Millä saa 3v:n maistamaan?? Ei voi pakottaa? Onko teidän 3v:t nirsoja?

Näytät pelkäävän, että lapsi kuolee nälkään, mutta kyllä se lapsi syö sitten kun on oikeasti nälkä niin sitä pahaakin ruokaa.

Eli sanot moneen kertaan noissa viesteissäsi, että pakkohan sille lapselle on jotain antaa, kun ei ole syönyt mitään. Ja siinäpä se sitten onkin! Lapsi ei syö niitä "pahoja" ruokia, koska tietää, että lopulta sä kuitenkin annat sille leipää tai muuta hyvää. Et ehkä samalla aterialla, mutta illalla viimeistään.

Mutta se menee todellakin noin, että kun lapselle tarjotaan vain sitä, mitä on ruuaksi, niin kyllä sille nälkä tulee, ja pakon edessä syö.

Kolmevuotias alkaa myös niukin naukin ymmärtämään sopimuksia. Eli teidän olis syytä tehdä sopimus, että kolmevuotiaat syö kolme lusikallista ruokaa. Ja teet vaikka tarrataulukon, johon saa tarran aina, kun on ruualla syönyt sen kolme lusikallista. Palkinnoksi jotain riittävän houkuttelevaa: Puuha-Pete-lelu, Posti-Paten juna, Tuomas-veturi, tms, mikä nyt sattuu olemaan lapsen suosikki. Tai menette hoploppiin tai perhepuistoon, kun taulukko on täynnä. Kolmevuotias oppii jo tuon tarrasysteemin. Teet ensin vaikka pienen taulukon harjoitteluksi, jossa palkinnon saa melko nopeasti. Sitten toinen voi olla jo isompi. Leluihin menee vähän rahaa, mutta se on sen arvoista.

eikä ole koskaan ollutkaan. Maistaa kaikkea, jos ei tykkää jostakin niin sitä ei syö.

Salaatit ovat herkkuja...



2 v poika on taas niin nirso kun vaan voi olla, tarjoan hänelle samaa ruokaa ku muillakin on lautasella, syö mitä syö. Mutta ei varmasti kuole nälkään, syö sitten seuraavalla aterialla.



Enkä myöskään palkitse syömisistä.

Ei ole aina ollut tällainen. Alkoi paheta tässä 3v iässä. Ajattelen sen niin että eiköhän mene ohi:). Onneksi syö marjoja ja hedelmiä. Perunoista ei oikein pidä jostain syystä? Leivästä tykkää.

Paha mennä neuvomaan kun meidän tytöt on ihan jätemyllyjä. Sinne menee kaikki mitä eteen laittaa. Olen aina laittanut kaikenlaista lautaselle enkä ole koskaan käskenyt maistamaan tai syömään kaikkea pois. Maistavat jos haluavat. Yleensä tulevat norkoilemaan viereen kun laitan ruokaa ja haluavat maistaa ihan kaikkea raaásta sipulista lähtien. Meillä mitään ei ole pakko syödä jos ei tykkää. En minäkään kaikesta ruuasta pidä. Ehkä siksi lapsilla on avoin ja mutkaton suhtautuminen ruokaan kun ei tarvitse pelätä että jos en pidäkkään tuosta niin on silti pakko syödä.

ruokalautasen äärelle. Enpä tiedä. Nyt 8v tyttäreni oli ihan toivoton tapaus. Olen melko varma, että olisi kuollet nälkään ruoan ääreen. Hän ihan oikesti meni päiväkausia pelkällä vedellä, kun yritin olla luja ja olla antamatta korvaavaa ruokaa.



Seuraukset suoraan sanoen pelotti. Hän oli ensin pari päivää kiukkuinen, sitten alkoi mennä jo apaattiseksi. Leikki ja nauru loppui ja nukkui paljon. Tietenkin myös laihtui. Tällä mentiin ihan oikeasti pitkiä aikoja.



