Lue keskustelun säännöt.
Siis viihtyykö joku oikeasti anoppilassa/omilla vanhemmilla viikonkin?
29.12.2008 |
Kaveri lähti anoppilaan lepäämään viikoksi, kun siellä saa täyden palvelun ja lastenhoidon. Kaveri on 32v. Kuka oikeasti viihtyy vieraissa nurkissa noin kauan ja pystyy vielä rentoutumaan ja tämän lisäksi kehtaa olla passattavana? Itse kun käyn kahden tunnin ajan vanhemmillani tai miehen vanhemmilla, olen jo valmista kauraa lähtemään kotiin. Ja ihan väleissä olen kumpaankin suuntaan, mutta koti on koti ja vain siellä voin olla oma itseni ja tehdä omia juttuja mitä vieraissa paikoissa ei voi niin vaan tehdä.
Kommentit (22)
Tapeltiinkin anopin kanssa niin että molemmat itkettiin. Nykyinen anoppi on sellainen tekopyhä paska että hermo menee heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en edes omassa lapsuuden kodissa. Juuri jouluna lapsi sairastui ja oli pakko olla siellä pari yötä ja kyllä se oli ihan OK, mutta oli IHANAA päästä kotiin.
että kyllä siellä kannattaa se viikko olla.
Matkoihin menee päivä suuntaansa. Nyt me lähdetään muksun kanssa pyhien jälkeen mun vanhemmille ja ollaan 6-7 päivää.
Ja kyllä mä ainakin teen siellä ruokaa, siivoilen, hoidan lasta, en todellakaan mene täysihoitoon. Ja pari kaveria asuu siellä kotikylässä ja heidän kanssaankin on kiva viettää aikaa.
Me käydään mummoloissa max 4x/vuosi.
Minä kyllä itse hoidan lapseni ja ulkoilutan. Pesukonettakin osaan vielä kotona käyttää, vaikka olen 40+v ja kone vaihtunut useamman kerran jo muuttoni jälkeen. Lisäksi autan ruuanlaitossa (joskus teen sen kokonaan yksin) ja siivouksessa. Ennemmin se mummoille lomaa on, kun siellä olen. Kesällä vielä saattaa mieskin paiskoa pihahommia esim. maalasi viime kesänä piharakennuksen ja laitteli istutuksia. Mutta mulla onkin molempiin paikkoihin pitkä matka: 600 km toiseen ja 400 km toiseen. Ei sitä vaan piipahdeta. Sitten kun mennään, niin ollaan useampi päivä aina.
Voin olla vanhemieni luona vaikka viikon putkeen! Ja kyllä minä siellä voin olla ihan oma itseni, miksen voisi? Samoin siskoni perheineen viihtyy lapsuuden kodissamme. Isämme on iloinen kun saa kokata suurelle porukalle, äitimme tykkää viettää aikaa lastenlasten kanssa (vaihtaa mielellän vaipatkin!), minulla on mukavaa siskoni kanssa ja mieheni viihtyy siskon miehen kanssa. Kenelle tämän pitäisi olla ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en omien vanhempieni kotona. En tiedä mistä johtuu, sillä omatkin vanhempani ovat mukavaa väkeä.
Anoppilaan taas teemme vain niitä parin tunnin vierailuja ja nekin on tarpeeksi. Olen ihan kypsä paimentamaan yksivuotiasta siellä anopin kuivakukkien ja lasiesineiden keskellä jo tunnin jälkeen...
Omien vanhempieni luona taas viivymme yleensä viikonlopun kerrallaan. Siellä on elämää paljon enemmän, kun nuoremmat sisarukseni ovat vielä kotona. Ja siellä riittää yksivuotiaallekin vahtijoita ja seuraa hiukkasen enemmän kuin anoppilassa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisillä viikon mittaisilla mökkilomilla on nähty, että viimeisinä päivinä tunnelma kiristyy. Näin oli jo aikaa ennen lapsia.
Pari yötä menee vielä, sitten riittää. Isovanhemmat väsyvät lapsiin, minä väsyn siihen hössötykseen.
Asutaan toisella mantereella ja kun Eurooppaan tullaan kesäksi, niin siellä kans ollaan. Anoppilassa, missä on enemmän tilaa, ollaan yleensä noin puolitoista kuukautta ja Suomessa minun vanhemmilla reilu kuukausi.
