Tyttäreni on viillellyt itseään - onko muita, kertokaa mistä saitte apua

Onko tyttö alaikäinen?



Minä ottaisin yhteyttä vaikka sinne nuorisopsykiatrian paikkaan, missä tyttärellä on hoitosuhde, ja kysyisin ihan suoraan neuvoa, mitä tehdä. En osaa sanoa, kuinka paljon he nykyään vanhempien kanssa keskustelevat. Kun itse olin 18 oli minulla psykiatrisia ongelmia, ja äitini on jälkeen päin sanonut, että mikään hoitava taho ei koskaan suostunut hänelle kertomaan tai kommentoimaan melkein mitään, vaikka en ollut kieltänytkään.



Olisi tärkeää, että psykiatri ja/tai psykiatrinen hoitaja ja/tai psykoterapeutti ovat tietoisia viiltelystä ja suhtautuvat siihen asiaankuuluvalla vakavuudella. Valitettavasti on vielä niitäkin hoitajia, jotka mielellään kuittaavat viiltelyn typeräksi huomionhauksi. Minä koettaisin parhaani mukaan päästä puheisiin hoitavien tahojen kanssa, jotta voisin vakuuttua siitä, että tyttö saa kunnollista apua oikeilta ihmisiltä.

Toivottavasti tilaa on.

ei tuo viiltely mitään hassuttelua ole. Tyttärelläsi on paha olo. Hyvä että hänellä on hoitokontakti, toivottavasti suhtaudutte asiaan positiivisesti (tarkoitan siis tähän hoitoon ja siihen että tyttäresi saa apua), olen saanut erittäin läheltä seurata kuinka vielä tänäkin päivänä tällaiset ongelmat lakaistaan vanhempien toimesta maton alle ja toivotaan että "nuoriso selvittää omat ongelmansa". Syvässä istuu mielenterveysongelmien häpeäminen monissa perheissä.

yleensä syyt:



a. haluaa huomioo tai kokeilee jotain (menee ohi)



b. on todella paha olo sisällä, syvästi masentunut

Haluaa huomiota osta laastareita.

yhteyttä sinne hoitotahoon ja kerro havainnoistasi.



Kysyit että mistä muut on saaneet apua. Itse työskentelen nuorisopsykiatrialla, ja nimenomaan tämä on se paikka mistä haetaan apua niihin seikkoihin, jotka saa nuoren viiltelemään. Hyvä että nuoresi on jo hoidon piirissä, nyt vaan on tärkeää että tuo tieto menee sinne eteenpäin.

Viiltely voi hyvinkin olla "huomionhakua", mutta se ei tarkoita, että se on normaalia ja tervettä, eikä siitä tarvitse huolestua. Itselläni ainakin se oli nimenomaan huomionhakua, koska olo oli niin hirveä, eikä kukaan muuten kuunnellut, huomannut eikä auttanut. Sain apua vasta, kun olin henkihieverissä ensiavussa...



Mieleltään terveen ihmisen tapoihin ei kuulu viiltely, eikä hänen tarvitse käyttää tällaisia tapoja saadakseen huomiota.

mua aina nauratti (tiedän, olen hirveä ihminen) yksi nuorempi lukiolainen, lihava kuin mikä, goottimainen ja kuunteli aina aulan stereoista sellaista tosi psykedeelistä musaa. No, hänpä sitten oli viillellyt itseään käden ulkosyrjältä olkapäästä ranteeseen asti, arvet näkyi. Meinasin monesti mennä neuvomaan, miten ja mistä sitä kannattaisi viiltää, että paha olo loppuisi kertalaakista.



huomionhakua (murrosiän kapinavaihe, joskus viiltely on jopa muotia) ja oikeaa hätää on kylläkin vaikea erottaa toisistaan.

itse viiltelin alaikäisenä usein itseäni. Syynä oli se, kun vanhemmillani ei ollut ikinä aikaa. Notkuin aina kaupungilla, olin yksinäinen vaikka oli kavereita. Tarvitsin vanhempiani.



Heille oli työ tärkeämpää kuin minä. Raha vielä tärkeämpää. Eivät nähneet ahdinkoani. Pääsin onneksi koulukuraattorin kautta nuorisopsykologille ja sitä kautta eheytyminen alkoi.

Oletettavasti tuo ilkkumasi lukiolainen oli yksinäinen, ehkä kiusattu, ahdistunut yksilö, joka yritti kovasti kuulua johonkin "ryhmään", saadakseen edes jotain turvaa ja selkoa elämään ja identiteettiin. Hän oli luultavasti hyvin surullinen, ja olisi kaivannut tukea ja ystäviä, mutta ei ollut valitettavasti ollut niin onnekas, että elämä olisi opettanut tarvittavat taidot niiden hankkimiseen.



Ehkä hän on nyt niinkuin minäkin, vuosia lukion jälkeen häpeilee niitä arpiaan, ja vasta nyt osannut hakea tarvittavaa apua ikuiseen ahdistukseen ja masennukseen, joka oli seurannut häntä läpi koko elämän. Ehkä vasta nyt on alkanut terveellä tavalla käsitellä menneisyyden kauheuksia, joista kukaan "lukiokaveri" ei mitenkään olisi voinut tietää mitään. Ehkä nyt aikuisena hän on pystynyt rakentamaan vahvempaa omaa identiteettiä ja tervettä elämää.



Tai ehkä ei. Ehkä vihdoin vahingossa viiltelyt karkasivat käsistä, ja yhtenä ahdistuksen hetkenä hän tosiaan sai tapettua itsensä, ja vei itseltään lopullisesti tilaisuuden eheytyä.



Onneksi sulla sentään oli kivaa.



Toistan uudestaan: TERVE IHMINEN EI VIILTELE HUOMIOTA SAADAKSEEN. Terveen ihmisen ei tarvitse. Hänellä on muita, terveitä konsteja huomion, myötätunnon yms. saantiin.