Miten saada mies suostumaan vielä yhteen lapseen?

meillä on kaksi lasta (4 ja 5) ja nyt mieheni haluaisi kolmannen. Hän on tosin aina puhunut, että ensin kaksi, ja sitten vähän myöhemmin kolmas. Itse halusin alunperin kaksi, ja jos kolmas olisi tehty, niin sitten heti kahden ekan perään.



Mutta nyt alkoi aktiivisesti taas puhua kolmannesta, aikaisemmin ei olisi ollut valmis tekemään kolmatta (=pienemmällä ikäerolla).



Nyt mulla on siis mietittävänä haluanko kolmatta. Kahden kanssa olisi niin helppoa nyt, kun ovat jo isompia, voisi eri tavalla harrastaa ja matkustaa. Sitten olisi taas vauva ja kaikki alkaisi alusta...

mutta sitten taas kun ajattelen että menisi auto vaihtoon, talo vaihtoon jne. niin ei enää teekään mieli. No katsotaan ehkä vielä joskus...

Teillä on asiat paremmin kuin hyvin jo nyt. Miehesi on kantansa ilmaissut ja hyvin vielä perustellutkin. Kunnioita kumppanisi mielipidettä. Kaikkea mitä haluaa, ei voi saada, elämä menee niin. Nyt vain aseenoidut elämääsi oikein ja kanavoit rakkautesi ja hellyytesi kolmeen lapseesi ja mieheesi. Ehkäpä jokin uusi sisältö elämääsi olisi hyvä, uusi harrastus vaikkapa.

Halusin niin kamalsti vielä neljättä lasta, mutta mieheltä ehdoton ei. Tajusin, etteihän toista voi pakottaa. Joskus suutuspäissäni huusin, että aina sinä saat tahtosi läpi.. Mutta, eihän se niin mene.

Joskus vieläkin tulee hirveä ikävä raskautta ja vauvantuhinaa, mutta se menee ohi..

Ollaan kyllä puhuttu, että jos "vahinko" jostain syystä kävisi, tietysti pitäisimme lapsen, jopa mieheni tätä mieltä. Mutta, itsekään en koskaan voisi tehdä lasta niin että "sattumalta kävisikin vahinko" (=suunnitellusti).

Yritä nauttia ajasta nyt,äläkä jossittele mitä voisi olla. Harrasta yksin, lasten kanssa, koko perhe. Matkustelkaa ihan mitä vaan mistä nautit/natit(te).

Mutta se on varmaa ettei toista voi pakottaa haluamaan lapsia, jos tämä ei tahdo.

Paitsi, että kaikki lapset on tasaisilla (=2 vuyoden) ikäerolla. Alunperin mies olisi tyytynyt kahteen lapseen, mutta onneksi saatiin vielä kolmas.



Olen puolitosissani miettinyt, että miksi pitää aina mennä sen ehdolla, joka ei lasta halua. Ok, lapsi tuo työtä, vaivaa, menoja...silti. Olen jo nyt paljon lasten kanssa "yksin" enkä koe tätä raskaaksi enkä itseäni ylikuormitetuksi, joskin mieheni on erittäin hyvä vanhempi. Mieheni perustelee hienosti oman haluttomuutensa perheenlisäykseen, sillä hän pelkää, että lapsi on vammainen/sairas tai että minulle sattuu raskauden/synnytyksen aikana jotain vakavaa (vammautuminen tai kuolema). Edelliset synnytykset ja raskaudet ovat kyllä menneet mallikelpoisesti ja lapset ovat terveitä.



Meillä tullaan taloa laajentamaan joka tapauksessa, joten 1 makuuhuone lisää tuo kustannuksia tyyliin tapetin verran. Auto menisi pian joka tapauksessa vaihtoon, joten nämä ei ole mielestäni sopivia perusteluja. Rahaakin on sen verran, että varmasti pärjäämme ja elämme yltäkylläisyydessä.



Meillä on mies toteuttanut unelmiansa ja ollaan perheenä tehty paljon valintoja (isoja; asuinpaikka, työt, lastenhoito, asunnon tietyt piirteet, autot...) ja uhrauksia miehen mielitekojen, halujen ja mieltymisten mukaan, joten mulla on hyvä neuvotteluvalttikortti. Itselläni on ollut jo teinistä asti 2 unelmaa, joista toinen on 4 lasta. Toistakaan en ole saavuttanut, johtuen osittain miehen saamista "etuisuuksista", josta äsken jo mainitsinkin. Ihan pian - seuraavaan 10-15 vuoteen- en voi toista unelmaani saavuttaa, jos koskaan, mutta haluaisin niin tämän toisen toteutuvan.



Olen onnellinen ja tiedän saaneeni paljon. Tieto tästä ei kuitenkaan poista omaa unelmaani.

mitä jos saisitkin neljännen lapsen ja sitten haluaisitkin vielä yhden? sitten harmittelisit sitä? tai jotain muuta? vika on omassa asenteessasi. ja niin kuin joku jo tuolla sanoi, kaikkea ei voi saada.



ettekö kukaan ole tullut ajatelleeksi sitä että mitä jos jäättekin yksinhuoltajiksi? miten selviäisitte yksin neljän lapsen kanssa? tai jos itse kuolette, pärjäisikö mies neljän kanssa? itselläni on kolme lasta, en aio tehdä enempää. yksi syy (monesta) juuri tuo edellä mainittu. mies suostuisi, ja ehkä myös toivoisi, enemmän lapsia, mutta todellisuudessa ei jaksa heidän kanssaan olla tuntiakaan. itsekin rakastan vauvoja mutta en halua enempää koska haluan keskittyä olemaan mahdollisimman hyvä äiti näille kolmelle.