Sitten päätin että mitä h*lvetin järkeä tässä on. Aloin antaa hänen syödä sitä mistä hän piti. Maitoa, perunamuusia ja porkkanaa. Kai hän sai sitten tahtonsa siinä läpi ja mammat tietysti paheksuu. Mutta sen kun paheksutte. Lapsi on nyt terve, reipas ja luonteeltaan sopuisa koululainen. Kasvaa käyrien mukaan niin kuin pitää. Nirso on aina vaan, mutta hän saa syödä sen mitä pystyy ja saa lopun energian tarpeen sitten "korvaavista" ruoista.



Toki mulla tulee mieleen, että jospa lapseni ei sitten ole terve, kun olisi tappanut itsensä syömättömyydellä. Mistäpä tuon tietää. Ja siksi se sanonta, terve lapsi ei kuole ruoan ääreen, ärsyttää. Entäs jos se nirso lapsi ei sitten olekaan terve? Mitä sitten? Siksi palstalla asiaan aina tarjottu sanonta voi olla aika vaarallinenkin.

Kun länsimaissa tuntuu tämä nirsoilu olevan niin iso ongelma, olen joskus miettinyt että mahtaakohan sitä esiintyä esim. kehitysmaissa? Jos kerran kyse on tosiaan jostain lapsen omasta ominaisuudesta/taipumuksesta/ikäkaudesta, luulisi ettei se olisi kulttuurisidonnainen juttu. Vai onnistutaanko me jotenkin välittämään lapselle sellainen käsitys että ravinto on itsestäänselvää ja sen kanssa on varaa ronklata ja pelleillä? Sitähän tietysti usein aikuisten omakin suhtautuminen ruokaan on. (En siis tarkoita että nirsoilu tulisi pelkästään tästä, tosin usein onkin nähtävissä ihan selvä yhteys vanhemman ja lapsen ruokaan suhtautumisen välillä)

Niin kuten kirjoitin niin omakin 3,5v on vähän nirso. Uskon kuitenkin että kun kasvaa niin oppii syömään kaikenlaista. Niin vanhemmatkin lapseni oppivat:). Pääasia että vanhempi yrittää tarjota terveellisiä vaihtoehtoja. Esim. en ikinä suostuisi tarjoamaan pelkkää jätskiä vaikka lapsi ehkä sitä joka päivä söisi:).



Meillä hedelmät ja vihannekset menevät alas jos ne tarjotaan pieninä paloina ennen ruokaa. Salaattihan EI mene.

niin nirsous on myös lapsen luonteesta kiinni, siitä todisteena sisarusten väliset huimat erot. Eli hyvän syövän lapsen äidillä vaan on käynyt tässä asiassa hyvä tuuri.



Mutta ei tuo ongelma niin kamalan vaikeakaan ole. Yleensä tosiaan tuo jämäkkyys ja periksiantamattomuus tuo ajan kanssa tulosta. Ja tavallisen nirso lapsi kasvaa ihan hyvin nirsoudesta huolimatta. Luonnollisestikin silloin on syytä huoleen, jos lapsi laihtuu, kuten tuossa yhdessä esimerkissä.

pikkusisar sitten taas syö kaikkea tosi hyvin.



esikoiselle olen soveltanut juuri tätä että muuta ei anneta ennen kuin ruoka on syöty. jos ei syö lounasta, ei saa välipalaa ja sama ruoka tulee tarjolle päivällisaikaan. neuvolassakin sanoivat että lapsi voi hyvin olla kaksikin päivää syömättä kun tahtoo jotain herkkua eikä syödä sitä oikeaa ruokaa. eli kaikki välipalat ja leivät pois ja EI maitoa kunnes ruoka on syöty.



meillä ainakin oppi tällä tavalla.

esikoiselle olen soveltanut juuri tätä että muuta ei anneta ennen kuin ruoka on syöty. jos ei syö lounasta, ei saa välipalaa ja sama ruoka tulee tarjolle päivällisaikaan. .

Musta tuo on tosiaan jo simputusta, enkä ymmärtänyt muidenkaan tarkoittavan tuollaista systeemiä.

Vaan kyllä minä suosittelisin sitä, että tarjolla on samaa ruokaa kuin muullakin perheellä, jolloin lapsi saa joka aterialla uuden mahdollisuuden. Ja ruoka-ajat pidetään säännöllisinä, joten välipala-aikaan tarjotaan välipalaa. Ei lasta pidä pitää tahallisesti nälässä vaan antaa joka kerran itse valita syökö vai ei.

