Omakotitaloissa asujat: Onko lapsillanne pihalla tylsää ku ei ole pihakavereita?

missä taloja vierivieressä. Ja koko ajan soi ovikello. :)

Asumme parhaillaan omakotitalossa vuokralla, lapset on 4 v. ja 2 v. Isompi haluaa leikkiä koko ajan kavereiden kanssa, oma piha on todella tylsä! Pitäisi olla aina vieraita mutta eihän se onnistu. Oma sisko on "tylsä" tai sitten he leikkivät liian rajuja leikkejä, toinen kun on pienempi vielä. Samanikäisten ja isompien kanssa hän viihtyy tosi hyvin. Olemme usein leikkipuistossa, siellä on kivaa, mutta omassa pihassa ei sitten tule oikein oltua kuin joskus vaan viikonloppuna, piha on oikeastaan melko turha! Olemme tästäkin syystä muuttamassa nyt talvella kerrostaloon, ostamme asunnon. Sieltä löytyy sitten toivottavasti tarvittaessa leikkikavereita :)

on kavereita, ystäviä! julmasti sanoit!!

okt:ssa asutaan. Hyvä puoli on, että myös vanhemmat tuntevat toisensa paremmin kuin kerrostaloissa. Perheet ovat kokonaisuudessaan enemmän ulkosalla.

mutta me asutaankin haja-asutusalueella. Luulis että noilla uusilla seinä seinään kiinni rakennetuilla alueilla ei olo käy kovinkaan yksinäiseksi.

7-vuotias osaa kulkea itse kavereilleen, ja musta onkin kivempi, ettei kaverit pyöri kolkuttelemassa kun on huono aika, ja lapset ovat rauhassa kotona kun eivät nää toisten leikkivän pihalla.. 4-vuotias on vähän yksinäinen, mutta aloitti juuri kerhon, ehkä sieltä tulee kavereita. Ja isoveli on kaikki kaikessa. 1-vuotias ei paljoa kavereita kaipaa... :)

asutaan vanhassa okt-lähiössä isosa kaupungissa, täällä on kyllä lapsia tosi paljon kun sukupolvet on paljon vaihtuneet näissä taloissa. Pelkästään tällä kadulla on tosi paljon lapsia, eli kyllä täällä ainakin on leikkikavereita löytynyt helposti.

Monet vanhemmat valitelleet, etteivät lapsensa viihdy/ei oel tekemistä kun ei ole kavereita/puistoja ym, siis ne ketkä asuvat omakotitaloissa.

Meillä ihanne tulanne täällä, tällä yhtiöllä 3 puistoa ihan sisäpihoilla ja sitten on lähellä muitakin puistoja ym, koulu ja päiväkoti lähellä, oisko noin 2min kävellen.



Ennen asuttiin kerrostalossa,ja siellä oli vain muutamia kavereita pihalla, täällä onkin turvallista, jopa 4v voi olla pihalla kavereiden kanssa, koska ei ole autoteitä ollenkaan, eli on rakennettu niin kivasti, että on "sisäpihaa" vain.

Ja keittiön ikkunasta näemme ja kuulemme lasten äänet koko aika .:)

Eli asutaan kerrostalossa, mutta rempataan omakotitaloa ja oleillaan siellä paljon.



Itse olen lapsuudessani asunut aina joko rivarissa, tai omakotitalossa. Aina niitä kavereita oli jossain lähitalossa ja mielestäni ei kovinkaan paljon vanhempien välillä sovittu menemisiä (kouluikäisen lapsen kyseessä ollessa). Leikimme vuoroin kaverin pihalla, vuoroin meidän pihalla.



Nyt kun olen asunut lastemme kanssa kerrostalossa, niin onhan se kiva että kaverit löytyy "omasta" pihasta, mutta itse ainakin kaipaan omakotitalon rauhaa ja sitä omaa pihaa!

Ja jos kerrostalossa sattuu asumaan lapsia, joiden kanssa et syystä tai toisesta halua lastesi leikkiä, milläs estät heitä olemasta samalla pihalla lastesi kanssa.



