Miten voi opettaa neljävuotiaalle, että aina ei tarvitse olla eka tai voittaa?
Kommentit (9)
Meillä asuu kanssa tällainen voittaja, 4v9kk ikäinen poika, joka haluaa aina ja kaikkialla olla eka, paras ja nopein. Varsinkaan pikkuveli 2v6kk ei saa olla syömisessä nopeampi tai hampaiden pesussa tai yhtään missään. Eikä kukaan saa saada millilitraakaan enempää maitoa kuin tämä voittaja tai kriisi on valmis.
On raskasta välillä selittää, että ELÄMÄ EI OLE MIKÄÄN KISA. Mutta ei se auta. Välillä hirnun kyllä ääneen noiden kanden jutuille...
en ole vielä löytänyt vastausta.
Kun todistukseni keskiarvo 9,9 itkin. Aina on pitänyt tutkinto suorittaa nopeimmin, aina on pitänyt olla koulussa ja urheilussa paras.
Vanhempani ovat olleet helisemässä kanssani.
Edelleenkin tavoittelen täydellisyyttä. Vie voimia mutta en ole ainakaan vielä kyennyt lopettamaan tai tyytymään "vähempään".
Mä olen tuolle meidän huonolle häviäjälle yrittänyt opettaa että voi iloita toisen puolesta kun toinen voittaa, mutta ihan sama kuin seinille puhuisi. Se suuttuu aina tappion osuessa kohdalle.
Meillä oli vähän aikaa sitten todella "mukava" kimble -pelihetki joka päättyi mun voittoon ja lapsen hepuliin. :)
Meillä oli vähän aikaa sitten todella "mukava" kimble -pelihetki joka päättyi mun voittoon ja lapsen hepuliin. :)
Meillä on kanssa juuri nyt tuo afrikantähti pannassa kun en JAKSA kerätä (tai huutaa lasta keräämään) nappuloita ja rahoja pitkin taloa. Lauta lentää kaaressa jos joku muu saa edes afrikantähden vaikka silloinkin on tietty vielä hänelle mahis voittaa hepankengällä... Huoh.
T tämä 4v9kk voittajasta kertonut
Toiset ei vaan ikinä opi häviämään :), niin se on. Itselläni on tuplat, joista toinen ei pienempänä kestänyt lainkaan häviötä. Nyt on vähän tasottunut...
tulee sellaisista :) Mulla jo isoja lapsia, mutta jossain vaiheessa ei pelattu mitään ellei ensiksi sovittu ettei saa raivota jos joku muu voittaa. Tällä hetkellä tilanne siedettävä, kaksi hyvätasoista kiekkojunnua perheessä. Älä kuitenkaan ala antaa lapsen voittaa aina!
Lautapelien pelaaminen ja uudestaan sitä peliä, jossa hävisi jotta näkee että välillä voittaa ja välillä häviää. Hippaleikki ulkona on hyvä ja täytyy pitää huolta että se nelivuotiaskin "jää" välillä ja joutuu hipaksi, toki aikuinen voi sitten välillä tahallaan jäädä kiinni.
Ei häviämistä kukaan luonnostaan osaa. Vaan se opitaan totuttelemalla siihen vähitellen. Jos haluat, voit lainata luettavaksenne kirjastosta vaikkapa lastenkirjan nimeltä Emma ja harmillinen häviö.
Siskollani ja hyvällä ystävälläni on ollut juuri tuollaiset pojat. Häviäminen on ollut aina aivan kauhea asia, raivokohtauksen paikka.
Molempien kohdalla on auttanut aika ja se, että heidän kanssaan on pelattu paljon ja lapsien on annettu hävitä. Ainakin nämä pojat ovat oppineet vain sillä, että ovat hävinneet. PIkkuhiljaa he ovat tajuneet, ettei se nyt maailmanloppu olekaan vaikka joskus häviää.
Ei häviämistä kukaan luonnostaan osaa. Vaan se opitaan totuttelemalla siihen vähitellen.
Jos haluat, voit lainata luettavaksenne kirjastosta vaikkapa lastenkirjan nimeltä Emma ja harmillinen häviö.