Ja saman lautasen pyörittäminen pöydän ja jääkaapin väliä ei opeta mitään terveistä ruokailutottumuksista. Sama ongelma tuolla ruualla kiristämisellä: ei opeta terveille ruokailutottumuksille.

Oikein toteutettuna terve ja toimiva tapa. Mutta tällä tavalla väärin toteutettuna riskialtista simputusta ja tahallista lapsen nälässä pitämistä.

joten ihan samaa syö kuin muukin perhe. ja se on kerran kun tekemisen jälkeen lämmitän sen ruuan joten ei todellakaan ole miksikään mennyt. pitäisikö jokainen koskematon mutta lautaselle laitettu ruoka muka nakata roskiin? aivan naurettavaa.

esikoiselle olen soveltanut juuri tätä että muuta ei anneta ennen kuin ruoka on syöty. jos ei syö lounasta, ei saa välipalaa ja sama ruoka tulee tarjolle päivällisaikaan. .

Musta tuo on tosiaan jo simputusta, enkä ymmärtänyt muidenkaan tarkoittavan tuollaista systeemiä.

Vaan kyllä minä suosittelisin sitä, että tarjolla on samaa ruokaa kuin muullakin perheellä, jolloin lapsi saa joka aterialla uuden mahdollisuuden. Ja ruoka-ajat pidetään säännöllisinä, joten välipala-aikaan tarjotaan välipalaa. Ei lasta pidä pitää tahallisesti nälässä vaan antaa joka kerran itse valita syökö vai ei.

Ja saman lautasen pyörittäminen pöydän ja jääkaapin väliä ei opeta mitään terveistä ruokailutottumuksista. Sama ongelma tuolla ruualla kiristämisellä: ei opeta terveille ruokailutottumuksille.

Oikein toteutettuna terve ja toimiva tapa. Mutta tällä tavalla väärin toteutettuna riskialtista simputusta ja tahallista lapsen nälässä pitämistä.

makaroonilaatikkoa ja sitä jää puolet jäljelle aterian jälkeen. pitäisikö sekin heittää roskiin kun kerran on simputusta sitä muille enää syöttää?

Pieniä askeleita kerrallaan, niin meillä nirsoilut on saatu kuriin.



Kasviksia laitan paljon ruokiin, nyt menee jo salaattia ja keitetettyjä porkkanoita.



Salaatin syöminen on tämän viikon aikaansaannosta. Nyt jo pyysivät ihan itse salaattia, kun en ollut sitä lautaselle laittanut.



Salaatti alkoi maistumaan kun kasvatin sen itse ja asiasta juteltiin. Keitetyt potut maistuu, kun kerroin niiden olevan naapurin Pentin kasvattamia.

Mustikat maistuu kun kerroin mummon ne poimineen.

Viinimarjat maistuu kun itse ne keräsivät.



Porkkanat alkoivat maistumaan kun käskin syödä yhden palan, seuraavalla kerralla pari palaa, sitten puolet, seuraavalla kerralla keitin lisäksi jotain muuta kasvista ja sovittiin ettei uutta kasvista tarvitse syödä jos syö kaikki porkkanat. Nyt syövät ilman mitään mutinoita jo porkkanat.



Ota lapsi mukaan ruuan laittoon vaikka salaatin teossa avustamaan ja ruokakaupassa ostamaan ruokaa, mainosta sitten ruokapöydässä, että nytpä syödään Matin tekemää salaattia tai osasipa Matti ostaa hyviä pottuja.

Laita pottumuusin sekaan porkkanaa tai pinaattia on hauskan väristä. Ota satukirjoista apua, pupu syö vaikka porkkanaa niin muistuta kuinka siinä satukirjassakin pupu tykkäsi tästä, että maista edes vähän.

Keksi ruuille hauskoja nimiä.

Pyydä lasta toivomaan ruokia ja tee niitä (aina joskus)



Omat lapseni saavat pikapalkkioina pieniä kolikoita, tavoitteena heillä on ostaa trampoliini ensi kesänä yhdessä (eihän he varmasti sellaista rahamäärää tule saamaan kasaan, mutta me vanhemmat sitten avustetaan vielä)

lämmittää se maistumaton ruoka lapselle?

