7v poika ja Asperger???
Toivottavasti joku ulkopuolinen tai joku jolla olisi asperger lapsi pystyisi hiemaan valottamaan meidän pojan tilannetta.
Jo eskarissa poika jouduttiin laittaa "eristykseen" luokassa, koska muuten ei voinut keskittyä tehtäviin vaan aina kun yritti ja joku rupesi metelöimään oli piru irti (ajatus katkeaa heti)
Eskarissa valiteltiin kun hän on niin reipas ja toisaalta niin sulkeutunut välillä. Joskus ei syö ollenkaan ja joskus taas ei ruoka meinaa riittää
Ja yllättäen ongelma oli taas kotona ja vanhemmissa!!!!! Itse en tähän paskaan langennut ja rupenut itseäni syyllistämään.
Nyt kuitenkin ekalla luokalla asiat ovat vielä samoin, jos joku tehtävä muka ei onnistu niin koko sivu sotketaan raivopäissään "emmä mitään osaa", kun opettaja sanoo jotain ollaan ku ei tajuttais edes. Poika myös viihtyy paremmin aikuisten kuin lastenkanssa, toki leikkii kavereiden kanssa, mutta aikuisten kanssa sosiaalisempi ja juttelee kauheesti.
Veljelläni on tämä asperger, joten asia ei ole minulle uusi...kauan aikaa olenkin sanonut että poika on kuin veljeni...ja nyt koulun alettua on löytynyt juuri näitä samoja ongelmia!
Miten saisin asiaa vietyä eteenpäin?opettajat kun ovat juuri nuita tyypillisiä, missään muussa ei ole vikaa kuin teidän kasvatuksessa ihmisiä.
Kommentit (24)
siellä on 10 kersaa, joilla jokaisella on eri syy olla siellä. Sanotaan,e ttä ydellä on as ja keskittymisongelma. Toisella on adhd ja keskittymisongelma. Muutamalla on oppimisvaikeuksia ja siksi huono keskittyiskykys.Parilla on vaikeata kotona ja siksi huono keskittymiskyky. Kaikki nämä hälisevät eri tahtiin omista syistään. Luokassa jossa on 10 keskittymisvaikeuksista ja ongelmaista lasta, ei TAATUSTI ole rauhallisempaa kuin normaaliluokassa. Ja sanon tämän, koska omakin lapseni yritti käydä koulua myös sellaisella pienluokalla. Ei siitä mitään tullut. Siellä oppi entistä vähemmän ja sai lisäksi turpaansa kerran viikossa.
on nykyään Neuromental ja ovat tosiaan erikoistuneet kaikkiin neuropsykiatrisiin ongelmiin - eivät vaan aspergeriin.
http://www.neuromental.fi/index.html
jos ongelmia oli jo eskarissa ja "sukurasitustakin" on tiedossa...
Mutta paremin myöhään kuin ei silloinkaan. Eli ota yhteyttä koulun erityisopettajaan - hän osaa varmaan heti auttaa opettajaa esim toimintatavoista luokassa. KEstää kuitenkin ennenkuin mitään suurempaa apua saadaan- mutta sen saamiseksi tosiaan yhteys koulupsykologiin, tai -lääkäriin, tai tosiaan vaikka tuonne neuromentaliin, jotta muutakin apua saisitte.
Meidän kunnassa on onneksi tarjolla luxus nimeltä aspergerluokka ja oman pojan koulun käynti on sen ansiosta sujunut :-)
aspergeria, mutta tietenkään ne eivät myöskään sulje sitä pois.
Tunnen myös ADD-lapsia, jotka eivät pysty oikein keskittymään jne.
