Lue keskustelun säännöt.
G: Miten raskauteen on suhtauduttu työpaikalla?
07.09.2009 |
Kerroin pari viikkoa sitten esimiehelleni raskaudesta. Hän oli yllättyneen oloinen ja onnitteli, suhtautui asiallisesti. Hän pyysi myös lupaani ottaa asia puheeksi johtokunnassa, jotta äitiyslomani järjestelyjä voitaisiin alkaa suunnitella.
Nyt tiedän johtokunnan puhuneen asiasta. Minusta on kummallista, että KUKAAN ei ole sanonut raskaudestani minulle SANAAKAAN, vaikka olen siis päivittäin tekemisissä johtokuntalaisten kanssa.
On melkein "loukkaantunut" olo. ;) Jos itse kuulisin tällaisesta, niin ilman muuta onnittelisin odottajaa, kysyisin vointia jne.
Ajattelevatko kaikki muut sitten toisin - eikö heidän mielestään tällaisista asiosta kuulu puhua työpaikalla? Vai onko asia heille täysin yhdentekevä, ehkä ovat jo unohtaneet koko jutun?
Ja ei, en siis oikeasti ole tästä loukkaantunut, please ymmärtäkää tuo äskeinen heittoni oikein. :)
Kommentit (4)
eräs tietty johtokunnan jäsen on sanonut tästä... hänen ajatuksensa naisista kun ovat tasoa Kiesi. Ja perhekeskeisistä miehistä myös. Erään projektipäällikkömme isyyslomaa hän kommentoi: "paras hoitaa työt isyyslomallakin, jos meinaa vielä olla projektipäällikkö"...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka se oma raskaus on itselle maailman tärkein asia, niin se ei ole sitä muille. Sen takia kannattaa pidättäytyä asiallisena. Ei muita toisten raskaudet juuri kiinnosta.
Meillä (pieni yritys, miesvaltainen) kaikki oli ihan sekaisin. Vihasin sitä hössötystä. Kaikilla oli kuitenkin omia lapsia jo, joten ei voinut olla mitään uutta.
Vaikka se oma raskaus on itselle maailman tärkein asia, niin se ei ole sitä muille. Sen takia kannattaa pidättäytyä asiallisena. Ei muita toisten raskaudet juuri kiinnosta.
Tai siis ei itse raskaus, vaan se toisen elämänmuutos. Ainakin siis siinä määrin, että onnitellaan ja kysytään kuulumisia. Eikö se nyt ole vähintä kohteliaisuutta, mitä voi odottaa.
Imho.
ap
Meillä oli juuri eräs toinen ilmoittanut olevansa raskaana kuukautta minua aikaisemmin. Kun minä menin ilmoittamaan pomolleni, niin pomoni sanoi vain että ai sinäkin. Ei onnitellu eikä mitään. Sitten parin kuukauden päästä alkoi utelemaan että koska jään äitiyslomalle ja sanoin koska suurinpiirtein jään. Raskauteni takia en saanut pitää kesälomaani silloin kuin halusin vaan se oli pidettävä juuri ennen äitiyslomaa. Ja kuukautta aikasemmin ku kesäloma alkoi niin minulta vähennettiin työtunteja. Että näin meillä.