lapsen syntymäpäiväjuhlat,

Tarroja, pinnejä tai hiuslenkkejä, saippuakuplapullot, kynät, kumit, pienet vihot, ...



Jotain karkkia ja xylitol purkkaa.

mutta ostin mm. irtokarkkihyllystä löytyvät karkki-helminauhat kaikille ja kun sattui karkit olemaan tarjouksessa, niin sain ne edullisemmin kuin olisin saanut jos olisin ostanut kaikille tikkarit ja suklaarahoja.



muuten pusseista löytyi toimistotukusta ostettuja kyniä, netistä tulostettuja pisteestä-pisteeseen kuvia ja värityskuvia (näitä on paljon, googleta colouring pages tms).



Myös ilmapalloja olen joskus laittanut, pinnit ja hiuslenkit ja muut vastaavat lienevät tytöille mieluisia.

tarroja, pinnejä, kyniä, karkkia, xylitol-purkkaa, heijastimet ja jotain pikku eläimiä. Voisi olla myös muistikirjoja, kumeja, viivottimia, joku pieni koru...

Näiden lisäksi likkani on saanut saippuakuplia, suklaamunia, jojon, superpallon.



Onko teillä joku teema? Ota sisältöidea siitä.

ja kämppä täynnä pinnejä, hiuslenkkejä, tarroja, ilmapalloja, saippuakuplapurkkeja, kyniä ja kaikkea karmeata krääsää. Siis MIKSI niitä pitää antaa, roskiin menevät kuitenkin. EI mitään käyttöä. Tosin voisi laittaa kostoksi kiertoon sitten kun itse järjestää synttärit.



Älkää laittako mitään, kukaan ei halua niitä kotiinsa!!!



Meillä ei laiteta mitään kavereille mukaan. Ei tulisi mieleenkään. Jos ei hyvityslahjattomat synttärit lapsille kelpaa, niin jo on kumma. Kyllä meille on aina synttäreille mielellään tultu, vaikkei ole hyvitelty mitenkään.

eikähän tuota pikkukrääsää ole tarpeeksi jo muutenkin kaikilla

eikö ne tarjottavat jo riitä. Vieraat vuovat lahjoja, ja saavat syötävää. Mistä kummasta tää outo keksintö, että vieraatkin pitäisi lahjoa??? Kyllä on outoa meininkiä.

harva haluaa mitään karkkia (kun sitä synttäreillä on juuri syöty) ja tyhjänpäiväistä krääsää viemisiksi. Kaikkien inhokki tuntuu olevan tarrat. Niitä tulee joka välissä eikä niillä tee mitään. Tai okei joskus voi lykätä johonkin korttiin, mutta niitä kun on kerääntynyt noin sata arkkia.



Eli ei tarvitse apinoida typerää ongintaperinnettä vaan keksi ohjelmaksi joku tuhat kertaa hauskempi leikki. Onko joku nähnyt joskus lapsen nauravan onginnassa. Todellakin köyhä ohjelmanumero.

synttäreidemme suosioon (eli kaikki yleensä pääsevät eli jopa priorisoivat synttärimme), kun siellä ei työnnetä tyhjänpäiväistä pussukkaa mukaan eikä tarvitse sitten tapella saako lapsi vielä kotimatkalla ahtaa jotain esanssinamuja lärviinsä synttäreiden jälkeen. Olen huomannut, että samat ihmiset jotka ärsyyntyvät saadessaan krääsää mukaansa antavat sitä itsekin. Luulevat ehkä että lapset pettyvät, jos eivät saa pussukkaa. Mutta ei. Meillä ei saa mitään mukaan ja hyvin ovat lapsest synttäreillä viihtyneet ja tulleet riemumielin uudestaan eikä krääsöjen perään ole kyselty.

Asuin lapsuuteni ruotsissa ja siellä oli jo -70 lopulla nuo pussukat. Niissä oli yleensä karkkia ja ilmapallo. Karkkia ei ollut muuten tarjolla. Vähän ei liikoja.

enkä tosiaan ole koskaan niitä 4 lapsen synttäreillä jaellut, eikä ole ketään haitannut.



Meillä on kyllä muuten hyvät pöytätarjoilut :-)

jonkin hauskan saaliin, eli kalsarit, kengän, naisten sukan...sitten vasta toisella yrityksellä tuli se kunnon saalis. Ja oli myös muita leikkejä, ei vain onginta.

Eli ei tarvitse apinoida typerää ongintaperinnettä vaan keksi ohjelmaksi joku tuhat kertaa hauskempi leikki. Onko joku nähnyt joskus lapsen nauravan onginnassa. Todellakin köyhä ohjelmanumero.

Ja se on ollut hauskaa. Vanhemmille lapsille onginta ei ole kovin kummoinen juttu. Meillä on ilmeisesti kiitollinen tenava, koska hän on ollut todella iloinen tarroista, käyttänyt niitä pinnejä, saippuakuplia jne. "Kaikkien inhokki tuntuu olevan tarrat" - ehkäpä kuitenkin vain sinun itsesi?

pusseihin askartelumateriaalia ja seuraavassa ohjelmanumerossa askartelette niistä yhdessä.

Kotiin olisikin vietävänä joku itsetehty tuotos?

kritisoijien kanssa, mutta kyllä meillä lapselle tuo onginta on tärkeä ohjelmanumero. LApsi nyt 5v. Ehdotin, että jätettäisiin väliin, mutta ei tule kuuloonkaan. Ja on siitä aina lapset tykänneet. Samaa ovat sanoneet kavereiden vanhemmat.

kaikkien inhokki.



Ja lapsi nyt toivoo jotain ongintaa, kun ei paremmasta tiedä. Laiskalle äidille tyypillistä on mennä sieltä mistä aita on matalin. Joku tikkari ämpärissä niin pennut on tyytyväisiä. Harvempi jaksaa panostaa kunnon tarjottaviin (eli esim. sesongin marjoja ja väriä pöydässä jonkin sipsi-ensanssipaskan sijasta) ja mukaviin leikkeihin.

ja on sitten tärkeä ohjelmanumero.

Meillä ei kyllä olla menty todellakaan siitä, mistä aita on matalin. Ei tietenkään onginta ole ainoa ohjelmanumero! Mutta se on lapselle itselleen tärkeä ja myös sen otan huomioon. Tarjoilussa otettu huomioon lapsen omat toiveet: on tehty suklaakakkua ja marjamuffineja, kun ne ovat olleet toivelistalla. Sipsejä ei ole ikinä.

Jostain syystä meidän lapsi ja myös hänen kaverinsa tykkäävät tarroista!

Älkää ihmeessä lahjoitelko tarroja, jos ne ovat noin epämieluisia. Meillä niitä saattaa löytyä tämänkin vuoden aarteenetsinnässä.

tai osan pitää myös sellaisessa laatikossa, joita sitten vaihtelee kavereiden kanssa.

Tarroja kerätään eli kokoelmaa kerrytetään.

Niitä liimataan tarravihkoon.

Siis mitä ihmettä te niillä tarroilla teette?

Ostakaa tylsien tarrojen sijaan tatska-tarroja.