Anopin sietokyky koetuksella

kun anoppilassa on erilaiset käsitykset lastenkasvatuksesta ja yrittävät niitä omia mielipiteitään tukkimalla tukkia meidän elämään. Lapset ovat siellä kovemmalla kurilla kuin kotona. Kaikkea tekemistä valvotaan ja vahditaan hysterian partaalle saakka. Lapset eivät kovinkaan mielellään enää mummolaan mene keskenään. Toisinaan on töittemme vuoksi ollut pakko anoppia ja appea pyytää hoitoapuun, jota mielellään antavatkin - saavatpahan silloin vapaasti kasvattaa ja kouluttaa lapsiamme omaan muottiinsa sopiviksi.



Aiheesta on otettu yhteen ja olen kyllä yrittänyt keskustellakin asiallisesti, mutta vanhat koirat eivät näy uusia temppuja oppivan eivätkä ymmärrä meidän näkökulmaamme ja meidän tapaamme kasvatta lapsia (joka on aivan normaalia perhe-elämää, rakkautta ja rajoja). En enää viitsi aiheesta appivanhempien kanssa vääntää peistä. Lasten kanssa on aiheesta puhuttu kyllä ja olemme parhain päin silotelleet isovanhempien sanomisia ja sääntöjä.



Toisessa mummolassa (minun puolellani) on taas sitten se lepsumpi meininki. TV-ohjelmista olen joutunut sanomaan sekä nukkuma-ajoista, niin ja herkuista. Olen kyllä sitä mieltä, että mummolassa saakin olla löysempää, mutta aivan kaikkea ei silti tarvitse TV:stä antaa katsoa eikä pahaan oloon asti antaa herkkuja, eikä valvotuttaa viikonloppuisinkaan mihin saakka vaan. Se kun arkeen paluu on sitten hankalaa. Ja TV-ohjelmat jäävät uniin tai mieleen pyörimään, jos ovat olleet lapsille sopimattomia (vaikka itse ovatkin niitä halunneet katsoa). Lapsethan tahtovat asioita, jotka heille eivät välttämättä sovi ja aikuisilla on aikuisen rooli asettaa sopivat rajat. Onneksi oman puolen mummolassa näistä asioista on päästy sopimukseen ja vaikka vähän on pahoitettu mieltäkin, niin esim. Tv-asiat ovat perustelun jälkeen ymmärretty, samoin nukkuma-ajat. Herkuttelua on edelleen, mutta olkoot.



Silti väittäisin, että lepsun meiningin kanssa on helpompaa kuin tuon ankaran tiukkuuden kanssa...

Appi ei ilmeisesti siedä minua koska jurputtaa aina jostain, kotitalomme on vääränlainen ja minun ulkonäössäni on vikaa, yrittää alistaa siis ja suoraan sanottuna vetuttaa antaa tyttöä hänelle hoitoon. Poikahan sieltä olisi pitänyt apen mielestä tulla. Heittelee naisten ulkonäöstä sovinistisia kommentteja jne. Mutta kun ei muitakaan lastenhoitajia ole.

Silti lastenhoitoon apua tarvitaan, joten ei voi oikeen valittaakaan ettei nokkiinsa ota :)

että täällä päin on ilmeisen tärkeää pitää kulissit kunnossa ulospäin, että on muka niin sukurakasta porukkaa vaikka totuus olisi toinen. Appiukon mielestä nainen on pelkkä palvelija ja sen huomaa kyllä vierailuilla, anoppi hosuu ympäriinsä paniikissa ja ukko sen kun jurputtaa sohvalla. Ja anoppi ja tyttäret kehuu tietysti kilpaa miten hyvä ukki on...

tehdä kaikkea.:) itse muistan mummulassa lapsena, kun ruuat oli herkkuja ja aina sai keksiä tai suklaata. Sai leikkiä mm. pitsiverhoilla prinsessaleikkejä, kiipeillä ja tehdä melkein mitä vaan. Kotona sitten elettiin normaalia elämää.



Ei mua haittaa, että meillä lapsen vierailu mummulla alkaa suklaavanukkaalla ja päättyy siihen, että syö olkkarissa suklaamunaa. Välissä muutama pipari, pillimehu ja vähän ruokaakin. Eihän maailma siihen kaadu, jos lapsi saa mummulassa joskus juhlia.:)

niin kyllä mummot saavat hemmotella mielin määrin. Ei se lapsi pilalle mene jos valvoo yhden illan ja syö karkkia niin paljon kuin napa vetää. Kotona on sitten omat säännöt.

miksi miniät eivät ymmärrä, että jo pienikin lapsi tajuaa, että eri paikoissa on eri säännöt.