voi se olla monta amuutakin ongelmaa. Ad(h)d, vaikka, joka on periaatteessa saman häiriökirjon muoto. Tai tosiaan huono kasvatus. As-lapsen äitinä minä olen oikeasti sitä mieltä, että JOKAISEN vanhemman, jonka lapsella on jotain ongelmia (ja kenellä jossain vaiheessa ei ole?) on syytä miettiä omia toiminta- ja kasvatustapojaan. Ja myös as-lapsi toimii ihan järjellisesti, kun häntä kasvatetaan omalla tavallaan järjesllisesti, joten työstettävää on lapsen diagnoosista huolimatta aina myös vanhempien (ja opejen, jne) toiminassa. EI diagnoosia saaa mieltää minään "vapautuksena syyllisyydestä". Se kasvatusvastuu on meidän vanhempien joka tapauksessa ja meidän on joka tapauksessa opeteltava se tapa, jolla lapsestamme "tulee ihminen". OK, diagnoosi tarkoittaa sitä, että se tapa ei ole ihan tavallinen, mutta etsittävä se silti on. Diagnoosi ei siis tarkoita synninpäästöä eikä vastuuvapautta vanhemmille, se tarkoittaa vaan helvetisti lisää töitä. Mutta parhaissa tapauksissa oikea diagnoosi myös näyttää, mistä suunnasta niitä parannettavia toimintatapoja kannattaa etsiä. Meidän assipoika on nyt normaaliluokalla, oli jonkun aikaa erityisluokallakin, mutta se ei ollut hyvä ratkaisu. Hän on hyvä biologiassa ja fysiikassa ja historiassa sekä taideaineissa. Olisi hyvä matematiikassa, muttei jaksa keskittyä tunnilla kun kuuluu kynänääniä jms, joten tekee tehtävät pääasiassa kotona. Osaa kaiken, mutta tuo keskittyminen haittaa, joten kokeet menevät keskinkertaisesti (ei ole menty siihen, että tekisi kokeet toisessa tilassa, koska a9 se vaatisi oman valvojan ja b) ennen yo-kirjoituksia se on kuitenkin opittava). Kielissä on hankaluuksia mutta tsemppaa 7-8 tasolla.
Meidän muksulla on adhd ja on erityisluokalla. Hän tietää miksi on siellä, ja olen kertonut että se on erityispiirre hänessä, ja sen vuoksi hänen pitää yrittää enemmän kuin muiden. En katso että adhd antaisi mulle jotain vapauksia puolustella lapsen käytöstä, vaan vaadin häneltä ja itseltäni ehkä enemmän töitä, kuin toisilta lapsiltamme. En suvaitse huonoa käytöstä ja opetan korkeaa moraalia ja oikeudentuntoa joka ikiselle ja jokainen vastaa metkuistaan minulle ja isälleen - ja kuri meillä on tiukka. Palaute niin hyvästä kuin pahasta tulee heti, emmekä sinisilmäisesti usko selityksiä, emme koulutoilailuista emmekä mistään muustakaan. Olemme yllättäneet muksut pahanteosta kerran, jos toisenkin ja saaneet ne selittämään itsensä pussiin, ja siitä ne on oppineet, ettei vanhempien ja opettajan kanssa pelleillä. Ja mielestäni tämä opettaja on aito ammattilainen.
Sen sijaan olen kuullut samalla luokalla olevan adhd-lapsen toisen lapsen äidin taistelleen saman opettajan kanssa erimielisyyksistä. Olen tavannut tämän lapsen ja äitinsä ja mielestäni äidissäkin on kunnon yrityksen puutteen vikaa. ADHD, (joka on sinällään selvä, että se lapsella on), tuntuu äidin mielestä selittävän ja sallivan aivan kaiken. Noh, olen nähnyt miten äiti komentaa. Semmoinen tyyli ei tepsisi meidän ns. normaaleihinkaan muksuihin. Sen enempää en tilannetta kuvaile.
siellä on 10 kersaa, joilla jokaisella on eri syy olla siellä. Sanotaan,e ttä ydellä on as ja keskittymisongelma. Toisella on adhd ja keskittymisongelma. Muutamalla on oppimisvaikeuksia ja siksi huono keskittyiskykys.Parilla on vaikeata kotona ja siksi huono keskittymiskyky. Kaikki nämä hälisevät eri tahtiin omista syistään. Luokassa jossa on 10 keskittymisvaikeuksista ja ongelmaista lasta, ei TAATUSTI ole rauhallisempaa kuin normaaliluokassa. Ja sanon tämän, koska omakin lapseni yritti käydä koulua myös sellaisella pienluokalla. Ei siitä mitään tullut. Siellä oppi entistä vähemmän ja sai lisäksi turpaansa kerran viikossa.
