Paha olo...

Hyvä ottaa puheeksi,koska tulevaisuudessa nuo vain pahentuvat. I know!



Mitens se meni: Ei se vaihtamalla parane!

Uskon myös, ettei vaihtamalla paranisi. Varsinkin, kun voin luottaa avokkiini 100-prosenttisesti ja se on tärkeintä.



Jos se vain hoitaisi tuon koulun ja lopettaisi tupakoinnin. Onko liikaa pyydetty? Kuitenkin tupakointi vaikuttaa välillisesti minuunkin, kun stressaan hänen terveydestään ja kukahan se olisi, kun hoitaa häntä hänen sairastuessaan keuhkosyöpään tms. ITSEAIHEUTETTUUN tautiin :( Ja kun kaikkea pitäisi ostaa, uusimpia vempaimia, niin hoitaisi koulunsa loppuun niin olisi varaa ostella.

sitä jatkossa pahemmin...itse en jaksaisi esim katsella miestä joka ei tekis kotona mitään vaan osottais mun olevan se kotipiika. Tupakka olis hänen oma ongelmansa.

Olen alusta asti sanonut, että tykkään tehdä kotitöitä, eli siinä suhteessa olen kaivanut itselleni kuopan. Minulta se kaikki vaan käy nopeammin ja näppärämmin :) Eli kotityöt ovat vain piste iin päällä.



Tupakanpoltto ei mielestäni ole enää vain hänen asiansa, koska elämme yhdessä. Hänen valintansa vaikuttavat minuunkin, eli jos hän sairastuisi, minä joutuisin siitä kärsimään myös. Samoin ne tupakkaan menevät rahat voisi käyttää järkevämminkin.



-ap

ja lapsia ei ollut, olin niin rakastunut että en edes huomannut siippani paheita, vaan hehkutin aina kuinka ihana hän on. (vaikka jätti roskat pöydälle ja tavarat lämpimään vaikka jääkaappi oli vieressä... mutta rakkaus voitti. Sitten tuli lapset ja en enää ollutkaan niin rakkauden ensihuumassa, hänen pinttyneet tavat rupesivat ärsyttämään. Sitten äitini sairastui vakavasti syöpään, mieheni läheisiä rupesi kuolemaan ja perheessämme oli paljon surua. Ja itsekin olin välillä täys ääliö....

mutta rakkaus voitti kaikki esteet ja vastoinkäymiset, ja siinä vaiheessa rupesi tuntumaan että mitäs pienistä! Jos todella rakastat häntä, niin älä vaadi toista muuttumaan vaan rakasta häntä sellaisena kuin hän on. Toki kouluttaa voi hieman, kuten olemme tehneet selvän työnjaon mieheni kanssa; hän huoltaa auton ja käy kaupassa ja tekee ruuan, minä pesen pyykit ja siivoan. Lapset vievät roskat. Eikä kenenkään tarvi nipottaa. Ja huomaivainen mieheni osaa olla, avaa oven naiselle ja antaa takin... ei se kukkapuska tarvitse olla.

muut asiat ovat miehen omia valintoja, et voit toista muuttaa, paitsi nuo kotityöt. Ne eivät missään nimessä kuulu pelkästään sinulle. Entäs sitten kun/jos on lapsia, sama linja jatkuu, usko pois, ei mies sitten enää muutu/opi. Tai jos itse sairastut, joko vakavammin tai ei-vakavammin.



Noista em. asioista tuo kotitöiden tekemättömyys on sellainen, jota en itse hyväksy.

Meillä on aika tarkalleen samoja ongelmia (poislukien tuo kouluasia).



Meilläkin kotityöt ovat kasaantuneet minulle johtuen ehkä siitäkin, että olin välillä työttömänä ja otin silloin huomaamattani hoitaakseni kaiken senkin, joka oli miehen vastuulla. Mies ei myöskään ole koskaan asunut yksin, joten ehkä sekin vaikuttaa, että hänellä nyt ei vain kerta kaikkiaan ole rutiinia siihen, että tietty aika päivästä ja viikosta pitää varata kodinhoitoon. Tässä en oikein osaa sua neuvoa; meidänkin pitäisi taas käydä keskustelua aiheesta ja vaikka sopia joku viikkosiivouspäivä (hankalaa, kun miehen työvuorot vaihtelee).