Joten selitä lapsellesi/lapsillesi, että mummilassa saatte tehdä niin, mutta kotona on eri säännöt, koska olisi lapsille vahingollista, jos söisivät aina pelkkiä herkkuja ja valvoisivat myöhään. Mummila on siis huvittelua, kotona eletään arkea.



Minusta voit pahimmista asioista sanoakin mummolle. Jos lapsi kärsii siitä, että myöhään valvotun yön jälkeen joutuu heräämään seuraavana aamuna päiväkotiin tai kouluun seitsemältä, niin totta kai voit tuollaisen järkiperusteen sanoa, nätisti!



Enemmänkin tuntuu, että ap:tä ja monia muitakin miniöitä HARMITTAA ja kadehdituttaa se, että lapset tykkäävät noiden poikkeuksien takia enemmän olla mummilassa kuin tylsässä kodissa ;-)

Kärjistän, totta kai - mutta miksi ne harvat poikkeukset muuten niin miniöitä rassaavat? Tuskin kukaan järkevä ihminen nyt luulee, että herkuttelu kerran tai pari kuukaudessa tuhoaa lapsen!!!

Nimittäin, meillä ei anopit eikä muutkaan sukulaiset lapsia hoida. Meillä ei siis ole tällaisia ongelmia alkuunkaan. Mutta jos joskus saisimme lastenhoitoapua joltakin, voisin kuvitella, että saisivat hoitaa, miten parhaiten näkisivät (maalaisjärkeä käyttäen).

Lastenhoitoon tarvitaan apua? Miten anoppi tarttee lastenkasvatukseen apua?



Otsikko pitäisi olla tyystin toinen.



Sinun säännöt on sääntösi kotona, mummolassa taas eri säännöt, se on hänen koti, samoin toisessa mummolassa!

Ymmärrä tämä ja tee asia selväksi lapselle.

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

maksa hoitajalle ja anna anopin olla rauhassa

Mä muuten muistan kanssa ton laminoidun BMI-taulukon! Naurattaa, vaikka ei saiskaan...

asioista. Sillä ne selkeästi häiritsevät sinua. Muuten et pääse tuosta mielipahastasi eroon. Oletpahan sitten ainakin yrittänyt.



Itse tein aluksi samoin etten sanonut minua ärsyttävistä tavoista hoitaa lapsiani ja niinpä se mielipaha sitten kerääntyi ja kasaantui ja lopulta ns. räjähdin anopille kun tuli mitta täyteen. Jälkeenpäin ajatellen olis ollut paljon järkevämpää sanoa asioista saman tien ettei asia pääse pitkään ärsyttämään ja ärtymyksen malja vuotamaan yli...

joille on ihan sama miten sanoo. Olennaista on se, että sanoo. Se on aina väärin.



Minä sanoin ihan ystävällisesti lähisukulaiselle siitä, että pikkupalaisia 5+-legoja ei voi ostaa meidän 3-vuotiaalle. Tämä pani kaiken suuhun.



Siitä nousi niin hirveä elämä, että jouduin lopulta hankkimaan lähestymiskiellon.

Jos minä esittäisin anopilleni jotain tuollaista hän:

- rikkoisi joka ikistä lapulle laitettua sääntöä lapsia hoitaessaan ja muistaisi hymyssä suin niistä tapauksista mainita kun tulen takaisin kotiin, perustelu varmaan olisi: "no kun tämä meidän pikku Maija halusi niin".

- lisäksi alkaisi levittämään minusta huhuja sukulaisten kesken kuinka olen seonnut ja kontrollifriikki ja minun henkistä tilaani tulee seurata kaikkien sukulaisten voimin

Tiedän, anoppini on ärsyttävä. Mutta lapset tykkäävät hänestä joten pakko yrittää sietää. Nykyään pyrin jättäytymään pois anoppilavierailuilta jos vain mahdollista ettei tarvitse kuulla hänen mielipiteitään.

MUtta jos teille kotiin tulee hoitaja on tietysti hankalampaa. Riippuu myös miten usein mummo hoitaa. Vastaavassa tilanteessa jos mummo tulee teiulle kotiin hoitamaan usein niin pyytäisin miehen mukaan ja istuisimme alas ihan pöydän ääreen ja ensin kiittäisin anoppia lastenhoitoavusta ja kertoisin että apu on meille korvaamatonta sitten kertoisin että meidän kotona on tietyt säännöt ja myös MIKSI. Laittaisin myös säännöt kirjallisest lapulle jonkinlaisen päivä-ohjelman ohessa esim. päikkärit klo x, lounas klo x- jääkaapissa valmis makaroonilaatikko jne. sitten säännöt ranskalaisin viivoin kuten -sisällä ei saa potkia palloa -jälkkäri vast kun pääruoka syöty - ei muita herkkuj kun mahdollisesti jälkkäri jos ei mene perille on lapsille kerrottava todella selkeästi että mummolla on eri säännöt kuin tavallisesti mutta vanhempien kanssa ei näin toimita

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

kaikkienaikojen parhaalla lahjalla!!

