Olisinpa jo raskaana...

Että nuorena sitä on varoiteltu niin paljon raskaaksi tulosta, ikäänkuin helvetti olisi irti. Sitten toisessa hetkessä sitä aletaan saarnata, miten vaikea on tulla raskaaksi. Suo siellä, vetela täällä.

Ihan hassua... "Käyttäkää ehkäisyä!!!" Ja sitten kuitenkin jo muutamien vuosien kuluttua aletaan uhkailemaan, että kohta on myöhäistä, lapset pitää tehdä nuorena, että jaksaa sitten valvoa ja peuhata lasten kanssa.. yrittäkää nyt jo, jättäkää ehkäisy pois! Mitä jos et tulekaan raskaaksi! Siittiöt on huonoja.. voi kestää monta vuotta ennenkuin raskaudut!



Huh huh.



Koskaan ei ole hyvä.



"se toinen malttamaton nainen"

Vyöhyketerapia, siinä on montakin hyvää puolta. Ensinnäkin se normalisoi kuukautiskiertoa pillereiden lopettamisen jäljiltä ja muutenkin hoitaa elimistön epätasapainotiloja jotka voi häiritä raskauden alkua. Sitten se myös rentouttaa ja sitä kautta antaa elimistölle paremmat mahdollisuudet raskauteen. Hoidossa voi käydä nainen yksin tai molemmat puoliskot. Vyöhyketerapeutille kannattaa mainita raskaustoiveesta, jotta hän osaa käsitellä oikeita pisteitä riittävästi.

Olo on ihan hirveää...

Joo näin on, odottavan aika on pitkä. Me ollaan huhtikuusta asti yritetty, yksi raskaus meni kesken. Se ei ollut mikään haamu, vaan siis viikolla 9 alkoi vuoto. Sikiö oli vain kuollut :( Ilmeisesti hänessä siis oli jotain vikaa.



Syyskuussa ensimmäinen kierto keskenmenon jälkeen. Eilen alkoi taas menkat. Olin jo melko varma, että olisin taas raskaana - rinnat olivat kipeät ja olo ihan sen mukainen, vilutti tutulla tavalla (paitsi ei mitään kiinnityskipuja oikeastaan ollut).



Mutta ei - kipeät menkat alkoivat 3 päivää myöhässä. Testiä en tehnyt, haluan odotella ihan reilusti vaikka viikon.

että kestäisin melkein mitä vaan kremppoja raskaana, jos vaan sinne asti pääsisin! Voi olla että sitten olisi toinen ääni kellossa, mutta silti...



Tänäkin aamuna oli lupaavan huono olo, mutta en nyt vielä viitsisi tehdä testiäkään kun ovat kuitenkin sen verran arvokkaita laitteita nuo tikut.



ap

Ikävä kuulla. Ehkä suakin rohkaisee nämä tämänkin ketjun jutut, joissa monien vastoinkäymisten jälkeen on kuitenkin vauva tai useampikin saatu. Kumma juttu muuten miten menkkojen alkaminen voikaan saada täysin päinvastaisia ja äärimmäisiä tunteita pintaan riippuen kulloisestakin elämäntilanteesta!



Tsemppiä ja hali!

Kolme vuotta yritettiin pikkuista saada alulle. Tuntui pitkältä ja rankalta ajalta varsinkin, kun ihmiset ympärillä sikisivät heti kun pillerit heitti romukoppaan tai pesivät alkkarit samassa koneessa..

Meidän tulokset kolmen vuoden ajalta olivat keskeytynyt keskenmeno, kohdunulkoinen ja siitä kohtutulehdus ja tuulimunaraskaus.



Sitten saatiin vähän lisähormoniapuja vaikkei varsinaista vikaa oltukkaan diagnosoitu ja raskaus taas alkoi..

Nyt mennään rv 39+3 ja edelleen hiukan kirveltää, kun joku natisee parin kuukauden yrittämisen jälkeen elämän julmuutta.

Ihan oikeasti, vuodenkin yrittäminen on AIVAN TÄYSIN NORMAALIA.

Nauttikaa elämästä, parisuhteesta, kiireettömästä nautiskelusta, ne ovat parhaat lääkkeet raskautumiseen.

tiedetään, neljä kuukautta ei ole vielä pitkä aika vaikka se siltä tuntuukin. Ja ehkä se menee joutuisammin jos voi välillä käydä avautumassa tällaisessa paikassa jossa on samassa tilanteessa olevia/olleita, kun ei viitsi lähipiirissään tästä monellekaan huudella. Meillä tulee isovanhemmat ja isoisovanhemmat sekoamaan, ovat jo melkein menettäneet toivonsa kun ollaan miehen kanssa oltu kimpassa kohta 12v ja meidän kakskymppisten jälkeen on jälkikasvua odotettu (nyt siis ikää 27v). No joo, jos ei olis ajatellut hommaa "järkevästi" opiskelujen ja rahatilanteen kannalta niin varmaan olis silloin jo pukattukin tilausta sisään, ollaan molemmat hyvin lapsirakkaita ja perhekeskeisiä sieluja.



ap

Mulla oli pahoinvointia ( lievää kylläkin) ennen kuin menkat oli myöhässä!

