Loukkaantuisitko tästä?

vaan siihen kuuluu kaverit, sukulaiset, tuttavat, ystävät

Jos ekassa pitkässä suhteessa ymmärtää, ettei homma ole 100% mahtavaa, niin ihan hyvä homma.



Itse koin ensimmäisen pidemmän suhteeni yli parikymppisenä ja jos olisin ollut fiksumpi, olisin jättänyt jutun sikseen jo paljon aikaisemmin. Kuvittelin kait onneton, että kaikki suhteet ovat vistoja tavalla tai toisella. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin tuo suhde on AINOA asia elämässäni, jota todella kadun.



No ehkei näin dramaattisesta jutusta teillä ole kyse. Ihmiset vaan määrittelevät asiat omalla tavallaan.

mä tulkkaisin sen niin että tähän asti suhteet olleet huonoja eli tähän nykyiseen asti suhteet olleet huonoja. Tai että suurin osa suhteista jotka on elämässä ollut on olleet huonoja (ja sen takia päättyneetkin pikaisesti) se että se on sun kaa voi olla sen elämän ensimmäinen hyvä suhde...



Sinuna rohkaistuisin kysäisemään asiasta mutta yrittäisin tehdä sen ilman provokaatiota, eli ei "mitä vittua, pidätsä meidän suhdetta huonona vai?" vaan enemminkin "kun vastasit tuohon kysymykseen noin niin laskitko mukaan meidän suhteemme?" ja jos vastaa kyllä niin voi kysyä miksi hänen mielestään teidän suhteenne on huono ja niin edelleen. siis kysy ja keskustele!

On täysin mahdollista, että hän arvioi vain omaa käyttäytymistään. Sehän olisi erinomainen tulos: hän tietäisi esim. loukanneensa muita tai ajattelisi että voisi kertoa nykyistä useammin, miten paljon välittää tärkeistä ihmisistään.



On myös mahdollista, että hän ajatteli kaikkia muita ihmissuheitaan kuin sinua. Ihmissuhde ja rakkaussuhde ovat tarkkaan ottaen kaksi eri asiaa ja jos minultakin kysyttäisiin ihmissuhteista, arvoisin esimerkiksi suhdettani lapsuudenperheeseeni, joka on toodella huono, tai työkavereihin, joka on korkeintaan keskinkertainan. En ole mielestäni ollenkaan mikäään haka ihmissuhteissa, vaikka nykyinen parisuhteeni on erittäin hyvä.

hernepelto nenässä jos mies sanoisi et meidän suhde on ollut huono jos itse olisin sitä mieltä, että suhde on hyvä. Siis voihan noin sanoa rakentavassa mielessä, kun molemmat tietää että asiat on pyllyllään ja pohditaan miten parannetaan tilannetta.



Kai te keskustelitte asiasta? Jos mies tarkoitti, että hänen mielestään teidän suhde"aika huono", niin varmaan kannattaisi miettiä mistä asia johtuu ja onko asia parannettavissa.



Miehen logiikka on välillä naisen mielestä aika käsittämätön. Voisin hyvin kuvitella tarkoittaneen, että ne "suhteet" ennen sua on olleet huonoja.

En muista testin sanamuotoa, mutta kyse oli siis parisuhteista ja mies tarkoitti nimenomaan meidän suhdetta (kysyin).



Testituloksissa edustimme eri ääripäitä; minulla on tapana suhtautua optimistisesti sekä menneisiin että tuleviin suhteisiin, mies näkee ne tyypillisesti negatiivisemmassa valossa.



Sama ero näkyy myös siinä, että mies on elänyt ns. onnellisen lapsuuden ja kokenut sen onnettomana (vanhemmat rakastivat häntä ja toisiaan, mutta mies ei ollut lapsena onnellinen) ja minä olen väkivaltaisesta alkoholistiperheestä ja silti elin mielestäni onnellisen lapsuuden.



Kyse on siis kaiketi meidän tavoista suhtautua maailmaan, mutta silti tuntuu pahalta. Olen elänyt mielestäni 10 v onnellisessa suhteessa, ja nyt suhteen toinen osapuoli on sitä mieltä, että eihän tämä ole onnellista ollut :-(

parisuhdeasioissa. Siitä tuo testiin pakottaminenkin.

tuollaisesta. Onko miehesi aina noin tunnekylmä ja empatiakyvytön?

Miehesi halusi testin kautta kertoa sinulle jotain. Ottaa tyytymättömyytensä puheeksi ja avata keskustelua.

Ilmeisesti olet sitä sorttia loukkantuva ihminen jonka kanssa ei voi keskustella mistään vakavista asioista. Hän ei varmasti keksinyt muuta keinoa ottaa asiaa puheeksi.

Sen sijaan että loukkaanut ja mökötät niin otappa aikuinen asenne ja puhukaa asiasta. Kuuntele miestäsi ja koittakaa löytää yhteinen ratkaisu ilman marttyyriasennetta. Miksi otat loukkauksena jos mies haluaa puhuia tunteistaan ja ilmaista niitä? Vai etkö halu kuunnella muuta kuin kehuja? Jos mies on noin tyytymätän teidän parisuhteeseen niin ottaisin lusikan kauniiseen käteen ja tekisin asialle jotain. Joko erota tai yrittää tehdä kaikkeni että suhde paranisi.

Mies on meistä se loukkaantuva, jolle ei voi sanoa pienistäkään asioista. Asiasta on puhuttu ja puhutaan niin pitkään kuin mies haluaa.



Minusta on harmillista, että mies ilmaisee tyytymättömyytensä jälkikäteen, eikä silloin, kun asioille voisi tehdä jotain. Voihan niille vieläkin, mutta kymmenen vuotta hän on pitänyt niitä sisällään...