Ajattelin sujauttaa sen anopin arkkuun, jos hän joskus kuolee.

Mutta tässä vaiheessa jo tipuin jakkaralta!! Repskops, onko joku mahdollisuus, että anoppisi on kuolematon?

Voi sua anoppi-rukka.



Ap, lintsasitko paljon koulusta?

hän voi vaivatta elää liki 100-vuotiaaksi ja ties vaikka kuoppaisi minutkin ennen kuin itse liittyy suorasääristen yhdistykseen.

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

:)) Kiva, että jaksat naurattaa meitä muita vielä tällä

kaikkienaikojen parhaalla lahjalla!!

Ajattelin sujauttaa sen anopin arkkuun, jos hän joskus kuolee.

Mutta tässä vaiheessa jo tipuin jakkaralta!! Repskops, onko joku mahdollisuus, että anoppisi on kuolematon?

kun laminointikin on sydäntä lähellä.

Mutta silti uskon siihen että asioista on parempi puhua kuin kiukkuissaan itsekseen niellä ja sitten katkeroitua. Näin uskon koska itse olen ollut niitä nielijöitä aika kauan kun en joko uskaltanut tai sitten ajattelin ettei kuitenkaan puhe auta. Kun olen nyt viimeisten vuosien aikana vihdoin uskaltanut suutani avata niin hämmästyttävän usein asiat ihan oikeasti on mennyt perille. Sen olen huomannut että se miten asiat sanoo on merkitystä. Aaina parempi istua alas ihan virallisesti vaikka pöydän ääreen ja keskustella asia ihan puhki läpi. Ja silloin pitää myös muistaa hyvät asiat ja kiittää niistä. Jos miniällä on asiaa on todella todella tärkeätä että myös mies on hänen tulenaan. Hyvä olisi jos mies voisi asiat esittää itse. Eesim. keksien syönnistä ennen aamupalaa voi motivoiuda että hammastarkastuksessa oltiin huomautettu että makeat välipalat on jätettävä pois. Kertoa vaikka että hammaslääkärit ovat sitä mieltä että lasten hammasterveys liitty myöhempiin niin sydän kuin munuaisperäisiin vaivoihin- tämä siis totta olen lukenut hammaslääkärin sanovan näin.



Meillä oli ongelmana että en halunnut että vaari syöttää lastani omalla lusikallani. Sanoin asiasta monta kertaa. Vaari siis todella hyväntahtoinen mutta sanoi ettei usko hammaspeikkoihin. Kerroin ihan faktana että hammaspeikoiilla tarkoitan karies bakteeria joka on kuin mikä muu tahansa bakteeri ja leviää syljen mukana. Pyysin häntä kysymään asiaa tutulta hammaslääkäriltä. Siihen loppui omalla lusikalla syöttäminen. Sama minulle oli tärkeä käsien pesu. Siitä jouduin aluksi sanomaan ihan joka ikinen kerta kun tulivat ovesta sisään että ensin käsienpesulle. Aluksi etenkin anoppi oli sitä mieltä että oli pessyt kotona kädet eli ei tarvitse siihen aloin taas perustelemaan ihan fakta tiedolla että kerrostalomme alaoveen on voinut flunssanen ihminen koskea jolloin virus pöpöt siirtyvät mummin käsiin joka tuo ne sitten meille eli ihan opikeasti haluan että kädet pestään. Monta iltaa pihisin vihaisesti kun joka kerta piti samasta asiasta huomauttaa. Mies huomasi että tämä on oikeasti minulle tärkeä asia ja alkoi hänkin vähitellen huomauttelemaan. Nyt meille tultaessa sekä mummi että vaari menevät ensimmäisesksi käsien pesulle.



Tuollaiset pienet asiat jotka ärsyttävät voivat viedä ilon suhteesta isovanhempiin joten parempi kertoa miksi asia on tärkeä. Kertoa ihan rauhallisesti ja asiallisesti. Miettiä etukäteen miten asian sanoo. Voi olla että joutuu sanomaan 10 kerta mutta kunhan itse pysyy rauhallisena niin kyllä se lopulta sisäistetään.



Minulla siis IHANAT appivanhemmat joten tietysti hankalampi asia jos appivanhemmat ovat hankalia.Kkannatta kuitenkin muistaa että suurin osa ihan oikeast välittää lapsista ja haluaisis heille vaan pelkkää hyvää.