IKINÄ ennen kuin kuukautisaikakaan on.

Minusta oli ihanaa kun se vauva oli siellä sisälläni kanssani. Kun en vielä edes liikkeitä tuntenut, niin oli ihana ajatella sitä pikkuista sisälläni ja työtkin töissä taas luistivat paremmin.

Olihan niitä kolotuksia ja iso maha tiellä. Loppu raskaudessa hengästyi helposti kun kohtu painoi keuhkoja, mutta se pikkuinen oli niin ihana. Ja on nuo minun pikkuiset isot pojat vieläkin ihania.

Olen joka lapseeni rakastunut jo raskaus aikana, eikä tuntuneet synnyttyään vieraalta. Mutta se vauva aika, se on sitten jo taas ihan eri tarina ja ihanaa aikaa sekin.

todella tiedän miltä apsta tuntuu, mutta tekee mieli silti ottaa joku nuijja ja kopauttaa järkeä kaaliin. :DD Meillä takana nyt 1,5 vuotta yritystä, yksi keskenmeno ja pco-diagnoosi. No, eipä sekään vielä mikään yritysenkka ole, mutta siltikin. Ja muistan todella hyvin miltä ekat yrityskuukaudet tuntui, kun oli aika varma että kuitenkin ehkä justiin tässä kuussa. Nyt sitä ei niin jaksa enää edes intoilla.. tai ainakaan yhtä paljon. :)



No me mennään seuraavasta kierrosta kierronkartoitukseen ja saadaa toivottavasti joku apu sitten. Kunhan saan jotkut hormoonivalmisteet, niin sitten saatte kuulla minun intoilujani ja ahistelujani täällä. :DD



Niin ja kikkoja: Greippimehu, taikka sitten ruokalusikallinen omenaviinietikkaa päivässä. Kummatkin huonoja hampaille mutta hyviä limakalvoille. Sitten kanssa 50mg disperiiniä päivässä ovulaatioon asti on joittekin kikka, musta se on vähän hurjaa, en oo siihen uskaltanut ruveta. Vaikka 50mg onkin pieni annos. Mies voi syyä kurpitsansiemeniä, ne vahvistaa spermaa.



Ja lyyään yhessä kaikkia "ota vaan rennosti niin tärppää"-sanojia. :D

nuijasta ja tarinastasi! Toi oli just niin kuin musta tuntuu, toivoo ja ajattelee että nyt kyllä... ja samalla tietää että aikaa ei ole vielä paljon kulunut. Raivostuttavaa!



Onneksi löysin tämän sivuston niin olen päässyt lukemaan mielenkiintoisia juttuja ja opiskelemaan koodikieltä alan sanastosta: ovis, kp, la, 10+2, nkl jne. Mutta mikäs toi teidän pco-diagnoosi oikein on?



Noita vinkkejä ei ole kauheasti sadellut, en tiedä onko porukka täällä niin tiede-orientoitunutta ettei innostu poppakonsteista vai eikö ketju ole kiinnostanut...



Mutta noi greipit on huomisen kauppalistalla!

What? Mikä täti? Isän sisko? Kylli-täti? Väärä ketju?

Tulee jenkeistä, siellä kun naisella alkaa kuukautiset, sanotaan että aunt flo/flow tulee kylään.

koska munasolusi on vain 24 tuntia hedelmöittymiskykyinen. Siittitöt voivat elää noin 2vrk, joten riittävän usein pupuilu johtaa samaan lopputulokseen.



Yleensä jos kuukautiskierto on 28 vrk, niin ovis on puolessa välissä eli kp 14.



Ovistikuista voit myös todeta itse helposti, että ovuloitko normaalisti, jos et niin hakeudu välittömästi tutkimuksiin voi olla vain joku hormonihäikka.



Tsemppiä!

Tämä on uusi. Mulle tuttuja on jo

monsuunit

villahousuviikot

kirsikkapäivät

hullunlehmän-tauti



Mutta että täti, vau! Nyt toivotaan että täti ei tule kylään ensi viikolla...

mutta olivat musta huonoja, piti napautella lavuaarin reunaan että toimivat ja hintakin melko suolainen (muistaakseni 7kpl 32e). En saanut yhtään positiivista tulosta, mutta mulla tulee oviksen aikaan sellaista kirkasta, sitkeää limaa n. vuorokauden ajan, jonka olen lukenut olevan merkki tästä, lisäksi alavatsasta nipistelee tietyllä tavalla. Mutta olet ehkä oikeassa, ostan seuraavalle kierrolle jos tarpeen.

Onko niistä mihinkään ja toimiiko luotettavasti?

ap

Mulla kierto on 25-26 päivää. Odotan vaan sitä, että pääsis yrittämään! Tuskallista :D



Mutta noita ovulaatiotestejähän saa mm. mammaksi.fi-sivuilta tilattua. Vinkiksi vaan.



Itselle ei varmaan ole heti tarpeen. Aattelin, että eiköhän tällä seksielämällä pitäis lapsi saada aikaseks, oli se ovis koska tykkää. Tietty jos ottaa pidempään, ni olishan se mukava tietää ovuloiko ollenkaan.