Ja osan mielestä "tarjotaan sitä mitä muillekin"?



No, munkin mielestä se on jo simputusta samaa ruokaa tarjota vaikka 5-10 krt peräkkäin - parilla aterialla toki menee vielä.



Ja jos muulle perheelle on sitten tarjolla esim. voileivät, niin pitäiskö tälle yhdelle lapselle muka kaivaa se vanha ruoka esiin? Tuskin... (eihän sellaisen ravintoarvokaan enää ole hyvä, mitä on moneen kertaan lämmitetty, sieltä ehkä joku lihapala noukittu).





Meillä siis todella lapsi ON syömättä, ja muuttuu sitten kiukkuiseksi, eikä sitten myöskään nuku kunnolla yötä, jos ravinnonsaanti on heikkoa. Niin isoa asiaa en tästä aio tehdä.



Ja ylipäänsä nuo että "leipää tai jälkkäriä tms. saa vasta kun muu ruoka syöty" on omiaan kasvattamaan inhoa tiettyjä ruokia kohtaan - sen muistan omasta lapsuudesta. Päinvastoin - uhmaikäinen saa uuden keinon olla hankala.

esim. itse lopetin maidon juonnin kokonaan, kun maitoa ei annettu ruoan kanssa (vaikka olisi ollut jano). Ja sen jälkeen en ole sitten juonut maitoa enkä siis enää pysty sitä juomaan, vaan ällöttää.



Sama monien muiden ruokien kanssa, esim. banaania mua on puolipakolla maaniteltu syömään kun joskus ei olisi maistunut, ja nykyään ällöttää hirveästi jo banaanin hajukin.



Ja esim. itsekään en söisi vaikka tomaattia vaikka kuinka olisi nälkä - siis oikeasti pitäisi olla joku viikko syömättä.



Eli ei se ihan niin yksinkertaista ole kuin sanotaan, että "sitten et anna muuta ruokaa".



ap

Kyllä sä sen tiesit. Kunhan aloit vaan haastamaan riitaa selvästä asiasta.



Moni aikuinenkaan ei jaksa syödä samaa ruokaa peräkkäisillä aterioilla, jolloin tähteet pakastetaan ja syödään myöhemmin viikolla.



Ja vaikka samaa syötäsi illallakin, niin kyllähän ne ruuat laitetaan taas puhtaille lautasille, missä on tuoreet kasvikset, eikä vedetä sitä elähtänyttä lautasta jääkaapista, missä on nuutuneet salaatinlehdet. Ei se nostata kenenkään ruokahalua.



Mutta vaikka tuosta asiasta ei alettaisikaan hiuksia halkomaan, niin edelleen välipalan epääminen ja ruualla kiristäminen ovat asiatonta toimintaa aikuiselta.



20

että lämmitän sen valmistetun ruuan kerran sen jälkeen kun se on valmistettu ennen roskiin heittämistä. eli väärä sanavalinta ja sen takia väärinymmärrys. ei sitä ruokaa niin kauaa lämmitetä uudestaan että siinä alkaa bakteerit muhia vaan että jos esim. teen jonkin laatikon, sitä syödään valmistuksen jälkeen kun on lämmintä vielä, sen jälkeen se laatikko/lautanen laitetaan jääkaappiin josta lämmitetään kun sitä syödään ja sen jälkeen roskiin. eli KERRAN valmistuksen jälkeen lämmitys, ei 5-10kertaa. anteeksi väärä sanavalinta.



19

Kyllä sä sen tiesit. Kunhan aloit vaan haastamaan riitaa selvästä asiasta.

Moni aikuinenkaan ei jaksa syödä samaa ruokaa peräkkäisillä aterioilla, jolloin tähteet pakastetaan ja syödään myöhemmin viikolla.

Ja vaikka samaa syötäsi illallakin, niin kyllähän ne ruuat laitetaan taas puhtaille lautasille, missä on tuoreet kasvikset, eikä vedetä sitä elähtänyttä lautasta jääkaapista, missä on nuutuneet salaatinlehdet. Ei se nostata kenenkään ruokahalua.

