja että heillä on muutakin sisältöä elämässä kuin koulu, läksyt ja oma perhe, niin tärkeitä kuin nekin ovat.

..minä harrastin tietokoneita ja pelailin erilaisia pelejä (videopelit, lautapelit, roolipelit jne.). Eihän se tietenkään kenenkään muun mielestä perheessä ollut kunnollinen harrastus mutta toisaalta- eipä siinä perheessä kenelläkään riittänyt äly edes Windowsin peruskäyttöön ;).

tietokoneella tehtävät jutut? Esim. kotisivujen tai sarjakuvien teko? Ei siis pelaaminen tai netissä surffailu.

Ostakaa lapselle trampoliini niin se opettelee siinä temput ja sitten kun tramppa on rikki niin se opettelee ne nurmikolla kun tietää miten ne tehään

Trampoliini harrastaja kirjoitti:

Ostakaa lapselle trampoliini niin se opettelee siinä temput ja sitten kun tramppa on rikki niin se opettelee ne nurmikolla kun tietää miten ne tehään

Jos ostan trampan, olenko vastuussa taloyhtiön lasten ja vierailijoiden onnettomuuksista?