Meillä asuu samassa kerrostalossa perhe jonka lapsilla ei ole mitään rajoja. He muuttivat puoli vuotta sitten. Nuo lapset mm. kiusaavat pienempiään, heittelevät kananmunia parvekkeelta, laskevat lipun liputuspäivänä, potkivat toisia lapsia ja tönivät heitä ojiin, haukkuvat muita lapsia, varastavat rahaa jopa omilta vanhemmiltaan (vanhemmat puttuivat siihen vasta kun hävisi hieman isompi summa. Silloinkin puuttuminen oli sitä, että vanhemmat yrittivät periä rahoja muiden pihan lapsien vanhemmilta, koska heidän lapsensa oli käynyt ostamassa rahoilla karkkia ja tarjonnut karkkeja pihan lapsille.



Eli minä asun mieluummin omakotitalossa, jolloin voin valikoida kuka on tervetullut pihallemme leikkimään lasteni kanssa.



Omat lapseni ovat jo saaneet kavereita tulevan asuinalueemme lapsista.

usein paljon juuri lapsiperheitä ja pihat usein kivempia ja turvallisempia kuin kerrostalopihat ja omakotitaloissa tosiaan kavereita ei välttämättä ole eikä ainakaan samaa ns pihakaverikulttuuria kuin rivareissa?

Me asutaan kerrostalossa, eikä pihakavereita silti ole lähimaastossa (ei siis yhtään edes suunnilleen samanikäistä ipanaa missään). Puistokavereita, kerhokavereita, tarhakavereita kyllä on, mutta sen verran etäämmällä asuvat, että kylään joutuu erikseen viemään tai treffaamaan jossain...



Serkkujen luona noita sit taas piisaa. Omakotitalo ja ympärillä ehkä tusinanverran muitakin omakotitaloja, joissa on lapsia vaik jos minkä ikäisiä. Meilläkin kolme lasta ja tuosta porukasta löytyy samanikäistä seuraa ihan jokaiselle...

Ei tässä mielessä ainakaan jää toiseksi kerrostaloasumisesta.

on talo jossa on samanikäinen kaveri ja väliin nousee uusi talo johon tulee 2 lasta. 200m päässä lähimmät rivarit täynnä kakaroita, kyllä 6-7v jo juoksee pihasta toiseen kavereiden kanssa

Kouluikäisenä voi pyöräillä kavereiden luokse, mutta nyt 5-vuotiaana ei tietysti vielä onnistu.

Itse tykkään että on paljon tilaa ympärillä eikä naapureita lähellä. Mutta tunsin kyllä syyllisyyttä kun lapsi eräänä päivänä kysyi miksi asutaan näin tylsässä paikassa. On viime aikoina tajunnut että kaverinsa päiväkodissa näkevät toisiaan säännöllisesti myös iltaisin ja viikonloppuina, koska asuvat aivan lähekkäin.

Osaavat keikkiä yksin, kaksin, kolmisin tai nelisin, ihan päivästä riippuen. Kavereitakin on..."paras" kesäpäivä meidän pihalla oli 18 eri-ikäistä lasta pelaamassa ja leikkimässä.

Mutta kaipa sellaisiakin alueita on missä ei juuri lapsiperheitä asu (niinkuin on kerrostalojakin)

asutaan OKT-alueella pohjois-Helsingissä ja täällä ainakin on naapurustossa paljon lapsia. Alle kouluikäisetkin kipaisevat toistensa pihoihin leikkimään, ei siinä tarvita aikuisia järjestelemässä, sopimassa ja soittelemassa.

Isommat lapset pääsee kuitenkin pyörillä kavereitten luokse ja kaverit meille, pienempiäkin kuskataan kavereissa. Onhan sisaruksilla myös seuraa toisistaan. Lähistöllä on vain vähän lapsiperheitä ja jokaisen parhaat kaverit asuu vähän kauempana.

Joka päivä pyörii kavereita 6- ja 7-vuotiailla, välillä toivoisi vähän omaakin rauhaa. Eikä me aikuisten kesken mitään enää sovita, kyllä tässä omalla kadulla voi kavereiden luokse piipahtaa itsekin kysymään.



Tuosta asiasta en todella murehtisi, onhan elämänlaatu nyt ihan eri omakotitalossa kaikella tavalla.

Meillä pojan (kohta 8v) parhaat kaverit asuvat n. kilometrin säteellä. Poika ei vielä mene itse näille kavereille vaaan pitää erikseen sopia vanhempien kanssa. Onhan se sumplimista ja joskus ajattelen, että olisi kiva jos vain juoksisivat itse jonkun kaverin luo.



Toisaalta meidän lapset leikkivät paljon yhdessäkin, mikä on myös hyvä juttu!