Pyysin miestä tekemään listan niistä asioista, jotka tekee meidän suhteesta huonon. Listaan tuli viisi kohtaa:



- jatkuva huonotuulisuus

- yhteisen sävelen puute

- kylmyys

- kulttuurierot

- suhde ei vastaa odotuksia



Huonotuulisuudessa/kylmyydessä hän on oikeassa - kolmilapsisen perheen arki on kiireistä ja helposti kommunikaatio meidän välillä on tyyliä: tee tää, osta maitoa, pesitkö auton. Mies haluaisi, että käytännön asioissa puhuisimme toisillemme kauniimmin, minä taas haluaisin hoitaa niitä tehokkaasti pois alta, että voimme sitten jutella kiinnostavimmista asioista rauhassa.



Yhteisen sävelen puutteella hän tarkoittaa, että hänestä tuntuu, että meitä kiinnostavat eri asiat. Että hän haluaisi monesti kertoa jostain asiasta toiselle ihmiselle, mutta hänellä ei ole muita kuin minut... ja että minua ei kiinnosta. Tässä hän on väärässä: kaikki, mitä hän minulle kertoo on minusta kiinnostavaa, yleisestikin kiinnostunut helposti lähes mistä tahansa aiheesta ja keskustelen mielelläni kaikesta. En tiedä, miksi hän luulee, että minua ei kiinnosta. Itseään häntä kuulemma kyllä kiinnostaa ne jutut, mistä hänelle juttelen.



Kulttuurieroja suhteessamme on (mies ei ole suomalainen), mutta mielestäni ne ovat rikkaus. Puhumme miehen äidinkieltä keskenämme, mutta ilmeisesti hän haluaisi, että olisin eleitä myöten samanlainen, kuin naiset hänen kotimaassaan. Minusta se on liikaa vaadittu. Ja koko asenne kovin negatiivinen - on suomalaisillakin tapoja kommunikoida, joita minä kaipaan, mutta toisaalta miehelläni on tapoja kommunikoida, joita suomalaisilla ei ole, ja se on rikkaus. Lisäksi tiedän, että suhteessa kotimaansa naisiin miestä ärsyttäisivät tietyt asiat heidän tavoissaan kommunikoida, sanoinkin sen miehelle ja mies myönsi, että näin on.



Kohdalla "suhde ei vastaa odotuksiin" mies tarkoittaa, että ennen suhdettamme hän oli kuvitellut, millaista rakkaus ja parisuhde on "ideaalitilassa" - toinen hyväksytään täysin sellaisena kuin tämä on, jne. Tämä tarkoittaisi hänelle esim. että ajankäytöstä voi päättää yksin oman mielensä mukaan ja näinhän tämä ei voi 3-lapsisessa perheessä mitenkään olla. Miehen mielestä minulla oli omat odotukseni parisuhteesta eikä hän vastaa niihin, minä taas olen tyytyväinen suhteeseemme ja mieheeni enkä ollut kuvitellut mitään ideaalisuhdetta ennen häntäkään. Minulla kylläkin oli jo aiempia suhteita, joten oli ruusunpunaiset lasit jo tipahtaneet...

mieleisekseen, eihän noissa sen selityksissä ole minkäänlaista logiikkaa. Jos miehellä ei ole ketään muita ihmisiä joiden kanssa puhua, on vaarana että monikulttuurisessa suhteessa ympäröivästä yhteiskunnasta eristyksissä oleva osapuoli purkaa usein ahdistuneisuuttaan omaan perheeseen, mikä ei ole hyvä suhteen kestoa ajatellen.

"Mies pyysi tänään mua tekemään sellaista "millainen olet rakkaudessa" -testiä"



En osaisi loukkaantua kummastukseltani. Siis ihan oikeesti joku aikuinen mies haluaa tehdä tollaisa testejä?

"Mies pyysi tänään mua tekemään sellaista "millainen olet rakkaudessa" -testiä" En osaisi loukkaantua kummastukseltani. Siis ihan oikeesti joku aikuinen mies haluaa tehdä tollaisa testejä?

Mies on aika kiinnostunut psykologiasta, ihmistyypeistä, ym. Testi oli tiedelehdessä ja hyvin pitkä/kattava. Ei siis ihan sinä-minä -luokkaa :-)

Siis että mies yrittää muokata minua. Niin se taitaa olla, ja mielenkiintoista se on siksi, että hänen ideaalisuhteessaan oikeastaan kaikkein tärkeintä on, että jokainen tulee hyväksytyksi omana itsenään. Kaunis ideaali sinänsä.

Mitä monikulttuurisuuteen tulee, niin mielestäni on tavallaan mieheni oma valinta, jos hänellä on vain minut keskustelukumppaninaan. Hänellä on työ ja työkavereita, myös sekä suomalaisia että oman maansa kansalaisia tuttavapiirissään, vaikka Suomessa asummekin. Hän on aika laiska pitämään yhteyttä ystäviin ja yleensä viihtyy yksin/kotona. Tai olen luullut, että viihtyy. Ehkä sitä sielunveljeä ei ole löytynyt näistä ympyröistämme Suomesta, ja muut kontaktit ei kelpaa.

mieleisekseen, eihän noissa sen selityksissä ole minkäänlaista logiikkaa. Jos miehellä ei ole ketään muita ihmisiä joiden kanssa puhua, on vaarana että monikulttuurisessa suhteessa ympäröivästä yhteiskunnasta eristyksissä oleva osapuoli purkaa usein ahdistuneisuuttaan omaan perheeseen, mikä ei ole hyvä suhteen kestoa ajatellen.