Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
minä olen sittenkin ahdasmielinen ja suvaitsematon ihminen.
06.09.2009 |
Enpä olisi koskaan kuvitellut olevani. Olen aina pitänyt itseäni varsin suvaitsevana ja avarakatseisena ihmisenä.
En ole koskaan ajatellut rasistisesti maahanmuuttajista, kammonnut homoseksuaaleja tai karttanut muutenkaan erilaisuutta. Näinhän sivistyneet ihmiset tekevät, vai kuinka?
Mutta nyt tuli minulle raja vastaan. Asia joka ei vaan sovi minun avaraan näkökantaani. Minua suorastaan oksettaa.
Lasteni isä on homo. Mies, joka on siittänyt maailmaan kuusi lasta neljälle eri äidille (minä olin ensimmäinen). Hän täytti 42v ja synttäreiden kunniaksi otti lopputilin koko entisestä elämästään. Irtisanoutui töistä, antoi yksinhuoltajuudet kaikkien lastensa äideille, ilmoitti ettei halua että äidit ottavat yhteyttä missään asioissa. Lasten sukunimetkin saa kuullema kernaasti vaihtaa äitien tyttönimiksi. Ja muutti asumaan 18-vuotiaan homopojan kanssa.
Mua kuvottaa. Olenpahan sitten vaikka ahdasmielinen punaniskajuntti, mutta olkoot niin. Miksi ihmisen pitää toimia noin, sitä en tajua. Jos on homo, niin miksi pitää tehtailla lapsia sinne tänne eri naisten kanssa ja leikkiä heteroa? Kuvotusta lisää se että esikoiseni ja siis tämän miehen esikoinen on saman ikäinen kuin tämä uusi rakas, siis se uusi asuinkumppani. onko se kaikenlisäksi vielä joku pedokin??
Ei tätä tahdo käsittää. Huoh, kiitos kun sain purkautua.
Kommentit (7)
Kyllähän sä voit miehen toiminnasta olla vihainen,
ei se liity hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa sinänsä.
Älä vihaa maailman kaikkia homoja siksi, että miehesi toimi noin. Vihaa vaikka appivanhempiasi, jotka eivät kasvattaneet pojastaan vastuuntuntoista miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minuakin oksettaisi. Se, että isä hylkää lapsensa tuosta noin vain. Tuskin sinuakaan oikeasti häiritsee eniten se, että on homo (/bi), vai?
Kyllä minua häiritsee se homous. Ei siis itsessään, vaan se että tehdään lapsia, ollaan naisten kanssa, erotaan kun alkaa ahdistaa. Ja ilmeisesti ahdistamaan on alkanut juuri siksi että on homo ja on naisen kanssa.
Miksi ei voi sitten elää sen suuntauksensa mukaisesti, rehellisesti niin kuin on. Minusta tuntuu että minua on huijattu. Tuollainen kaapissa piileskeleminen ja usean naisen kanssa yrittäminen on jotenkin niin, miten sen sanois, raukkamaista?
Pienemmät lapset ei tietysti tiedä asiasta vielä mitään. Kahden muun lapsen elämää seuraan, he ovat omieni kanssa tekemisissä, lopuista en tiedä mitään. Esikoiseni, poika, räjähti valtavaan nauruun kuullessaan asiasta. Ensi reaktio, luulisin. Asia on niinarmaan edes uusi ettei vielä ole varmaan kunnolla sisäistänyt asiaa. Sanoi kyllä että on hän sellaista joskus ajatellut, että josko asia olisikin niin.
On kai se tämäkin... en muuten aio alkaa vihata yleisesti homoja. Tähän asti (ja eteenpäinkin) olen muutamien kanssa tehnyt töitä ja joistakin heistä pitänytkin kovasti, siis ihan ihmisinä.
Ap
Kuusikymppisen homopariskunnan, kumpikin oli ollut tahollaan naimisissa ja lapsiakin on, nyt aikuisia.
Heidan mukaansa yhteiskunnan painostus oli niin kovaa etta ei ollut muuta ratkaisua kuin menna naimisiin.
Sitten tulee eteen paiva jolloin tajuaa etta elama on lyhyt eika jaksa enaa elaa valheessa.
kuin että miksi tahtoo irtisanoutua lapsistaan ja lastensa äideistä? On varmasti hyvä tulla kaapista ja alkaa elää siten kuin tuntee, mutta eihän se nyt jumaleissön tarkoita vastuusta lipeämistä. Minulle se mikä tuossa tökkii ei ole se homoseksuaalisuus, vaan tämän yksittäisen ihmisen vastuuttomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi ikävän tempun teki mies lapsille :( on siinä lapsilla isässä ihmettelemistä.
Alue: Aihe vapaa
ei se liity hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa sinänsä.