Viihdytään ja välillä ei viihdytä. Mutta sen verran pitkä matka on ettei parin tunnin kyläilyt käy päinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anopin luona tuntikin jo liikaa. Onneksi viime käynnistä on jo pikkaisen reipas vuosi. Ei sitä vaan jaksa kuunnella!
miksei vanhemmat voi tajuta, että liika on liikaa. Meillä on vaihteeksi äidilläni mökötyskiukkuvaihde päällä, kun en enää jaksanut koko aikaa elää ja olla hänen kanssaan. Tuli siis pyytämättä meille auttelemaan, viipyi aamusta iltaan ja suuttui sairaasti, kun emme arvostaneet hänen panostaan.
Siedimme tappiin asti, mutta kun hän oli kiinni kuin takiainen, penkoi kaapit, tunki jo naapureihinkin, niin oli pakko pyytää, että jättäisi meille edes hajuraon.
Nyt sitten ollaan toisessa äärilaidassa.
Olen kyllä visusti päättänyt, että omia lapsiani en kohtele näin. Ja ikävöin suorastaan anoppia, joka hänkin osasi kyllä olla pain in the ass...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olemme oppineet, että kolmantena päivänä vieraat alkavat haisemaan. Kun opimme sen, niin reissut ovat parantuneet huomattavasti.
Ehkä viikon viihtyisin, loppu on pakkopullaa. Meilläkin tuo välimatka ongelma - onneksi talo on iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oman äitini luona tai siskoni. Ja kohta olen menossa kuukaudeksi appivanhempieni luokse, tosin asuvat ulkomailla, mutta tuskin tulee viihtymisongelmia. Tosin en ole toisten passattavana, vaan ihan osallistun tuohon huushollaamiseen ja hoidan lapseni.
viihtynyt mainiosti kuukauden putkeen useaan otteeseen. Omilla vanhemmillakin olen viikon ollut.
Välimatkaa molempiin on paljon, ei onnistu parin tunnin reissut. Ihana on aina tulla kotiin, vaikka viihdynkin kylättelemässä.
Mulla ei ole siellä mitään tekemistä enkä jaksa olla sosiaalinen noin kauaa.
Ihmiset on mukavia, yhdessä touhutaan ja hoidetaan kotihommat, jutellaan ja lapsilla on serkkujen kanssa kivaa.
Mutta mutta, se että pitää olla yötä vaivaa minua. En vain osaa olla anoppilassa kuin kotonani. Olen kuitenkin vieraana ja vaikka viihdytään, en haluaisi olla montaa päivää.
Matkojen takia mekin vietämme kylässä aina vähintään sen viikonlopun, mielummin pidennetyn.
Minun lapsuudenkotini on iso, vanha, kaunis omakotitalo vajaan tunnin bussimatkan päässä kaupunkiasunnostamme. Meillä on täällä oma huone (minun vanha huoneeni) ja tänne tulevat joulun pyhiksi ja välipäiviksi myös veljeni sekä muutama muu läheinen sukulainen.
Viihdymme varsin mainiosti täällä viikon tai parikin, jos ei ole tarvetta käydä kaupungissa välissä. Sekin tosin onnistuu helposti, bussit kyllä kulkevat. Emme ole passattavina, sillä osallistumme elämiseen ja olemiseen täysin omina itseinämme ja tarpeellisina osina toimivaa kokonaisuutta. Se käy kaupassa joka ehtii, se laittaa ruokaa, joka haluaa tai viitsii. Mieheni viihtyy täällä loistavasti, sillä tulee hyvin toimeen perheeni kanssa. Äitini pitää itse asiassa huolta, että miehelleni aina on varmasti saunakalja kylmässä. :) Täällä on enemmän tilaa kuin kaupungissa, lenkkipolkuja, tunnelmaa, yhdessä olemista. Toisaalta sitä tilaa on myös omaan vetäytymiseen. Ketään ei täällä haittaa, jos joku haluaakin lukea kirjaa omissa oloissaan, ottaa päiväunet tai hoitaa omia asioitaan. Tietokoneitakin on useampi. ;)
No, vastapainoksi todettakoon, ettei miehelläni ole lapsuudenkotia, jossa voisimme vierailla. Ei tarvitse jakaa tätä olemista moneen paikkaan.
Pari tuntia on sopiva vierailuaika.
Mökillä ollaan joskus kauemminkin, mutta eniten tykkään olla omalla mökillä omassa rauhassa (vieraat ei haittaa).
olemme, koska välimatkat ovat niin pitkiä, ettei haluttaisi tehdä kovin lyhyitä visiittejä. Muutosta luvassa, toivon.