Millä saa 3v:n maistamaan?? Ei voi pakottaa? Onko teidän 3v:t nirsoja?

että jos ei syö lounaalla, niin ei saa välipalaa. Asiatonta. Ja jos et halua herkkuja antaa syömättömän lounaan jälkeen, niin anna jotain vähemmän herkkua välipalaksi. Pakkoko sitä on silloin jäätelöä antaa!

olisin vienyt lapsen lääkäriin/ ravitsemusterapeutille, sillä normaali, terve lapsi ei näännytä itseään hengiltä.

29, mitä olisit tehnyt nro 15 sijassa?

Johan siitä kertoo nuo käytösmuutokset ja painon lasku. Tuollainen kuuluu ammattilaisten käsiin.



Mutta tavallinen, vain nirso lapsi syö sen verran, ettei paino laske ja jaksaa leikkiä ilman huomattavaa väsymystä.

syömättä silloinkin jos tietää saavansa sitä suurinta herkkuaan: leipää. ainoa mikä ei hänen mielestään ole herkkua on "oikea ruoka" ja puuro ja jos tuota puuroa alan antaa niin se vasta simputusta onkin kun sitä ei syö kirveelläkään. ja tuo välipala on meillä enemmänkin kuin jälkiruoka koska meillä on lounaan ja päivällisen välissä niin vähän aikaa. en edes pakota aterialla syömään kaikkea vaan että maistaisi edes mutta jos jonkun salaatinlehden menisin laittamaan lautaselle niin ei koskisi koko ateriaan.

että jos ei syö lounaalla, niin ei saa välipalaa. Asiatonta. Ja jos et halua herkkuja antaa syömättömän lounaan jälkeen, niin anna jotain vähemmän herkkua välipalaksi. Pakkoko sitä on silloin jäätelöä antaa!

syömättä silloinkin jos tietää saavansa sitä suurinta herkkuaan: leipää. ainoa mikä ei hänen mielestään ole herkkua on "oikea ruoka" ja puuro ja jos tuota puuroa alan antaa niin se vasta simputusta onkin kun sitä ei syö kirveelläkään. ja tuo välipala on meillä enemmänkin kuin jälkiruoka koska meillä on lounaan ja päivällisen välissä niin vähän aikaa. en edes pakota aterialla syömään kaikkea vaan että maistaisi edes mutta jos jonkun salaatinlehden menisin laittamaan lautaselle niin ei koskisi koko ateriaan.

että jos ei syö lounaalla, niin ei saa välipalaa. Asiatonta. Ja jos et halua herkkuja antaa syömättömän lounaan jälkeen, niin anna jotain vähemmän herkkua välipalaksi. Pakkoko sitä on silloin jäätelöä antaa!

niin eipä tarvitse ihmetellä, että lapsi ei syö.

Ja miksi teillä on lounaan ja päivälisen välissä vähän aikaa, jos tuo rytmi ei kerran toimi.

syömättä silloinkin jos tietää saavansa sitä suurinta herkkuaan: leipää. ainoa mikä ei hänen mielestään ole herkkua on "oikea ruoka" ja puuro ja jos tuota puuroa alan antaa niin se vasta simputusta onkin kun sitä ei syö kirveelläkään. ja tuo välipala on meillä enemmänkin kuin jälkiruoka koska meillä on lounaan ja päivällisen välissä niin vähän aikaa. en edes pakota aterialla syömään kaikkea vaan että maistaisi edes mutta jos jonkun salaatinlehden menisin laittamaan lautaselle niin ei koskisi koko ateriaan.

ruokalautasen äärelle. Enpä tiedä. Nyt 8v tyttäreni oli ihan toivoton tapaus. Olen melko varma, että olisi kuollet nälkään ruoan ääreen. Hän ihan oikesti meni päiväkausia pelkällä vedellä, kun yritin olla luja ja olla antamatta korvaavaa ruokaa.

Seuraukset suoraan sanoen pelotti. Hän oli ensin pari päivää kiukkuinen, sitten alkoi mennä jo apaattiseksi. Leikki ja nauru loppui ja nukkui paljon. Tietenkin myös laihtui. Tällä mentiin ihan oikeasti pitkiä aikoja.

Sitten päätin että mitä h*lvetin järkeä tässä on. Aloin antaa hänen syödä sitä mistä hän piti. Maitoa, perunamuusia ja porkkanaa. Kai hän sai sitten tahtonsa siinä läpi ja mammat tietysti paheksuu. Mutta sen kun paheksutte. Lapsi on nyt terve, reipas ja luonteeltaan sopuisa koululainen. Kasvaa käyrien mukaan niin kuin pitää. Nirso on aina vaan, mutta hän saa syödä sen mitä pystyy ja saa lopun energian tarpeen sitten "korvaavista" ruoista.

