MIKSI lasten pitäisi harrastaa jotakin, jos lapset EIVÄT ITSE HALUA harrastaa mitään???

Itse pariakin eri lajia valmentaneena ja ohjanneena, itse vielä lapsettomana olen ehdottomasti sitä mieltä ettei lasta tule pakottaa harrastukseen josta hän ei pidä. Harrastusten ideahan juuri pienillä on ilon kautta oppia uusia asioita, oli ne sitten motorisia taitoja, taiteellisia, älykkyyttä kehittäviä jne.



Itse olen kuitenkin malli esimerkki siitä, ettei lapsi välttämättä ole tietoinen kaikista miljoonista mahdollisuuksista, jonka vuoksi vanhempien tehtävä on esitellä ja tutustuttaa lapsi eri mahdollisuuksiin. Vihasin pienenä luistelua yli kaiken, ja koulun liikuntatunnit joissa luisteltiin saivat tämän pienen tytön itkun partaalle. Vanhempani kuitenkin ehdottivat minulle ringetteä, tuota tytöille tarkoitettua urheilulajia, mutta "poikien" luistimilla. Ja kas kummaa luistelu sujui kuin tanssi ilman tyttöjen piikkiluistimia! Nyt olen lajia kohta harrastanut 15 vuotta ja voin todeta sen mm. pehmentäneen murrosiän menovimmaa, opettaneen ryhmässä toimimista, vuorovaikutusta, syviä ystävyyssuhteita, sekä kasan liikkumiseen liittyviä taitoja.



Lapsi oppii harrastuksien kautta lukuisia eri asioita ja kaikkein tärkein; pitää hauskaa. Harrastaminen on niin monimuotoista, että lähes kaikki lapset jotain joskus harrastavat. Kehoitan vanhempia rohkaisemaan lapsiaan kokeilemaan elämässään paljon erilaisia asioita, sillä vain siten voi tietää mistä tykkää.

eli urheiluseuraan tai vastaavaan, jossa harrastetaan ohjaajan kanssa ja joka yleensä maksaa.

Mutta hän harrastaa esim sekittausta ja softausta.

en ymmärrä miksi pitäisi olla "virallinen harrastus"

"harrastanut" mitään ohjattua eikä sisaruksenikaan. Lapsena kyllä tehtiin kaikenlaista yhdessä ja kavereiden kanssa. Pihalla leikittiin ja pelattiin. Itse tykkäsin jo ihan pienestä asti pyöräilystä.

Meillä lapset viihtyy keskenään paljon ja kavereiden kanssa ulkona. Miehellä on väliin epäsäännölliset työt joten ei edes voitaisi ottaa mitään ohjattua harrastusta tiettyyn kellonaikaan koska aika kova homma olisi kuskata vanhimpaa/vanhempia lapsia harrastuksiin ja kaikki nuoremmat mukaan.

Lapset leikkii pihalla milloin mitäkin piiloleikkiä, kirkonrottaa, kymmenen tikkua laudalla yms...

Käydään välillä uimassa, pyöräillään yms...



viiden äiti

seuraa sisaruksista tai kavereista jne.



Me asutaan melko syrjässä, kavereita ei ole kuin automatkan päässä ja heillä paljon ohjelmaa iltaisin. Näin ollen meillä pitkän ikäeron lapset aika yksinäisiä ja kärsivät kotona tekemisen puutteesta, mutta kun on 1-2 harrastusta viikossa niin kummasti niiden päälle sitten normaali kotiarki itsekseenkin maittaa! :) Kavereita meillä käy ehkä kerran kuussa ja yhtä harvoin meidän lapset kylässä itse. Lasten ikäero 5v.

Pelkkä oleskelu ja huvittelu ei lyö leiville. Eli jos ei ole harrastuksia, niin sitten päivittäin ainakin 3 tuntia kotitöitä, ettei ehdi niin paljon notkumaan kavereitten kanssa ja oppimaan pahoja tapoja.

Pelkkä oleskelu ja huvittelu ei lyö leiville. Eli jos ei ole harrastuksia, niin sitten päivittäin ainakin 3 tuntia kotitöitä, ettei ehdi niin paljon notkumaan kavereitten kanssa ja oppimaan pahoja tapoja.

kyllä kai niiden kavereiden kanssa voi muutakin tehdä kuin tihutöitä?

se ei ollut millään tavalla ohjattua. EN oikein ymmärrä tuota että harrastuksiksi lasketaan vain jonkun aikuisen ulkoapäin ohjaama toiminta. Kyllähän sitä nyt monikin harrastaa kaikenlaista, ihan itsekseen.

joka tapahtuu kodin ulkopuolella, mieluummin siten, että täytyy kuskata.

Sen täytyy maksaa vähintään tonni vuodessa, mieluummin enemmän, tai ainakin enemmän kuin naapurilla.