Sinuna ehkä silti aloittaisin tuosta kouluhommasta. Kannusta ja motivoi siihen. Jos tosiaan voi käydä niin, ettei mies saa enää opiskeluoikeutta, niin monen vuoden (tms.) työ on mennyt hukkaan, jos ei koskaan valmistu. Sano, että edelltyksenä sille, että sinä vastaat tällä hetkellä kodinhoidosta pääosin, on se, että hän käyttää vapaa-aikansa tuon tutkinnon loppuunsaattamiseen.



Tuohon tupakointiin en usko sinun voivan vaikuttaa. Se pitää vain itse tajuta. Ainakin mun mies on sanonut, että siitä on aivan turha valittaa, hän (kuten kaikki aikuiset ihmiset) tajuaa kyllä haitat, muttei pysty ainakaan vielä lopettamaan. Vastapainoksi olen sanonut, että toki on hänen oma asiansa, mutta sitten kun meillä on lapsia, en halua heille tupakoivaa isää. Siinäpä miettii sitten, kenen kanssa ne lapset teen :)

Rupesi ihan itkettämään, kun luin tuon vastauksesi. Uskon vahvasti, että olen sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa olen elämäni loppuun asti. Eilen illalla vaan kasautui kaikki turhautumiset päähän... Mutta kai se rakkaus todella voittaa :)



Mitä enemmän ajattelen mieheni hyviä puolia, sitä mitättömämmiltä nuo muut asiat tuntuvat.



Paitsi koulu. Ja tupakointi. Näistä en haluaisi tinkiä, kun ovat mielestäni hyvin perusteltavissa.

Hyvä tupakkakommentti, kiitos.



Olen myös sanonut, että kun lapsia tulee, niin tupakka lähtee. Mutta olenkohan nytkin liian tiukka... kun kotona hän ei polta. Töissä kyllä ja baarissa/illanistujaisissa röökiä menee vähintään aski.



Olenko itse väärässä? Haittaako tuollainen määrä? Hänellä kuitenkin normaalioloissa aski kestää monta päivää. Mutta miksi sitten edes polttaa??

Minä en ole. Olemme nuoria ja kyse on kaveriporukasta, joka on tuntenut ala-asteelta saakka. Niin se vaan on, että alkoholi kuuluu asiaan. Viikolla ei juo ollenkaan, eikä tietenkään viikonloppuisin, jos ei ole noita "menoja". Minä olen usein mukana, nykyään ei kiinnosta niin paljon. Kun ei ole lapsia, niin minusta ihan ok.

luuletko että mies muuttuu? kun juuri valitit, ettei sitä tee.

Ts. sinä et voi lopettaa miehesi tupakointia. Hyväksyä sun ei sitä tarvitse eikä kannatakaan, mutta älä kuvittele että sulla on valta lopettaa se miehesi puolesta.



t. ex-tupakoitsijan vaimo

jos perustatte perheen ja saatte lapsia eikä sulla olekaan enää loputtomasti aikaa ja voimia hoitaa kaikkea kun työmäärä lisääntyy huimasti ja sun aika ja jaksaminen vähenee saman verran. SItten asiasta voikin tulla iso ongelma jos sille ei ole mitään tehty aiemmin. Kannattaisi ainakin keskustella tästä ennen lapsia.

miehesti päätäntävallassa. Voit toki yrittää puhua järkeä ja kannustaa lopettamaan , mutta et pysty lopettamaan sitä.



Ikävä kyllä tupakointi on myös asia, millä on vaikutusta myös sinun ja mahdollisten tulevien lastenne elämään. Tupakka nimittäin tappaa ennenaikaisesti joka toisen tupakoijan. omasta tuttavapiiristä löytyy tapaus, missä keuhkosyöpä tappoi piirua vajaan nelikymppisen perheenisän.

Miten kaikki nyt tarttuu vaan noihin kotitöihin? Se nyt on kuitenkin pienin ongelma, minusta.