Toki mulla tulee mieleen, että jospa lapseni ei sitten ole terve, kun olisi tappanut itsensä syömättömyydellä. Mistäpä tuon tietää. Ja siksi se sanonta, terve lapsi ei kuole ruoan ääreen, ärsyttää. Entäs jos se nirso lapsi ei sitten olekaan terve? Mitä sitten? Siksi palstalla asiaan aina tarjottu sanonta voi olla aika vaarallinenkin.

Mutta yleensä on kai niin että lapsi syö kun on nälkä. Voihan olla että tämän tytön kohdalla on todella jostain sairaudesta, allergiasta tms.kyse.

Ehkä kannattaisi ottaa yhteyttä vaikka kouluterkkariin.

Jos ei ruoka kelpaa niin sitten poistutaan pöydästä. Ja joka kerta sama juttu, kyllä ne kasvikset sitten menee.

Mulla 1v.2v. ja 5v. ja kaikki syövät kasviksia, hedelmiä ja marjoja hyvällä ruokahalulla.

Esim.lempparia on kanasuikaleita + pari porkkanaa ja yksi pilkottu paprika sekä tilkka ruokakermaa ja sitten riisiä tai pastaa lisukkeena.



Kyllä se on mun mielestä vanhemmista kiinni että miten lapset oppii syömään terveellisesti.

Meillä ei esim.syödä jäätelöä tai kakkua, paitsi jos on juhlat.

Lapsi ei syö jos hänellä ei ole nälkä, toinen syy voi olla että on tulossa sairaaksi.



Ehkä kannattaisi pitää tarpeeksi väliä lounaan ja päivällisen välillä, että ehtii tulla nälkä?

Ei niitä välipaloja ole pakko siinä välissä antaa.

Ja mikä tärkeintä... ulkoilkaa jos lapsi on kotihoidossa.



Meilläkin esiintyy ajoittaista nirsoilua. Parahiksi tässä reilun kahden vuoden iässä alkoi. Koska lapsi on näin pieni, niin aina on pakko maistaa... Joskus syö koko annoksen kunhan se ensimmäinen lusikallinen on saatu maistamaan, toisella kertaa sylkee pois jo sen ensimmäisen lusikallisen ja siitä tietää ettei oikeasti halua syödä. Useimmiten syö kyllä jo ihan itse.

Salaattiakin pyytää lautaselle, maistaa ja laittaa sivuun.

Isommilla lapsillakin on ajoittaista nirsoilua. Nykyinen 5v ei syönyt 3v iässä perunaruokia... paitsi juuri ja juuri muusia.

Nykyäänkin maku vaihtelee... välillä joku ruoka on pahaa, vaikka sitä olisi aikasemmin syöty ilman mutinoita.



Tärkeintä on että itse syöt sitä mitä lapsi ei halua syödä... Esimerkillä opetat, niin ehkä ne jo kymmenen vuoden päästä maistuu. ;-)



Jos huolettaa niin hanki vitamiinilisä, se tosin on vain tilapäinen ratkaisu.



Tarjoa sitä mikä maistuu. Esim. jos marjoista ei kaikki maistu, niin tarjoa sitä mikä menee.



Ruokapöydässä voi silti olla jämpti. :)



Jos 8v alkaa nirsoilemaan ruoan kanssa, niin silloin on aika hakea apua ammattilaiselta.

Koulun terveydenhoitajalle voi tilata ajan.

Ja jos oikein huonolta näyttää, niin käyttäisin verikokeissa, varmistaisin että hb ja kaikki muu on kohdalla... Kasvuiässä voi ilmetä raudanpuutetta.

Noin iso lapsi kyllä muistaa sen seuraavalla kerralla kun ruoka ei maistu.

2-vuotias syö perunan vain kun se on "makeaa" eli esim. pataruoassa keitettyä. Lihaa menisi ja hedelmiä myös, riisi syljetään pois samantien. Tomaatti, entinen lemppari, on alkanut maistua kai oudolta kun sekin pitää kieli ulkona valuttaa suusta pois. Raivostuttavaa!! Lisäksi leivän päältä menisivät vain täytteet ja leipä ei saisi olla tippaakaan kovaa.



Olen alkanut tekemään niin että katan aina normaalin annoksen ja laitan lautaselle myös noita "yökkejä", ne saa jättää syömättä jossei maistu. Kuitenkin muistutan että nälkä iskee helposti jossei syö kunnolla- ja sitten seuraavaan ateriaan onkin aikaa.

niin kyllä ne yleensä jossain vaiheessa alkavat maistua. Näin ainakin meillä, ja 4 lasta on.