Meillä on luokassa kouluavustaja, lisäksi luokan tunnit on jaettu niin, että on tunteja, jolloin vain puolet luokasta paikalla, se toinen puoli istuu sitten iltapäivästä pitempään. Opettaja ei suvaitse huonoa käytöstä ja hälinää, ja siitä marssitaan heti rehtorin kansliaan ja tulee ilmoitus kotiin. Turpiin ei ole kertaakaan tullut. Oliko vikaa opettajassa?
Meillä pienluokalla on ihan eri meininki. Eikö tuossa kuvailemassasi pienluokassa ole opettajalla homma hanskassa?
Omalla lapsellani olen epäillyt jo alle 3- vuotiaasta olevan jotain erityistä. Päiväkodissa huomattiin ettei kaikki ole hyvin. Lapsi kulki kädet korvilla ensimmäiset kuukaudet suojaten kai itseään ääniltä. Kontaktin saamisen kanssa oli vaikeuksia, epäiltiin ettei hän kuule kunnolla.
Haimme apua ja sitä saimmekin, mutta siihen meni niin pitkä aika että kun se saapui, lapsi toimi jotenkin ryhmässä ja lähetteelle neuropsykologille ei heidän mielestään ollut enää tarvetta. Henk. kohtainen avustajakin hänellä oli mutta jotenkin hän ei nähnyt että lapsella olisi ollut mitään ongelmaa.
Nyt hänellä on ikää 7v ja koulun aloittaminen on tuonut ongelmat näkyville uudella tavalla. Hän on kuin lukossa, kaikki on tietenkin uutta ja paljon uusia ihmisiä. Ihan ahdistaa mennä hakemaan häntä koulusta kun aina on jotain. Ihmettelyjä, miksi hän ei vastaa. Miksi hän ei puhu.
Ei hän ihan yksin ole, mutta sanoo itse iltaisin että vain yksi haluaa leikkiä hänen kanssaan, muut sanovat vain "ei".
Hän on monella tavalla lahjakas. Musikaalinen, piirtää hyvin, mahtava mielikuvitus ja idearikkaus. On lukenut ja kirjoittanut jo alle 6- vuotiaasta.
Onko AS- tai muilla erityislapsilla ollut ongemia kastelun kanssa? Tähän päivään mennessä lapseni ei ole mennyt oma- aloitteisesti vessaan. Pyykkiä tulee päivittäin mukaan koulusta. Elimellistä syytä ei tällekään löydy.
Olen niin väsynyt huolehtimaan, syyttelemään itseäni, selittelemään, kertomaan miksi hän ei ole kuin muut. Olisi helpompaa jos olisi selitys, tietäisin itsekin miten auttaa ja tukea lasta.
Hermot ovat koetuksella kun aamuisin pukeutuminen ei suju. Se kestäisi monta tuntia jos en auttaisi. Olisi ihanaa jos hän huolehtisi vessa- asiat itse. Kuitenkin hän niin rakas ja ihana lapsi. Mietin, miten saamme hänelle hyvän itsetunnon ja minäkuvan kun hän kohtaa niin paljon esteitä, tulee torjutuksi ja pelkäänpä myös että ajan kanssa kiusatuksi.
Lopulta sain ajan perheneuvolaan kun koulussa kiusattiin. Sieltä sitten lähdettiin asiaa selvittämään, ja as-diagnoosi tuli. Neuromentaliin päästiin kuntoutukseen, ja arki on HUOMATTAVASTI helpompaa nykyään.
siellä on 10 kersaa, joilla jokaisella on eri syy olla siellä. Sanotaan,e ttä ydellä on as ja keskittymisongelma. Toisella on adhd ja keskittymisongelma. Muutamalla on oppimisvaikeuksia ja siksi huono keskittyiskykys.Parilla on vaikeata kotona ja siksi huono keskittymiskyky. Kaikki nämä hälisevät eri tahtiin omista syistään. Luokassa jossa on 10 keskittymisvaikeuksista ja ongelmaista lasta, ei TAATUSTI ole rauhallisempaa kuin normaaliluokassa. Ja sanon tämän, koska omakin lapseni yritti käydä koulua myös sellaisella pienluokalla. Ei siitä mitään tullut. Siellä oppi entistä vähemmän ja sai lisäksi turpaansa kerran viikossa.
