Miten toimia marttyyrimaisen, jollain lailla epävakaan henkilön kanssa?

Miksi olet tekemisissä ko. tyypin kanssa?

Olen varonut sanomisiani ja yrittänyt olla erittäin huomaavainen. Mutta mikään ei siinä suhteessa riitä.



Nyt kun olen ilmaissut, että ei ole kivaa, kun hän suuttuu tai sanoo rumasti aivan syyttä, on vielä hankalampaa.



ap

vesi hanhenselästä -asenne, kuuntele vain puolella korvalla ja käyttäydy neutraalisti

Ketä lapsuutesi ihmistä hän muistuttaa?

Ehkä voit löytää vastauksia mietteisiisi.

kokeiltu, mutta ärsyyntyy ja piikittelee vaan lisää, jos en huomioi häntä. Siksi olikin pakko kertoa, että en pidä hänen käytöksestään.



Enemmänkin tästä kärsivät asiakkaat, ja olemme vielä sosiaalialalla. Hän kokee heidätkin rasitteena.



ap

niin tuskin se auttaa että sanot toisen kerran?



ehkä sinun on hyvksyttävä se raadollinen fakta, että hän tuskin muuttuu?



jos asiakkaat kärsivät niin mikset puhu esimiehellesi?

pahaenteisen tutulta tämän henkilön kohdalla.



On ristiriitaisella tavalla hirveän itsekäs, eikä ole mikään empaattinen, kun taas toisaalta hänellä on huono itsetunto.



Välillä epäilen hänen mielenterveyttään todella. Hän puhuu sellaisia asioita, joita ei ikipäivänä tulisi kenelläkään muulla mieleen.



ap

mutta ei koe tekevänsä mitään väärin. Ja on ollut kauan talossa.



ap

tämän tyyppisen henkilön kanssa? Voiko millään tavalla saada toista ymmärtämään, miltä hänen käytöksensä ym. tuntuu muista ihmisistä?



ap

edesmenneen anoppini. Ja todellakin, minkäänlaista kritiikkiä tällaista ihmistä kohtaan ei kannata esittää, koska hän ei näe itsessään mitään vikaa, vaan loukkaantuu ja ajattelee että toinen on paha.



Esimerkki: Teini pureskelee kynsiään ajatuksissaan. Mummo sanoo, että lopeta heti kynsien pureskelu. Teini sanoo, että omatpahan ovat kynteni. Mummo siihen, että kynsien pureskelu on hirveä tapa, se on ihan sairasta ja sinä olet sairas! Teini loukkaantuu ja vedet tulee silmiin. (Tässä vaiheessa olisin odottanut että Mummo olisi pyytänyt teiniltä anteeksi huutamistaan.) Mutta Mummo sanoo, että mitä sinä oikein siinä itket, minä olen kuolemansairas ja sinä kehtaat ruveta itkemään tuollaisesta pikkuasiasta.



Tällaisen ihmisen kanssa on todella raskasta elää. Mutta jos väleissä aikoo olla, niin täytyy kehittää panssari itselleen joka kestää kaiken arvostelun (missään nimessä ei kannata ottaa itseensä). Ja anoppini ainakin oli katkeroitunut ja masentunut, kantoi kaikkia menneitä murheita harteillaan eikä koskaan antanut anteeksi jos joku oli jotain hänen mielestään väärin tehnyt.

jokin muukin persoonallisuushäiriö mahdollinen...

Olen välillä aivan shokissa, kun hän saattaa sanoa jotain rumasti, ja hetken kuluttua hän tulee puhumaan jotain muuta ihan kuin ei olisi hetki sitten sanonut yhtään mitään ilkeää.



Menisi tosi hyvin, jos jaksaisin koko ajan kysyä, kuinka hän voi ym. Hän on aina väsynyt, jostain kipeä yms.



ap

pärjää

ei pysty ottamaan vastaan sitä viestiä että heidän käyttäytymisensä on muille raskasta tai satuttaa tms.



se tuottaa heissä närkästystä, raivoa tai ylenkasetta (joskus jopa paranoiaa).

Muiden ei auta valitella vaivojaan, koska hän on niiiiin kipeä ja hänellä on sairauksia. Koirallani todettiin sydänvika ja se sai siihen lääkityksen. Joku erehtyi sanomaan, että voi Nappi parkaa. Anoppi pääsi siihenkin huomauttamaan, että kyllä koiraakin säälitään, mutta kukaan ei ole sanonut että voi Mummo parkaa!



Saattaa tehdä jonkin palveluksen "hyvää hyvyyttään", mutta auta armias jos et huomaa kiitellä siitä vuolaasti! Kyllä tulee muistutusta jälkeenpäin sopivassa tilanteessa.



Älä vaan missään nimessä ehdota psykiatrista hoitoa sille työkaverille (vaikka sen tarpeessa olisikin)! Anoppini katkaisi kokonaan suhteensa lähisukulaiseen joka oli tällaista päästänyt suustaan. Anoppi kun olisi vain halunnut jutella kovasta ikävästä äitiinsä joka oli jokin aika sitten kuollut ja toinen menee ehdottamaan psykologille juttelemista. Hulluthan psykologilla käy!

Mulla on kokemusta parista narsistista, toinen työkaveri, toinen muu "kaveri". Nuo kuvauksesi vain kuulostivat tosi tutuilta. Voi tietenkin olla, että kyseessä on joku muukin pers.häiriö, mutta veikkaan, että sellaisesta voi hyvinkin olla kyse.



Huomiohakuisuus, yliherkkyys, erityiskohtelun vaatimukset. Ja siihen tietysti vielä liuta muita juttuja, joita narsistilla on, mm. laskelmoivuus, toisten ihmisten hyväksikäyttö jne. Noilla kuvailemillasi jutuilla myös varmaan huomiohakuinen persoonallisuus voisi tulla kyseeseen, sellaiselle on ominaista yliampuva tunteellisuus kun taas narsistille tunteettomuus ja taitavasti näytellyt tunteet.



Oli mitä oli, kannattaisi varmaan jatkaa keskustelua ylempien tahojen kanssa, koittaa esim. hankkia itselle siirtoa muualle. Entä onko mahdottoman työkaverin työtehtävien hoito hyvällä mallilla, vai voisiko löytyä syytä joihinkin toimenpiteisiin sen suhteen? Tällainen ihminen olisi tietysti itse ansainnut sen siirron muualle tai peräti irtisanomisen.

Jotain toimenpiteitä on luvassa. Itse olen hakemassa muualta töitä, vaikka en haluaisi lähteä.



ap