Etkö voi elää täyttä elämää ilman vauvaa?

Meillä on kaksi lasta, olen aina aina halunnut kolme tai neljä.



Mutta mieheni halusi yhden lapsen, maksimissaan. Hän on jo taipunut, nyt oli minun vuoro taipua. Silti minä toista vuotta pähkäsin ja toivon vahinkoa. Toivoin, että mies unohtaisi ehkäisyn, toivoin, että mies muuttaisi mieltään. Kun kuopus oli vauva, puhuin aina silloin tällöni vauvasta.



Kun kuopus tuli n. kahden vuoden ikään, vauvakuume oli ihan järkyttävä. Puhuin silloin miehelleni, sanoin, että mieleni tekisi ihan hirveästi vielä yhtä lasta, mutta ymmärrän hänenkin kantansa. Lupasin lopettaa vauvasta puhumisen, vauvan nimen miettimisen ja raskaushaaveet (minusta oli aivan yli-ihanaa olla raskaana, kaikkine vaivoineen). Vuoden verran kaipasin ja haikailin, miehen toiveesta myimme pois vauvatarvikkeet, rattaat ja kaikki. Tein luopumistyötä koko ajan.



Nyt kuopus on reilusti yli neljän, oma ikä lähentelee neljääkymmentä. Enkä voi sanoa, että harmittelisin loppuelämääni. Olen lopettanut haaveilun raskaudesta ja harmittelut on harmiteltu. Vieläkin kaipaan raskaanaoloa, mutta näin kahden lapsen kanssa on ihan mukavaa. Meillä on vielä se talous, joka tekis tiukkaa. Joten kaksi on helpommin elätettävissä kuin kolme.



Jos sinulla on ikää vielä. Sano miehelle, että miettii asiaa, sinä vaikenet puoleksi vuodeksi/vuodeksi ja kysyt sitten uudestaan. Mutta älä missään nimessä jankuta asiasta. Minä en ainakaan suostuisi jankutuksen perusteella... ;)

AP:lla on jo kaikkee ja silti pitää saada vielä lisää. Kunnioita miestäs. Kolme tervettä lasta on jo hieno saavutus. Miksi pitää saada aina lisää ja lisää.

Mun mielestä on äidiltä itsekästä tehdä lapsia vaan sen takia, että on haaveillut neljästä tai viidestä lapsesta ja haluaa taas vauvan syliin. Toi on ihan hormonihuuruisten hössötystä.

Kannattaa miettiä haluaako ne isommat sisarukset lisää vauvoja ennen kuin ryhtyy tekeen lisää. Itse olen vanhin sisarus kolmesta ja jouduin lapsesta asti aina katsomaan pikkusisarusten perään. Ja aina vanhemmat valittelivat, että talous on tiukalla eikä ole rahaa, kun on niin monta lasta.

Mä päätin, että mulle riittää yksi lapsi tai ehkä kaksi. Sen verran, että pystytään kustantaan kivoja harrastuksia, matkustaan koko perhe yhdessä ja lasten ei tarvitse tinkiä koulunkäynnistään tai harrastuksistaan sen takia, että vanhemmilla ei ole rahaa ja lasten pitää huolehtia toisistaan.

Älä ole itsekäs!

Minä tulin raskaaksi kun meillä oli kaksi pientä lasta, ehkäisy petti, ja mieheni sanoi, ettei pysty kolmen pienen lapsen isäksi samaan aikaan, joten tein keskeytyksen. En itse, yksin, olisi sitä valintaa varmaan tehnyt, mutta olosuhteet ja mies vaikuttivat päätökseeni ja kun parisuhteessa ollaan, perheenä, on ratkaisut tehtävä yhdessä. Eli kuuntele ja arvosta miehesi toivetta myös.

puheoikeus, koska on vastuukin. Ja lapsiasiat on sellaisia, joilla ei painosteta toista.



Itse haluaisin useamman lapsen, mutta olemme miehen kanssa sopineet kaksi ennen yhteen muuttoa jo, joten siitä pidetään kiinni. Mies on menossa piuhojen katkaisuun heti tämän toisen synnyttyä ja siinä se sitten oli. Miehen perusteet on hyvät ja minä en voida niitä kritisoida. Meillä syynä ikä (mies täytti juuri 41) ja kaksi lasta yhteisten lisäksi edellisestä liitosta.

Meillä on kaksi lasta, olen aina aina halunnut kolme tai neljä. Mutta mieheni halusi yhden lapsen, maksimissaan. Hän on jo taipunut, nyt oli minun vuoro taipua.

Meillä siis 3 lasta, mies olisi tyytynyt kahteen iste haluan neljättä. Ajattelin, että 3 on ratkaisu, jossa molemmat tekevät kompromissin. Nyt kuitenkin kumpikin on "tyytymätön" tilanteeseen, onko sekään hyvä?

7