Tai siis voit toki oman lapsenne kohdalta sanoa, että hänelle ja se nimenomainen eriyisluokka ei toiminut.
Mutta monellepa TOIMII. Se riippuu niin hurjasti siitä, millaisia ne muut lapset ovat ja siitä, millainen opettaja ja avustaja luokassa on.
Joka tapauksessa varsinkin oman toiminnan ohjauksen vaikeuksista kärsivälle assille pieni erityisluokka on tärkeä. Kun aikuisia on 1 per neljä tai viisi lasta, ihan varmasti sitä henkilökohtaista opetusta ja ohjausta saa enemmän kuin jos aikuisia on 1 per 20 lasta.
Ap:lle sanoisin, että asia kannattaa selvittää. Joka tapauksessa as vaikuttaa teillä suht lievältä, kun lapsellenne leikki sujuu edes joten kuten ja on tähän asti pärjännyt normaalissa tarharyhmässä ja koulussa. Mutta ilman muuta asia kannattaa selvittää ja hakea terapiaa, esim. juuri tuossa impulssikontrollin kehittämisessä.
-as-lapsen surullinen äiti-
Omalla lapsellani olen epäillyt jo alle 3- vuotiaasta olevan jotain erityistä. Päiväkodissa huomattiin ettei kaikki ole hyvin. Lapsi kulki kädet korvilla ensimmäiset kuukaudet suojaten kai itseään ääniltä. Kontaktin saamisen kanssa oli vaikeuksia, epäiltiin ettei hän kuule kunnolla. Haimme apua ja sitä saimmekin, mutta siihen meni niin pitkä aika että kun se saapui, lapsi toimi jotenkin ryhmässä ja lähetteelle neuropsykologille ei heidän mielestään ollut enää tarvetta. Henk. kohtainen avustajakin hänellä oli mutta jotenkin hän ei nähnyt että lapsella olisi ollut mitään ongelmaa. Nyt hänellä on ikää 7v ja koulun aloittaminen on tuonut ongelmat näkyville uudella tavalla. Hän on kuin lukossa, kaikki on tietenkin uutta ja paljon uusia ihmisiä. Ihan ahdistaa mennä hakemaan häntä koulusta kun aina on jotain. Ihmettelyjä, miksi hän ei vastaa. Miksi hän ei puhu. Ei hän ihan yksin ole, mutta sanoo itse iltaisin että vain yksi haluaa leikkiä hänen kanssaan, muut sanovat vain "ei". Hän on monella tavalla lahjakas. Musikaalinen, piirtää hyvin, mahtava mielikuvitus ja idearikkaus. On lukenut ja kirjoittanut jo alle 6- vuotiaasta. Onko AS- tai muilla erityislapsilla ollut ongemia kastelun kanssa? Tähän päivään mennessä lapseni ei ole mennyt oma- aloitteisesti vessaan. Pyykkiä tulee päivittäin mukaan koulusta. Elimellistä syytä ei tällekään löydy. Olen niin väsynyt huolehtimaan, syyttelemään itseäni, selittelemään, kertomaan miksi hän ei ole kuin muut. Olisi helpompaa jos olisi selitys, tietäisin itsekin miten auttaa ja tukea lasta. Hermot ovat koetuksella kun aamuisin pukeutuminen ei suju. Se kestäisi monta tuntia jos en auttaisi. Olisi ihanaa jos hän huolehtisi vessa- asiat itse. Kuitenkin hän niin rakas ja ihana lapsi. Mietin, miten saamme hänelle hyvän itsetunnon ja minäkuvan kun hän kohtaa niin paljon esteitä, tulee torjutuksi ja pelkäänpä myös että ajan kanssa kiusatuksi.
Mistäköhän aloittaisin: no epäilin jo jotain kun hän oli vauva. Hän oli säikky, kehittyi hitaasti.
Otin asian puheeksi 4v neuvolassa ja saimme heti mennä psykologin puheille. Psykologi oli onneksi neuropsykologi ammatiltaan, työskennellyt paljon erityislasten kanssa. Hän jo silloin väläytteli autisminkirjoa. Siihenhän kuuluu As myös...