Ymmärrän, että töiden määrä kasvaa, jos/kun lapsia tulee, mutta tuleeko siitä todella siinä vaiheessa noin suuri ongelma? Olen vissiin ihan ulalla.



Ruoka me laitetaan yhdessä. Kaupassa käydään yhdessä, mies laittaa ostokset paikoilleen.



Minä imuroin, pyyhin pölyt, hoidan tiskit koneeseen/koneesta, laitan pyykit koneeseen/kuivumaan, vaihdan lakanat (yleensä kyllä miehen avustuksella). Ei tuossa nyt niin kauheasti hommaa ole, oikeasti :) Ehkä siksi, kun en ole kuitenkaan mikään siisteysintoilija, jolla ei saa olla yhtään vaatetta lattialla ;)



-ap, taas.

melkein sama tilanne (pois lukien esim.koulu). Välillä tuntuu, että toisella on liikaa piirteitä ja ominaisuuksia, joita ei siedä. Mutta kun mietin, voisinko elää ilman häntä: vastaus on en. Siitä tiedän, että hän kaikkineen vikoineenkin on minulle oikeasti tärkeä. Toinen on opittava vaan hyväksymään.



Mutta yritä tosiaan saada hänet käymään koulunsa loppuun. Tupakasta sen verran, että mieheni poltti vuosia ja minä nalkutin asiasta p-a-l-j-o-n. Päätin lopulta lopettaa nalkutukseni ja eräänä päivänä hän sitten totesi minulle, että taitaa lopettaa polttamisen. Eikä ole sen jälkeen polttanut! :)



Tsemppiä!!

miten pahalta se maistuu suudellessa. Se on oikeastaan ainoa, millä lailla se sinuun vaikuttaa. Terveydestään mies on itse vastuussa. Jos haluat sitä kohentaa, lopettakaa vaikka se roskaruoan syönti ja alkakaa käydä kävelyillä - kyllä sillä kompensoi maltilisen tupakanpolton.

Karu totuus on myös että toista ei voi muuttaa. Miehesi ei ilmeisesti arvosta koulutusta eikä ole kovin kunnianhimoinen. Hän on eilmeisesti sohvalla löhöäjä -tyyppi, joka kaipaa kaverieden kanssa tuulettumista melkein joka viikko. Nämä asiat eivät muutu sittenkään, kun teillä on lapsia. Ainakaan ne eivät muutu sillä, että sinä toivot ja oletat niin käyvän. Sun kannattaa nyt meittiä, haluatko elää lopun elämäsi juuri sellaisen miehen kanssa kuin sinulla nyt on. Jos et halua, kysy mieheltä, onko hän valmis muuttumaan ja puhukaa siitä mitä toivotte toisiltanne.

Mutta vielä pahemmin asiat. Kävi niin, että ajauduin pettämään miestäni... Se avasi hänen silmänsä. EN suosittele sitä kenellekään, mutta meillä näin.

että saan erilaisia vastauksia.



Minua ei viikonlopun tuulettumiset haittaa, joten miksi ne haittaisivat tulevaisuudessa, varsinkin kun olen itse osa niitä? Vähentyneet kuitenkin huomattavasti mieheni sinkkuajoista ja jatkuvasti myös seurustellessamme. Oli minulta väärin sanoa "joka viikonloppu", kun se ei kuitenkaan ole totuus.



Olen itsekin sohvalla löhöäjä -tyyppi. Joudun todella patistamaan itseni tekemään töitä/opiskelemaan. Iltakävelyitä olen ehdottanut miehelleni - en ymmärrä miksei voisi puolta tuntia käyttää illassa ulkoiluun :D Koitan nyt saada hänet innostumaan siitä.



Ja aion jatkossakin nalkuttaa tupakasta. Nalkutus loppuu, kun tupakka loppuu :) Päättäköön itse kumpi on parempi vaihtoehto, hehe.



Mutta kiitos kaikille!! Kannatti näköjään todellakin kirjoitella tänne tuntemuksista, ennen kuin hyökkään miehen kimppuun. Asiallisia vastauksia, niitä en osannut odottaa näin monia.