Lapsen sopeutumisesta päivähoitoon...
Meillä on iloinen, reipas ja voimakastahtoinen kolmevuotias poika. Hän on ollut vuoden hoidossa, mutta nyt hoitopaikka vaihtui. Uusi tuntuu kaikin puolin sopivammalta, ja poika on samaa mieltä. Mutta: edelliseen paikkaan sopeutuminen kesti pitkään, eikä poika koskaan oppinut aidosti pitämään paikasta. Nyt poika selvästi viihtyy paremmin jo lyhyen kokemuksen jälkeen, mutta puhuu kotona ettei halua mennä päiväkotiin, ja kun vien hänet sinne, on totinen ja apea. Hoitopäivät sujuvat kuulemma hyvin.
Otan tilanteen todella raskaasti. On todella henkisesti kuluttavaa kuunnella, miten poika ei haluaisi hoitopaikkaan, vaikka ei pysty nimeämään mitään asiaa, mikä siellä oikeasti olisi huonoa.
En tiedä mitä voisin tehdä, ja kauanko tätä mahtaa jatkua. Onko muilla lapsia, jotka periaatteellisella tasolla vastustavat päivähoitoa, vaikka käytännössä siellä menisi hyvin?
Toivon, että tämä on vain alkutakkuamista.
nimim. Vertaistukea kaivataan...
Kommentit (2)
Tutki kasvattajia. Ovatko vuorovaikutuksessaan rehellisiä ja suoria vai tuleeko tunne teeskentelystä... Onko sinulla mahdollisuutta viettää aikaa poikasi kanssa päiväkodissa ja tsekata päivän kulkua? Lto
Hoitajat ovat minusta mukavia ja empaattisia. Mutta onhan päiväkoti aina laitos, en tiedä kuinka sensitiivistä ja yksilöllistä suhtautumista lapsiin voin edellyttää. Jos huomaisin, että tunnelma on teennäinen, mitä voin tehdä? Sanon, että lopettakaa teeskentely?
ap
että jokin on vialla. Luota intuitioosi ja lapsen reaktioihin.
Tutki kasvattajia. Ovatko vuorovaikutuksessaan rehellisiä ja suoria vai tuleeko tunne teeskentelystä...
Onko sinulla mahdollisuutta viettää aikaa poikasi kanssa päiväkodissa ja tsekata päivän kulkua?
Lto