Tyttäreni on saanut toimintaterapiaa 3 vuotta. Myös kommunikaatioterapiaa on saanut. Tyttärelläni on siis vaikeuksia ilmaista itseään! Ei myöskään ymmärrä kaikkea mitä me hänelle sanomme, on ikäänkuin olisi valikoiva kuulo:).
Sosiaaliset suhteet ovat olleet hänelle vaikeita. Eskarivuonna hänellä ei ollut yhtäkään ystävää, tukeutui vain aikuisiin. Aikuisia osaa lukea paremmin, lapset ovat arvaamattomia.
Päädyimme kertaamaan eskarin. Henkilökunta oli mahtavaa ja tuki tytön ystävyyssuhteita. Tyttö kehittyi todella paljon viime vuonna.
Nyt hän on ekalla luokassa jossa 15 oppilasta. Ope ja avustaja on. Kuulemma täthän saakka menee erittäin hyvin. Pikkasen voi olla ongelmia välitunnilla jos ei heti löydä tukea jostain ystävästä.
Sanon vain että onneksi tyttö kertasi eskarin. Löysi itseluottamusta ja ystäviä ja kehitti sosiaalisuutta.
Mutta toisiin asioihin: meidän tyttökin pissailee ajoittain sänkyyn. Mies herättää hänet kerran yössä. Päivisinkin tytöllä on usein housut märkinä. En oikein tiedä mitä tekisin:(.
Monissa asioissa on vielä ikäisiään jäljessä: ei osaa esim. pyöräillä eikä opi esim. pelaamaan sulkista tms. Ei HALUA, eikä häntä voi pakottaa!
On ääniyliherkkä! Myös ruokayliherkkyyttä esiintyy.
Hieman ticseja esiintyy myös:(. Pelkään että hän joutuu kiusaamisen kohteeksi koska hän on vähän "erikoinen" välillä. Mutta erittäin herttainen ja kiltti lapsi!
Kerroitte parinkin äitiä, että lapsillanne esiintyy kastelua, vaikkei elimellistä syytä löydy. Molemmilla on myös kuuloyliherkkyyttä. Miten on tunnon kanssa? Onko lapsi myös tunto yli- ja tai aliherkkä? Pitkään jatkuvaan kasteluun yhtenä syynä voisi olla, että lapsen rakko on tuntoaliherkkä eli hän ei kertakaikkiaan tunne pissan tunnetta kuin me normaalilla tunnolla varustetut. Voisitte yrittää opettaa lapsia käymään pissalla säännöllisin väliajoin esim parin tunnin välein vaikkei varsinaista hätää tuntuisikaan. Toinen mahdollisuus saattaisi liittyä lihashypotoniaan (lihasvelttouteen). Lapsen pissaamiseen liittyvät lihakset ovat jostakin syystä veltot. Tiedän joskus tämmöisessä tapauksessa käytetyn samallaisia fysioterapeuttisia harjoituksia kuin aikuisillakin inkontinensin hoitoon. Jos epäilys kääntyy tonne hypotonian puoleen, niin kannattaa ottaa yhteyttä esim tk:n tai yksityiseen fysioterapeuttiin, joka on erikoistunut inkotenssin (virtsan tahaton karkaaminen) hoitoon.
Sinulle jolla 7v poika. Hakeudu pojan ongelmien kanssa kouluterveuden hoitoon ja pyydä lähete joko lastenpsykiatriselle tai lastenneurologiselle poliklinikalle. Tod. näk. neurologia olisi oikeia osoite, kun tuota kasteluakin on. Siellä saisitte kattavat eri terapeuttien (toiminta ja fysio)ja neuropsykologien tutkimukset. Ja tarvittaessa lähetteen oikeanlaiseen terapiaan.
T:se terapeutti ja as:n äiti
Lapsella on ollut lihasten hypotoniaa. Käveli myöhään. Nyt kun kerroit, muistan että olemme ihmetelleet mieheni kanssa miten korkea kipukynnys hänellä on, moneenkin otteeseen. Ei pienintäkään itkua, vaikka ovi meni varpaiden yli ja vei nahkojakin mennessään... ei kipua virtsatietulehduksissa, ei edes vaikka se meni munuaisiin asti. Kiputuntoa lääkäri testasikin. Ja kyllä hän tunsi kipua, ainakin siinä yksinkertaisessa testissä.