Oon ite ollut aina huono syömään mut jotenkin äiti vaan sai aina mut suostuteltua syömään tai edes maistamaan. Meillä ei ollut lupa nousta ruokapöydästä ennen kun oli ees maistanut. Jälkiruokia tai muita herkkuja ei saanut ennen kun oli syönyt esim. 5 lusikallista sitä "pahaa" ruokaa. Eihän mua ikinä pakotettu mitään sellaista syömään mistä en oikeesti pitänyt, mutta maistaa oli aina pakko.



Kyllä meillä monesti käytiin ruokapöydässä taistelu että syönkö mutta äiti sanoi aina että joko syöt tai sitten itket ja syöt. Ja kyllähän sitä tuli muutaman kerran sitten syötyä sitä kylmää ruokaa ja itkettyä mut ainakin söin. Tosin yleensä pääsi sitten helpommalla kun ees maistoi.

tähän asti nirso lapsi on nyt kolmevuotiaana ruvennut vihdoinkin maistamaan joitain sellaisia juttuja, joihin ei ole tähän asti koskenut. En usko pakottamiseen tässä asiassa lainkaan ja olen pyrkinyt myös olemaan kiristämättä ruualla, vaikka ehkä joskus jälkkärin osalta siihen sortunutkin. Nyt olen ottanut käyttöön myös tutun "3-vuotias maistaa kolme lusikallista", mutta eipä sekään toimi, jos ei vaan suu aukea ruualle. Mutta siis, ei mulla mitään vinkkejä tähän oikeastaan ole; lähinnä ehkä lohduttaisin ap:tä sillä että aika aikaansa kutakin! Kun nyt maltat olla polttamatta käämejäsi ruokailun kanssa, voi olla että se sujuu taas puolen vuoden kuluttua ihan eri malliin. Jos taas hermoilet asiasta ja annat lapselle valtaa sillä (ts. hän huomaa että asia saa sinut pois tolaltasi), voi olla että ruuasta tulee teille vielä pitkäkin taistelu. Tsemppiä!

Meillä on 3 lasta ja kaikenlaisia yrityksiä on lasten taholta ollut.

Milloin ei kelpaa mikäkin ja oksettaa ja ällöttää eikä lapsi halua syödä mitään, kaivelee tietyt ruoka-aineet pois (esim. todella pienet sipulitkit on nypittävä pois ruuasta) jne.



Ruoka-ajat on meillä säännölliset ja kaikki tulevat pöytään vaikka ruoka ei kelpaisikaan. Jokaiselle laitetaan kaikkia ruoka-aineta mitä aterialla on tarjolla vaikka jo etukäteen tiedän, että esim. salaatti ei kelpaa tai lapsi ei syö sipulia.

Meillä on lisäksi sääntö, että kaikkea pitää maistaa tai jos ei kelpaa niin pois pyödästä. Jos lähtee pois pöydästä niin seuraavan kerran ruokaa saa silloin kun on ruoka-aika.



Terve suomalainen lapsi ei kuole eikä saa vitamiininpuutosta sen vuoksi että on syömättä päivän tai parikin. Ymmärrätkö, että nirsoilu on lapsen tapa pompottaa sinua?

Lapsellasi taitaa olla syömishäiriö.

Normaali lapsi syö kyllä kun nälkä tulee.

ruokalautasen äärelle. Enpä tiedä. Nyt 8v tyttäreni oli ihan toivoton tapaus. Olen melko varma, että olisi kuollet nälkään ruoan ääreen. Hän ihan oikesti meni päiväkausia pelkällä vedellä, kun yritin olla luja ja olla antamatta korvaavaa ruokaa.

Seuraukset suoraan sanoen pelotti. Hän oli ensin pari päivää kiukkuinen, sitten alkoi mennä jo apaattiseksi. Leikki ja nauru loppui ja nukkui paljon. Tietenkin myös laihtui. Tällä mentiin ihan oikeasti pitkiä aikoja.

Sitten päätin että mitä h*lvetin järkeä tässä on. Aloin antaa hänen syödä sitä mistä hän piti. Maitoa, perunamuusia ja porkkanaa. Kai hän sai sitten tahtonsa siinä läpi ja mammat tietysti paheksuu. Mutta sen kun paheksutte. Lapsi on nyt terve, reipas ja luonteeltaan sopuisa koululainen. Kasvaa käyrien mukaan niin kuin pitää. Nirso on aina vaan, mutta hän saa syödä sen mitä pystyy ja saa lopun energian tarpeen sitten "korvaavista" ruoista.