Harrastuksia täytyy olla lähes jokaiselle päivälle.

MIKSI lasten pitäisi harrastaa jotakin, jos lapset EIVÄT ITSE HALUA harrastaa mitään??

Tässäkin on jo iso liuta vastauksia "ikinä en oo mitään harrastanut" ja samaan hengenvetoon liuta aktiviteetteja uimisesta postimerkkeilyyn, joita sit kuitenkin harrasti enemmän tai vähemmän...



Lapsi joka ei harrasta MITÄÄN makaa mun käsityksen mukaan sohvalla 7 iltaa viikosta ja viikonloput kokonaan. Korkeintaan siirtyy aika-ajoin tietsikalle pelaamaan jotain tyhjäpäistä räiskintää... (Tietokoneellakin voidaan tehdä "fiksuja" juttuja ja vähemmän "fiksuja"...)

AV:lla on jo pitkään ollut hyvin harrastustenvastainen ilmapiiri. Alle kouluikäisillä ei saisi olla ollenkaan harrastuksia ellei kotihoidossa. Jos kotihoidossa, niin yksi parin tunnin päiväkerho viikossa ja mahdollisesti kerran viikossa puolen tunnin muskari, mutta se muskarikin on suuren osan mielestä liikaa.

Alakoululaisista eka- ja tokaluokkalaisilla ei ollenkaan harrastuksia, siitä eteenpäin korkeintaan yksi kerta viikossa. Ei joukkuepelejä. Paras harrastus sellainen, jota tehdään kotona yksin tai isän kanssa ja joka ei saa maksaa mitään ja johon liittyen ei tarvitse aikuisen (=äidin) nähdä mitään vaivaa. Kuskata ei ikinä mihinkään.

joka tapahtuu kodin ulkopuolella, mieluummin siten, että täytyy kuskata.

Sen täytyy maksaa vähintään tonni vuodessa, mieluummin enemmän, tai ainakin enemmän kuin naapurilla.

Harrastuksia täytyy olla lähes jokaiselle päivälle.

AV:lla on jo pitkään ollut hyvin harrastustenvastainen ilmapiiri. Alle kouluikäisillä ei saisi olla ollenkaan harrastuksia ellei kotihoidossa. Jos kotihoidossa, niin yksi parin tunnin päiväkerho viikossa ja mahdollisesti kerran viikossa puolen tunnin muskari, mutta se muskarikin on suuren osan mielestä liikaa.

Alakoululaisista eka- ja tokaluokkalaisilla ei ollenkaan harrastuksia, siitä eteenpäin korkeintaan yksi kerta viikossa. Ei joukkuepelejä. Paras harrastus sellainen, jota tehdään kotona yksin tai isän kanssa ja joka ei saa maksaa mitään ja johon liittyen ei tarvitse aikuisen (=äidin) nähdä mitään vaivaa. Kuskata ei ikinä mihinkään.

joka tapahtuu kodin ulkopuolella, mieluummin siten, että täytyy kuskata.

Sen täytyy maksaa vähintään tonni vuodessa, mieluummin enemmän, tai ainakin enemmän kuin naapurilla.

Harrastuksia täytyy olla lähes jokaiselle päivälle.

ja eskarilaisen tarvitse harrastaa vielä mitään, kun eivät itsekään mitään harrastusta halua, vaikka kavereilla on. Kyllä me pyöräillään, retkeillään, uidaan, askarrellaan jne vaikka kuinka paljon, mutta miksi pitäisi hankkia jokin kodin ulkopuolinen harrastus lisäksi? Lapsilla illat menee leikkien, joten en ymmärrä miksi heitä pitäisi alkaa raijaamaan pitkin kyliä harrastuksiin, kun joutuvat pitkän päivän koulussa ja hoidossa ensin viettämään?

...on monelle keino purkaa stressiä. Miksi nuorten keinoja stressinpurkuun vähätellään? Haukutaan pelejä, kovaäänistä/aggressiivista musiikkia jne. Pitäisikö ottaa sitten mallia vanhemmista sukupolvista, jotka tappavat stressiä mm. päihteillä tai väkivallalla? Sekö olisi jotenkin parempi ratkaisu?



Ps. "tyhjänpäiväinen räiskintäpeli" voi koostua eri osa-alueista joissa pitää mm. tehdä strategia selviytymiseen, metsästää itse ruokansa jne.

mahtaa olla sit kovasti ressaantunut, jos tätä pitää harrastaa 7 päivää viikosta, eikä muuta jouda tekemään? Eihän se "harrastaminenkaan" nyt tarvi olla jotain mikä haukkaa sitten vähintään sen 5 iltaa viikosta jossain lätkäkaukalossa...