Luulen ettei hän tunne että rakko täyttyy. Joudun kantamaan hänet koskus vessaan kun lopulta on niin hätä ettei pysy edes liikkumaan. Urologilla ja lastenlääkärillä olemme käyneet. Ja mitään löydy. Muuta kuin jatkuvat tulehdukset. Ongelmana on että juoksemme paikasta toiseen, luukulta luukulle. Ilman että kokonaisuudesta on kellään kuvaa. Kukaan ei ota vastuuta. Minä olen haluamattani se pomo ja koordinaattori ilman minkäänlaista asiantuntemusta ja tietoa, mikä tässä nyt on.
Ja sinulle, joka kerroit jälkeeni tytöstäsi. Kuulostaa niin tutulta. Kiitos tarinastasi.
Ekaluokkalaisen tytön äidille. Jos lapsella on vaikeuksia esim arkuuden tai tasapainon heikkouden vuoksi opetella pöyrällä ajoa, voidaan apupyörät asentaa myös tavallista isompaan polkupyörään. Ota yhteyttä joko tk:n apuvälineyksikköön tai keskussairaalan apuvälineyksikköön ja kysy kuinka asian kanssa pitäisi toimia. Tiedän apupyörät laitetun esim 20-24 tuumaisiin pyöriin kun lapsi ei uskaltanut muuten opetella pyörällä ajoa. Sama lapsi harjoitteli ajoa myös kuntopyörän avulla.
As ja muutkin erityislapset ovat vähän " takapuoleen potkittavia" noiden uusien toimintojen suhteen. Niin on omani ja moni muu jonka tunnen eli vanhemmilta tarvitaan hurjasti mielikuvitusta (kiristyksen, uhkauksen ja lahjonnan lisäksi), jotta erityislapset saadaan opettelemaan usia heidän mielestään kohtuuttoman vaikeita taitoa. Toiminnan porrastaminen ja jakaminen osakokonaisuuksiin auttaa paljon. Esim sulkapllo on vaikea, mutta aluksi voi muuten heitellä eri kokoisia palloja, jotta silmä-käsikoordinaatio kehittyisi, sitten lyhyeltä matkalata toinen heittää sulkaa lapselle, jolla maila, välimatkaa pidennetään ja lopulta pastapelaajakin ottaa mailan. Ääni ja kaikkea muutakin aistiyliherkkyytä pitää kunnioittaa, muttei mennä siihen mukaan. Lasta kannattaa varovasti siedättää kohta normaalia ääni / ruokamaailmaa. Muuten on vaarana että aistiyliherkkä sietää aina vaan vähemmän ko aistia.
Voimia teille kaikille!
Ekaluokkalaisen tytön äidille. Jos lapsella on vaikeuksia esim arkuuden tai tasapainon heikkouden vuoksi opetella pöyrällä ajoa, voidaan apupyörät asentaa myös tavallista isompaan polkupyörään. Ota yhteyttä joko tk:n apuvälineyksikköön tai keskussairaalan apuvälineyksikköön ja kysy kuinka asian kanssa pitäisi toimia. Tiedän apupyörät laitetun esim 20-24 tuumaisiin pyöriin kun lapsi ei uskaltanut muuten opetella pyörällä ajoa. Sama lapsi harjoitteli ajoa myös kuntopyörän avulla. As ja muutkin erityislapset ovat vähän " takapuoleen potkittavia" noiden uusien toimintojen suhteen. Niin on omani ja moni muu jonka tunnen eli vanhemmilta tarvitaan hurjasti mielikuvitusta (kiristyksen, uhkauksen ja lahjonnan lisäksi), jotta erityislapset saadaan opettelemaan usia heidän mielestään kohtuuttoman vaikeita taitoa. Toiminnan porrastaminen ja jakaminen osakokonaisuuksiin auttaa paljon. Esim sulkapllo on vaikea, mutta aluksi voi muuten heitellä eri kokoisia palloja, jotta silmä-käsikoordinaatio kehittyisi, sitten lyhyeltä matkalata toinen heittää sulkaa lapselle, jolla maila, välimatkaa pidennetään ja lopulta pastapelaajakin ottaa mailan. Ääni ja kaikkea muutakin aistiyliherkkyytä pitää kunnioittaa, muttei mennä siihen mukaan. Lasta kannattaa varovasti siedättää kohta normaalia ääni / ruokamaailmaa. Muuten on vaarana että aistiyliherkkä sietää aina vaan vähemmän ko aistia. Voimia teille kaikille!