Toki mulla tulee mieleen, että jospa lapseni ei sitten ole terve, kun olisi tappanut itsensä syömättömyydellä. Mistäpä tuon tietää. Ja siksi se sanonta, terve lapsi ei kuole ruoan ääreen, ärsyttää. Entäs jos se nirso lapsi ei sitten olekaan terve? Mitä sitten? Siksi palstalla asiaan aina tarjottu sanonta voi olla aika vaarallinenkin.

av-mammat korjaamaan kun olin väärässä vaikka tein niin kuin neuvolassa neuvottiin. sanoivat ihan suoraan että välipalaa ei tarvitse antaa jos ei syö ruokaakaan. noh, taidanpa olla sitten aivan paska äiti. ei sinänsä mikään yllätys...

itsellä lapsena oli vielä huonot esimerkit kun oma äitini kasvatti syömään niin, että pöydästä ei lähdetty ennen kuin lautanen oli tyhjä. olen joskus 5-vuotiaana istunut 6 tuntia (kuulemma) keittiön pöydän ääressä kun ruoka ei ole maistunut.



19

Siksi asiasta ei kannata tehdä suurta numeroa. Nuo kammot tulee juuri noista sunkin mainitsemista painostuksesta ja pakottamisesta ja ruuan ääressä istuttamisesta. Mutta tuota ihmettelen, että miksi asia ei sun mielestä ole niin yksinkertainen, että et vain anna muuta ruokaa. Jos sun lapsi on terve eikä paino putoa, niin kyllä se asia vaan on juuri niin yksinkertainen. Mieti mitkä ovat ne terveet ja normaalit ruokatavat, jotka haluat lapsellesi opettaa. Itse ajattelen, että kun pöytä on katettu, niin kaikki tulevat syömään pöydän ääreen, ja jokaiselle laitetaan lautaselle annos. Kun lapsi on syönyt siitä sen verran kuin jaksaa / haluaa, niin hän voi kiittää ruuasta ja poistua pöydästä. Siinä se. Eli ei siihen tarvita mitään tuon kummempia kommervenkkejä. Ruoka on lautasella, lapsi saa valita kuinka paljon siitä syö, ja sitten homma on valmis. Jos lapsi alkaa riitelemään pöydässä, niin häntä muistutetaan, että voi poistua, kun on syönyt tarpeekseen. Jos jatkaa riitelyä, niin poistetaan pöydästä. Meillä saa tulla vielä takaisin, jos haluaa tulla nimenomaan syömään. Joskus haluaa tulla, joskus lähtee leikkimään. Mutta mua kiinnostaa, että miksi asia ei ole sun mielestä noin yksinkertainen. Ehkä olet jo sanonut sen, mutta minä en vain ole ymmärtänyt.

MUTTA, mietin että onko se jotenkin väärin - se oli ap-aloitukseni pointti.

Eli lapsi saa aterian eteensä, mutta syö siitä vain itselle mieluisat osat, eikä suostu koskemaankaan muihin.

Niin yritänkö sitten maanitella / pakottaa maistamaan, vai hyväksynkö vain, että kasvikset / peruna jäävät syömättä?

Tai viiliä / rahkaa koskematon kipollinen? (joka ennenpitkää päätyy tod.näk. roskiin - en minäkään kaikkia jätteitä syö)

??

Vai yritänkö jollain kommervenkeillä houkutella maistamista??

Meillä EI siis toimi tuo "on pakko maistaa", kuten joku besserwisser täällä sanoo.

Tai jos todella pakotan, niin se menee sekä henkisen että fyysisen väkivallan puolelle.

Ja tämmöisestä asiastahan on turha tehdä valtataistelua.

Juu ja ulkoilemme joka päivä pari kertaa.

Päiväkodissa olleessaan syö myös huonosti nykyään, ihmettelevät sitä välillä. (ennen söi hyvin, mutta sielläkin huomattiin jo viime vuonna ettei viili jne. mene...)

ap

eikä se mitään traumoja lapsille aiheuta.

Luin joskus jostain porukasta, jolla oli erikoisia kammoja ruuista. Aattelin kaivaa ne jutut esille ja ottaa seuraavalla kerralla neuvolaan mukaan. Meillä maistelu on tällä hetkellä hyvin varovaisella tasolla, koska tyttö on muutaman kerran oksentanut kaiken ruuan pois maistellessaan jotain "vastenmielistä". Mikäli tätä ketjua lukee joku jolla samanlaisia kokemuksia, niin kuulisin mielelläni.

Olen ymmärtänyt, että tutkimusten mukaan lasten nirsous on biologista, eli uusien ruokien karsastaminen on joskus muinaishistoriassa pelastaa ihmisiä myrkytyksiltä tms. ja sen takia on jäänyt päälle. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Ei välttämättä siis pelkästään länsimaisen yhteiskunnan ongelma, vaikka siitäkin saattaa osittain olla kyse.