Mutta vaikka tuosta asiasta ei alettaisikaan hiuksia halkomaan, niin edelleen välipalan epääminen ja ruualla kiristäminen ovat asiatonta toimintaa aikuiselta.

20

samalla tavalla täällä kielletään herkut jos lapsi vaikka lyö toista niin miksi tämä olisi eri asia?? miksi minun pitäisi antaa joku herkku jugurtti tai jäätelö lapselle joka ei ole syönyt ruokaa?

Siksi asiasta ei kannata tehdä suurta numeroa. Nuo kammot tulee juuri noista sunkin mainitsemista painostuksesta ja pakottamisesta ja ruuan ääressä istuttamisesta.



Mutta tuota ihmettelen, että miksi asia ei sun mielestä ole niin yksinkertainen, että et vain anna muuta ruokaa. Jos sun lapsi on terve eikä paino putoa, niin kyllä se asia vaan on juuri niin yksinkertainen.



Mieti mitkä ovat ne terveet ja normaalit ruokatavat, jotka haluat lapsellesi opettaa. Itse ajattelen, että kun pöytä on katettu, niin kaikki tulevat syömään pöydän ääreen, ja jokaiselle laitetaan lautaselle annos. Kun lapsi on syönyt siitä sen verran kuin jaksaa / haluaa, niin hän voi kiittää ruuasta ja poistua pöydästä. Siinä se.



Eli ei siihen tarvita mitään tuon kummempia kommervenkkejä. Ruoka on lautasella, lapsi saa valita kuinka paljon siitä syö, ja sitten homma on valmis. Jos lapsi alkaa riitelemään pöydässä, niin häntä muistutetaan, että voi poistua, kun on syönyt tarpeekseen. Jos jatkaa riitelyä, niin poistetaan pöydästä. Meillä saa tulla vielä takaisin, jos haluaa tulla nimenomaan syömään. Joskus haluaa tulla, joskus lähtee leikkimään.



Mutta mua kiinnostaa, että miksi asia ei ole sun mielestä noin yksinkertainen. Ehkä olet jo sanonut sen, mutta minä en vain ole ymmärtänyt.

No kaikkee tarttee maistaa 2 lusikallista. Sen jälkeen se nirsoilu loppuu ja lautanen tyhjenee.



Meillä noin.



Jos ei syö niin pois pöydästä.

Jos ruoka ei kelpaa niin en anna mitä se söisi ja itse ainakin laittaisin kaikille ruuille pari viikkoa niitä ällötyksiä.

t. neljän äiti

Eli sä ap pelkäät myös sitä, että lapsi saa ruoka-ainekammoja.

Siksi asiasta ei kannata tehdä suurta numeroa. Nuo kammot tulee juuri noista sunkin mainitsemista painostuksesta ja pakottamisesta ja ruuan ääressä istuttamisesta. Mutta tuota ihmettelen, että miksi asia ei sun mielestä ole niin yksinkertainen, että et vain anna muuta ruokaa. Jos sun lapsi on terve eikä paino putoa, niin kyllä se asia vaan on juuri niin yksinkertainen. Mieti mitkä ovat ne terveet ja normaalit ruokatavat, jotka haluat lapsellesi opettaa. Itse ajattelen, että kun pöytä on katettu, niin kaikki tulevat syömään pöydän ääreen, ja jokaiselle laitetaan lautaselle annos. Kun lapsi on syönyt siitä sen verran kuin jaksaa / haluaa, niin hän voi kiittää ruuasta ja poistua pöydästä. Siinä se. Eli ei siihen tarvita mitään tuon kummempia kommervenkkejä. Ruoka on lautasella, lapsi saa valita kuinka paljon siitä syö, ja sitten homma on valmis. Jos lapsi alkaa riitelemään pöydässä, niin häntä muistutetaan, että voi poistua, kun on syönyt tarpeekseen. Jos jatkaa riitelyä, niin poistetaan pöydästä. Meillä saa tulla vielä takaisin, jos haluaa tulla nimenomaan syömään. Joskus haluaa tulla, joskus lähtee leikkimään. Mutta mua kiinnostaa, että miksi asia ei ole sun mielestä noin yksinkertainen. Ehkä olet jo sanonut sen, mutta minä en vain ole ymmärtänyt.