minulla ei ole yhtäkään ystävää.

onko tämä huono juttu vauvaani ajatellen? tarkoitan, että oppiiko hän sosiaaliseksi ihmiseksi kun äiti ei sitä ole?



pidän miestäni parhaana ystävänäni. viikottain kyläilemme isälläni taianoppilassa tai siskollani. mutta siis ketään ystävätärtä minula ei ole, enkä kaipaakaan. viihdyn paremmin kuin hyvin itsekseni kotona päivät pitkät.



ei huvita käydä perhekerhoissa tms. en osaa jutella muiden naisten kanssa. ei ole oikein mitään yhteistä. pitäisikö minun pakottaa itseni olemaan enemmän niin kuin muut?