Lue keskustelun säännöt.
Tyytymätön ja ahdistunut olo, vaikka ulkoisesti kaikki hyvin.
06.09.2009 |
Osaisiko joku saman kokenut auttaa?
Elän rankkaa muutosvaihetta, työelämä on alkanut opiskelujen jälkeen. Mutta ei tämä ole ainoastaan sitä... Oloni on usein epämääräisen ahdistunut, vaikka olisi edessä viikonloppu ja mukava ilta. Elämä tuntuu tyhjältä, vaikka tiedän hyvinkin tarkasti, mitä haluan saavuttaa, ja se kaikki näyttää olevan toteutettavissakin.
Olen käsitellyt paljon vanhoja asioita (lapsuuden rankat kokemukset) mielessäni jo useita vuosia, joiltain osin olo on helpottunut. Kuitenkin vanhojen pelkojen hävitessä uudet nostavat päätään, sosiaaliset tilanteet tuntuvat liiankin haastavilta.
Kadehdin tuttujen facebook-liitelyelämää, vaikka tiedän, ettei se välttämättä vastaa todellisuutta. Olen yksinäinen, vaikka periaatteessa minulla olisi useita ystäviä, yhteydenpito vaan on jäänyt.
Pitääkö mun aloittaa joku lääkitys, kun tämä henkinen työ, joka minun olisi käytävä läpi tullakseni kokonaiseksi ja onnelliseksi, ei tunnu vuosienkaan myötä vähenevän?
Toisiko oma lapsi elämään tarkoitusta ja pysyvyyttä, onnea pienistä hetkistä?
Kiitos, jos osaat neuvoa tai jakaa ajatuksia kanssani!
Kommentit (4)
Tunnistan ainakin tunteeni paremmin sen jälkeen.
Siksi mietinkin, että onkohan serotoniinitasoissani tms. jotain vialla, joka korjaantuisi sillä lääkityksellä.
Turruttaa en itseäni missään nimessä halua. Jokin keino vain olisi löydettävä, millä jättää ahdistus lopullisesti taakse. Vai onkohan se vain minun osani, käsitellä nämä asiat kivulla, kunnes joskus, toivottavasti ennen kuin kuolen, saan rauhan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä sitten niin. Korostaisin vielä, että tarkoitin terapiaa, yleensä useamman vuoden kestävää, säännöllistä 1-3krt/vkossa tapahtuvaa, jota antaa koulutettu psykoterapeutti
En 10 kerran pikaparannusta mielenterveyshoitajan kanssa.
Jos tällainen sulla on takana, niin ehkä sitten lääkityksestä voisi olla sulle apua. Jos siis kyse on jatkuvasta tunteesta, joka on kestänyt kuukausia yhtäjaksoisesti.
on siis useamman vuoden psykoterapiajakso.
En itsekään lääkkeitä erityisemmin halua. Siksi kaipaisinkin kokemuksia ja kommentteja.
ap
mä olen ollut ahdistunut ihan paperilla ja myös on ollut lääkkeet siihen. Ehkä se alkoi juuri noin ja ehkä toi on se olo, mikä edelleen parantumisen jälkeen välillä nousee..
Mutta kuulostat sen verran pohdiskeluun kykenevältä ihmiseltä, että miksi tukahduttaisit sun oikeat tunteet nyt pois? Jos olo on sietämätön ja pää hajoamassa, silloin otetaan lääkkeet käyttöön ja kohdataan ne tunteet vasta terveempänä. Mun mielestä sä et kuulosta siltä. Ehkä sun pitäisi käydä niitä juttuja läpi jonkun ammattilaisen kanssa? Paremman hyödyn sä siitä varmasti loppuelämäsi kannalta saisit kun tunteesi hetkellisesti droppaamalla pois.