...on monelle keino purkaa stressiä. Miksi nuorten keinoja stressinpurkuun vähätellään? Haukutaan pelejä, kovaäänistä/aggressiivista musiikkia jne. Pitäisikö ottaa sitten mallia vanhemmista sukupolvista, jotka tappavat stressiä mm. päihteillä tai väkivallalla? Sekö olisi jotenkin parempi ratkaisu?

Ps. "tyhjänpäiväinen räiskintäpeli" voi koostua eri osa-alueista joissa pitää mm. tehdä strategia selviytymiseen, metsästää itse ruokansa jne.

Joku epäili että nuo syrjäytyneet ei tänne paljoa kirjoittele. Lapsena harrastin jotain harvakseltaan, mutta yläasteiässä harrastuksia ei ollut.



Kieltämättä tuli lorvittua paljon enemmän kaupungilla ja ryypättyä kuin niiden lasten, jotka harrastivat. Vaikka se harrastus ei ole se ainoa autuaaksi tekevä syrjäytymiseen vaikuttava asia, niin kyllä sillä vaikutusta on.



Harrastukseksi kyllä käy minusta myös kodin sisällä tapahtuva ei maksullinen asia. Pääasia että harrastuksesta on iloa ja saa mielekästä tekemistä, jopa mahdollisesti tavoitteita ja oman sosiaalisen ryhmänsä, sekä tuntee hyväksyntää.



Lapsia on varmasti erilaisia ja toiset haluavat harrastaa lähes kaikkea (kuten meillä esikoinen) ja toiset eivät lähes mitään (kuten meillä keskimmäinen). Tämä tunne ei ole välttämättä ihan harrastuksesta kiinni, vaan myös lapsen perusluonteesta ja siitä miten suhtautuu uusiin asioihin. Tällöin joku arempi lapsi voi tarvita pientä kannustusta että uskaltaa kokeilla sellaista harrastusta mistä oma laji löytyy.



Minusta nuorilla lapsilla on ihan sama onko omia harrastuksia vai ei. Tekemistä voi tehdä perheenäkin yhtä sun toista kivaa. Omille lapsilleni toivoisin löytyvän jotain kinnostavaa harrastusta ennen teini-ikää. Silloin varaudun siihen etteivät niin innoissaan ole perheen kanssa lähdössä uimaan, luistelemaan yms. Kavereitten kanssa olisi mukava olla jotain järjellistä puuhattavaa, oli se sitten skeittailu tai huvin vuoksi tenniksen peluu ilman ohjausta tai minigof tms.

Ei välttämättä jos lapsi/nuori viihtyy kotitehtävien ja vanhempien parissa. Harrastuksissa vietetty aika on pois kotitehtävistä ja perheeltä. Otetaan vaikka esimerkki: Klo 8-17 koulua (laskettu mukaan mahdollinen koulumatka+ruokailu) Menestyäkseen tulisi aikaa kotitehtäviin käyttää mielellään 2h. Mihin jää aikaa perheelle tai televisiolle, kun nukkumaan on mentävä vähintään klo 21? Ottakaa huomioon myös harrastuspaikalle siirtymiseen käytetty aika. Harrastukset pilaavat monen nuoren elämän ;(

Harvalla lapsella on koulua joka päivä 8-17. Vaikka siihen olis laskettu koulumatkatkin mukaan.

Lapsi tarvitsee myös lepoa ja palautumista. Ammattiurheilijakin palautuu reeneistä. Kouluissa on selviä merkkejä yliväsyneistä nuorista sitä ei voi kiistää.



Entä ystävät jääkö heille aikaa kun pitää harrastaa? Ps. En laske harrastukseksi paria kolmea kertaa viikossa jumppaa tai kitaransoittoa.

Samaa ei voi sanoa suomalaisesta yleisurheilusta.

Vähän riippuu mitä harrastus merkitsee kenellekkin. Joillekkin se on toinen mahdollinen ammatti tulevaisuudessa ja joillekkin leikkimistä jonka voisi korvata kotitehtävillä.

Teini, joka ei ole kiinnostunut mistään harrastuksesta on joko syrjäytynyt ja epäsosiaalinen tai löysä ja tylsistynyt lähiönuori.



Pienemmät lapset eivät taas välttämättä vielä harrastuksia tarvitse.

1) harrastaminen kehittää toiminnanohjausta ja kykyä toimia ja suunnitella pitkäjänteisesti



2) harrastaminen kehittää säännöllisyyttä ja sitoutumiskykyä elämässä



3) harrastamisesta saa hyvää mieltä ja hyvää itsetuntoa silloinkin kun nykyiset tekemiset eli todennäköisesti kavereiden kanssa romahtaa ja huom, mä sanon KUN. Se käy kaikille lapsille jossian vaiheessa, vähintään koulun vaihtuessa ja luokkakavereiden hajotessa omille luokilleen ja viimeistään kun kaikki lähtevät opiskelemaan. Joku oma juttu kantaa pitemmälle kuin se että on riippuvainen kavereista.