Kiitti paljon näistä vinkeistä!
Ensinnäkin en usko että hän tunnistaa pissahätää. Menee aina liian myöhään. Pitää muistaa muistutella häntä, harmi kun itsekään ei meinaa aina hoksata.
Pyöräilystä: Ehkäpä tosiaan kannattaisi vain laitattaa tukipyörät isompaan pyörään. Nyt on harjoitellut ilman tukipyöriä 20 tuumaisella ja kyllähän tasapainoa löytyy. Ainut on vain se, että ei pysty itse potkemaan menoksi eli se alku on hankalaa. Toiseksi niin ei koskaan pyöräilisi jollemme patistaisi!! Ja heti lopettaisi jos vain annamme. Todella todella vaikeaa siis:(. Pitääkin katsoa jos ensi kesäksi laitattaisimme tukipyörät polkupyörään vai miten teemme.
T. kohta 8v ekaluokkalaisen äiti jolla as-epäilys, ainakin kuuluu autisminkirjoon
Tämä saattaa olla ihan hölmö ehdotus, mutta oisko tuon vessassa käynnin kanssa mahdollista laittaa esim. kännykkään päivittäin toistuvat hälytykset esim. kahden-kolmen tunnin välein, tai milloin itse koette sen hyväksi? Niin sitä ei tarvitsisi itse aina muistaa, ja lapsellekin siitä ehkä kehittyisi rutiini, että kun hälytys soi, käy vessassa/tai sinä muistat hälytyksen kohdalla lähettää lapsen vessaan.
Luokkakoot on niin suuria ettei pystytä yhtään huolehtimaan hitaampien oppimisesta. Tää on tätä nykypäivää. Vaadi ja taistele. Sä maksat veroja, lapsellasi on oppivelvollisuus!
Muista, itsellään Einsteinilla tulkittiin jälkikäteen olleen asperger. Hänellä oli erilaiset oppimistavat, mutta mieletön kyky hahmottaa.
Harmillisesti nykyisessä lähes romutetussa koulujärjestelmässä mihinkään poikkeavaan ei pystytä ohjaamaan resursseja. Erityisopetus opettaa minkä pystyy mutta tärkeintä ei ole se että lapsi oppii vaan että pallerot runnotaan sen läpi mikä on laissa säädetty.
Kertomasi oireet voivat hyvinkin viitata as-oireestoon, tosin muissakin erityisvaikeuksissa on saman tyyppisiä oireita. Ota yhteyttä koulun terveydenhoitajaan ja pyydä lähete koululääkärille / koulupsykologille tai soita suoraan psykologille. He voivat tehdä alustavaa kartoistusta ja laittaa sitten lähetteen lastenneurologian poliklinikalle, jos tehdään kattavammat tutkimukset. Tietysti jos teillä on vakuutus lapselle, niin voitte mennä suoraan yksityiselle lastenneurologille tutkimuksiin. Kun kerran veljelläsi on dg asperger, kannattaa poika tutkituttaa, jotta pääsette terapiaan. As on perinnöllistä, kun tiedätkin.
http://www.aspalsta.net/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtym%C3%A4
http://www.autismiliitto.fi/
http://www.autismiliitto.fi/tietopankki/diagnoosi_ja_seulonta/
T: as-pojan äiti ja terapeutti
Nyt kolmosella, ja hänellä on luokassa henkilökohtainen avustaja, vaikka kyseessä pieni kyläloulu, jossa tosin yhdysluokat. Henk.kohtainen avustaja ollut kait ykköseltä lähtien.
Erityiskoulu tai pienluokka.